Suolan uudet maut

Ruususuola, Kalaharin suola, mineraalisuola… Mikä suola on terveellisintä, ja voiko ”terveyssuolaa” syödä ilman pelkoa verenpaineesta?

Se on vanhaa tietoa, että suola olisi pahasta. Päinvastoin! Käsittelemätön luonnonsuola on terveellistä.” Hyvinvointiyrityksen työntekijän kommentti tulee sellaisella äänensävyllä, että kyseessä on lapsellisen selvä fakta. Suolan mineraalit ovat kuulemma keholle välttämättömiä, ja elimistön suolatasapainon järkkyminen suorastaan hengenvaarallista. ”Suolaa saa syödä aivan vapaasti”, hän vakuuttaa ja antaa osoitteen nettisivulle, jossa kerrotaan suolan monista terveysvaikutuksista. Vuosikymmenet on hoettu, että suolan käyttöä pitäisi vähentää, mutta yhtäkkiä liikkeellä on myös aivan vastakkaista tietoa!

No, internetissä kerrotaan myös, että maapallon piti tuhoutua vuonna 2012 ja Australiaa ei ole oikeasti olemassa. Mutta marketin suolahyllyllä epäilys herää jälleen. Tarjolla on tavallista pöytäsuolaa, joka ei kersku minkäänlaisilla terveysvaikutuksilla. Ja sitten on vaikka mitä muuta: mineraalisuolaa, biosertifioitua yrttisuolaa ja gourmet-suoloja. Uusimpia tulokkaita ovat tyyriit luonnonsuolat.

Luolamieskin piti suolaisesta

Monen laihdutusprojektin kohtaloksi koituu salamipizza, sipsit tai aurajuusto. Meillä on nimittäin luontainen mieltymys suolaiseen makuun. Ihmiset ovat oppineet käyttämään suolaa jo aikojen alussa.

Ruokasuola on luonnossa esiintyvä yhdiste. Sitä on merivedessä, kallioperässä sekä aavikoilla. Kun suola puhdistetaan tavalliseksi pöytäsuolaksi, siitä tulee lähes 100-prosenttista natriumkloridia, ja tästä yhdisteestä pahan pojan päärooli lankeaa natriumille.

Natrium on välttämätön ravintoaine, jota tarvitaan elimistön nestetilavuuden säätelyssä. Sen tarve on hyvin pieni, suolaksi muutettuna 1,3 grammaa vuorokaudessa. Keskivertoihminen saa tämän määrän jo maidosta ja lihasta, ilman hyppystäkään lisättyä suolaa. WHO suosittelee suolan päiväsaanniksi 5 milligrammaa. Suomalainen syö tuplat, noin 10 milligrammaa vuorokaudessa. Liika suola on eritettävä pois elimistöstä, jotta neste- ja suolatasapaino ei häiriintyisi. Siksi meille tulee suolan syömisestä jano. Suola poistuu elimistöstä virtsan mukana. Jotta tämä tapahtuisi mahdollisimman tehokkaasti, verenpaine nousee. Toisin sanoen, runsas suolan saanti nostaa verenpainetta ja sen vähentäminen alentaa sitä. Tämä on tutkimusfakta, jota ei ole pystytty kumoamaan.

Kohonnutta verenpainetta sanotaan ”hiljaiseksi tappajaksi”. Se on keskeinen sydänkuolemien ja aivohalvausten riskitekijä, jonka on arvioitu vievän 7,5 miljoonaa ihmistä vuodessa ennenaikaiseen hautaan.

Runsaalla suolan käytöllä on muitakin terveysriskejä. Se voi aiheuttaa sydämessä paksuuntumista, joka lisää rytmihäiriöiden ja infarktin vaaraa. Suola vauhdittaa myös luiden haurastumista lisäämällä kalsiumin eritystä virtsaan. Lisäksi suolaisella ruokavaliolla näyttäisi olevan yhteys mahasyövän riskiin.

Mitä sitä ripottaisi?

Suolaton ruoka on kuitenkin monen mielestä pahaa. Voisiko terveyshaittoja torjua suolavalinnoilla?

Vähiten natriumia on mineraalisuoloissa, joissa natriumia on korvattu esimerkiksi kaliumkloridilla ja magnesiumilla. Lisäksi kalium ja magnesium suojaavat jonkin verran natriumin haittavaikutuksilta. Vaikkapa 50 prosenttia natriumkloridia sisältävä mineraalisuola voi olla fiksu valinta varsinkin, jos suolan käyttö on karannut perusteellisesti lapasesta. Toisaalta taas mineraalisuolan miedompi maku saattaa saada suolasirottimen vispaamaan kaksin verroin enemmän.

Erilaiset yrttisuolat ovat useimmiten yli 90-prosenttisesti merisuolaa. Niidenkin avulla natriumin saantia saa hitusen hillittyä, mikäli niitä käyttää saman verran tai vähemmän kuin tavallista suolaa.

Merisuola on pöytäsuolaa vähemmän käsitelty suola. Sen NaCl-pitoisuus on kuitenkin edelleen lähes pöytäsuolan veroinen, noin 95 prosenttia, ja loppu koostuu erilaisista mineraaleista. Markkinoilla on monia muitakin vähemmän prosessoituja suoloja, jotka sisältävät luonnostaan eri mineraalien jäänteitä, niin sanottuja ”epäpuhtauksia”, jotka voivat olla peräisin vaikkapa suolaan sekoittuneesta savesta. ”Luonnonsuolat” tunnistaa paitsi erilaisista terveysväittämistä, myös hinnasta. Niiden NaCl-pitoisuus pyörii samoissa lukemissa kuin merisuolan.

Erikoissuolan lumo

Erikoissuoloja myydään suurilla mainospuheilla. Pakkauksessa muistetaan kyllä mainita, että suola sisältää ”80 erilaista mineraalia”, mutta unohdetaan mainita se, että ne ovat suolassa äärimmäisen pieninä pitoisuuksina. Joissakin tapauksissa ne ovat myös imeytyneinä sellaiseen muotoon, jota elimistö ei pysty hyödyntämään. Joku on laskenut senkin, että jos haluaisi saada saman verran magnesiumia kuin tavallisessa vitamiinipillerissä, pitäisi syödä kilo vuorisuolaa.

Toisaalta suolasta on aivan turha vääntää mustavalkoista kiistakapulaa. Luonnollinen tuntuu monista mukavammalta. Luonnonsuolojen nimeen vannovat sanovat, että niiden maku on vahvempi, ja siksi suolaa tulee käytettyä vähemmän.

Jos siis rahapussisi antaa myöden syödä kristallinkirkkaita maldon-suolalastuja tai kauniin vaaleanpunaista Himalajan suolaa ja se inspiroi sinua tekemään ruokaa kotona, syö pois vain. Älä kuitenkaan erehdy luulemaan suolaa suojaravinteiden lähteeksi. Missään suolassa ei ole niin paljon kivennäisaineita, että siitä olisi ravitsemuksellisesti minkäänlaista etua.

Pahin suola on piilossa

Loppujen lopuksi sillä, minkä suolan valitset, ei ole edes kovin suurta merkitystä. Päivittäisestä suolasta 80 prosenttia tulee aivan muualta elintarvikkeista piilosuolana. Suurimmat suolan lähteet ovat lämpimät ruuat, einekset ja valmisruuat, leipä ja muut viljavalmisteet, makkarat, lihaleikkeleet, juustot ja mausteseokset. Jos ruokavaliossasi on paljon näitä ruokia, yksittäisillä pan-suolaripauksilla on jokseenkin yhtä suuri terveysvaikutus kuin teelusikallisella kevytmajoneesia Ruotsin-laivan buffetissa. Monen verenpaine korjaantuisi kuin taikaiskusta pelkästään ruokavalintoja muuttamalla.

Tehokkain tapa saada suolavuori kutistumaan on tehdä ruoka kotona, välttää eineksiä sekä valita leipä ja pääateriat vähäsuolaisina. Tutki purkit ja puolivalmisteet tarkoin – jopa pakastevihanneksissa saattaa olla lisättyä suolaa. Käytä leivän päällä muutakin kuin leikkeleitä: kokeile porkkanaraastetta, paputahnaa, guacamolea, omenaa, vesikrassia ja ituja. Jos syöt paljon leipää, pyöräytä mahdollisimman usein itse sämpylätaikina. Leivässä ei tarvitse olla suolaa ollenkaan – esimerkiksi Italian Toscanassa herkulliseen maalaisleipään ei laiteta lainkaan suolaa.

Lähteet:
Robert P. Heaney: Role of Dietary Sodium in Osteoporosis. J Am Coll Nutr June 2006 vol. 25 no. suppl 3 271S-276S.
Sydänliitto
WHO
Professorit HS:ssa: Liika suola tappaa, lisäaineet eivät. 4.10.2012.
Iltalehti.fi
Ina Tammersalo-Karsten: Hyvä, paha suola.
Kehittyvä elintarvike

Teksti: Nina Sarell