Hyvinvointi

Lonkkaleikkaus auttaa nivelrikosta kärsivää – mutta milloin leikkaukseen päädytään?

Lonkkaleikkaus on vaihtoehto, kun muu hoitokeinot eivät enää auta. Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilas voi yleensä unohtaa kivut ja elää normaalia, täysipainoista elämää.

Teksti:
Pirkko Tuominen
Kuvat:
Istock

Lonkan nivelrikko vaikeuttaa liikkumista.

Lonkkaleikkaus on vaihtoehto, kun muu hoitokeinot eivät enää auta. Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilas voi yleensä unohtaa kivut ja elää normaalia, täysipainoista elämää.

Onko lonkkaleikkaus jo ajankohtainen? Kipua tuntuu lonkan ja nivusen seudulla. Liikkuminen on hankalaa, kun jokainen askel sattuu. Ensimmäinen askel on usein pahin, ja tuolista tai sängystä liikkeelle lähteminen vaatii suurta ponnistusta. Lonkkanivel on jäykkä ja sen kiertäminen vaikeaa. Vähitellen kipu alkaa tuntua myös levossa, unesta tulee pätkittäistä ja väsymys vaivaa.

– Kun lonkan nivelrikko on antanut ensioireensa, se on usein jo aiheuttanut pysyvän vaurion nivelessä. Taudin kulkua ei voida hidastaa tai ehkäistä, sanoo dosentti, ylilääkäri Ville Remes HUS:n Peijaksen sairaalasta.

Nivelrikon alkuvaiheessa kipua voidaan lievittää särkylääkkeillä ja fysioterapialla. Lonkkaleikkaus tulee ajankohtaiseksi, kun muut hoitokeinot eivät enää auta, ja potilaan elämä pyörii kivun ja liikuntarajoittuneisuuden ympärillä.

Leikkaukseen päädytään, kun kipu ja jäykkyys haittaavat merkittävästi potilaan liikkumista ja päivittäisiä toimintoja. Potilas ei pysty kävelemään lyhyitäkään matkoja. Portaissa kulkeminen on hankalaa, kaupassa käyminen ja kotitöiden tekeminen tuskallista, eikä kenkiä ja sukkia tahdo saada jalkaan.

– Potilaat ovat nykyään aiempaa aktiivisempia ja vaativampia ja hakevat leikkauksesta apua yhä lievempiin vaivoihin. Moni haluaa leikkaukseen siksi, että pystyisi urheilemaan ja harrastamaan. Merkittävä haitta ei kuitenkaan ole se, ettei maratonin juokseminen onnistu. Leikkaus on vaikean ja pitkälle edenneen nivelrikon hoitokeino, ja sen tarkoitus on taata kivuton arki ja arjen askareista selviytyminen, Remes korostaa.

Nivelrikkoa esiintyy jonkin verran 35–40 vuoden iästä eteenpäin, mutta varsinainen huippu osuu 60–70 ikävuoden paikkeille.

– Ikä ei ole leikkauksen ehdoton este. Nuoren, alle 55–60-vuotiaan kohdalla joudutaan miettimään, miten tekonivel kestää. Nuoret potilaat ovat fyysisesti aktiivisempia eikä tekonivel välttämättä kestä heillä riittävän hyvin. Ensimmäistä tekonivelleikkausta pyritään siksi lykkäämään mahdollisimman pitkään.

Uusintaleikkauksen riski kasvaa elettyjen vuosien myötä. Uusintaleikkaukseen voi johtaa esimerkiksi tekonivelen kuluminen tai irtoaminen. Mutta jos vaihtoehtoja ei ole, lonkka leikataan, oli ikä mikä tahansa. Nuorimmat Remeksen leikkaamat potilaat ovat olleet 16-vuotiaita, joilla nivel on vaurioitunut vaikean tapaturman tai hankalan reumasairauden takia.

Lonkkaleikkaus on yksilöllinen ratkaisu

Leikkauspäätös on aina yksilöllinen ja tarkoin harkittu. Lääkärin on vertailtava leikkauksen arvioituja hyötyjä sen aiheuttamiin riskeihin.

Uskaltaako leikkaukseen sitten mennä? Mitä jos lonkkaleikkaus menee pieleen? Pitäisikö kuitenkin yrittää kituuttaa kivun kanssa? Toisaalta kipeän jalan lihakset alkavat käyttämättöminä surkastua, liikunnan puute heikentää yleiskuntoa ja leposärystä johtuva jatkuva valvominen alkaa riuduttaa hyväkuntoistakin potilasta.

– Isoon leikkaukseen liittyy aina riskejä. Leikkaushaava saattaa tulehtua, ja tulehdus voi levitä nivelonteloon ja tekonivelen pintaan. Tällainen syvä tulehdus vaatii lähes poikkeuksetta uusintaleikkauksen. Leikattuun jalkaan voi tulla laskimoveritulppa, ja myös keuhkoveritulpan riski on olemassa, joskin erittäin pieni, Remes kertoo.

– Vakavat jälkiseuraamukset ovat mahdollisia mutta onneksi harvinaisia. Esimerkiksi tulehdusriski on alle yksi sadasta ja keuhkotulppariski yksi tuhannesta, Remes toteaa.

Tekonivel saattaa myös mennä sijoiltaan esimerkiksi kaaduttaessa tai syvään kumarruttaessa. Jos leikkauksessa irrotetut lihakset eivät kiinnity takaisin toivotusti, se voi aiheuttaa ontumista. Erittäin harvinainen jälkiongelma on hermovaurio, joka aiheuttaa jalan tunnottomuutta ja voimattomuutta.

Remes kuitenkin muistuttaa, että tekonivelleikkauksella on mahdollista saavuttaa jopa täydellinen kivuttomuus ja nivelen normaali toiminta. Riskit pyritään minimoimaan leikkauksen huolellisella valmistelulla, oikealla proteesivalinnalla, hyvällä leikkaus- ja jälkihoidolla ja tekonivelen järkevällä käytöllä.

– Tekonivelleikkausten tulokset ovat parhaat niissä sairaaloissa, joissa leikkauksia tehdään vuosittain paljon, Remes huomauttaa.

Moni potilas ei tiedä, että sairaalan voi valita sen erityisvastuualueen sisällä, jossa oma kotikunta sijaitsee. Suomessa on viisi yliopistosairaaloiden ympärille muodostettua erikoissairaanhoidon erityisvastuualuetta. Vuodesta 2014 lähtien hoitopaikan voi valita koko maasta.

Jonotusaika leikkaukseen on yhdestä kuuteen kuukauteen sairaalasta riippuen. Potilaalla on oikeus vaatia leikkausta viimeistään puolen vuoden kuluessa leikkauspäätöksestä.

Näin lonkkaleikkaus tehdään

Potilas tulee sairaalaan tavallisesti leikkauspäivän aamuna, syömättä ja juomatta. Hän pukeutuu leikkausvaatteisiin ja saa anestesialääkärin määräämän esilääkityksen. Ennen leikkausta annetaan tulehdusriskiä vähentävä antibiootti.

Lonkkaleikkaus kestää tunnista kahteen. Se tehdään yleensä selkäydinpuudutuksessa potilaan maatessa kyljellään. Vaurioitunut lonkkanivel korvataan tekonivelellä, joka koostuu nuppiosasta ja kuppiosasta. Nuppiosa kiinnitetään reisiluuhun varrella ja sen pää, nuppi, niveltyy lonkkamaljaan kiinnitettävään kuppiin. Näitä vastakappaleita kutsutaan liukupariksi.

– Tekonivelmalleja on lukuisia, ja kaikissa malleissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Liukupintojen materiaalit vaihtelevat muovista metalliin ja keraamiin. Leikkaava ortopedi valitsee potilaalle sopivimman vaihtoehdon, Remes sanoo.

Tekonivel voidaan kiinnittää luusementillä tai ilman sementtiä.

– Nykyisin suositaan sementittömiä tekoniveliä. Niiden kiinnittyminen perustuu alkuvaiheessa kitkaan tekonivelen ja luun välillä. Myöhemmässä vaiheessa luu kasvaa kiinni tekonivelen karheaan pintaan.

Kun leikkaava ortopedi sahaa reisiluun kaulan poikki, valmistelee kuppiosalle ”pesän”, kiilaa ja kiinnittää tekonivelen osia paikoilleen, remonttia muistuttavilta ääniltä ei voi välttyä. Potilas saa halutessaan korvatulpat ja rentouttavaa lääkettä. Jotkut potilaat kuuntelevat musiikkia omilla kuulokkeillaan.

Lonkkaleikkauksen jälkeen jalkeille saman tien

Leikkauksen jälkeen potilas pääsee heräämöön ja sieltä vuodeosastolle. Leikkausalueen kipua hoidetaan kipulääkkeillä ja kylmähoidolla. Veritulpan estolääkitys aloitetaan sairaalassa, ja potilas jatkaa lääkitystä kotona lääkärin ohjeen mukaan.

– Fysioterapeutti tulee ohjaamaan potilaan pystyyn ja liikkeelle usein jo leikkauspäivänä. Hän harjoittelee potilaan kanssa peruskävelyä ja portaissa kulkemista ja ohjaa liikeharjoituksia, joilla vilkastutetaan verenkiertoa, aktivoidaan lihaksia ja ylläpidetään nivelten liikkuvuutta, Remes kertoo.

Aluksi potilas tarvitsee kävelyn tukemiseksi kyynärsauvoja tai rollaattoria. Niitä käytetään, kunnes kävely alkaa tuntua varmalta. Tavallisesti tähän kuluu useita viikkoja.

Leikattu jalka tuntuu usein pidemmältä heti leikkauksen jälkeen, kun leikkausalue on vielä turvonnut ja kipeä. Joskus jalkoihin voi jäädäkin pieni pituusero, mutta siihen yleensä tottuu.

Kotiin potilas pääsee muutaman päivän kuluttua siitä, kun lonkkaleikkaus on tehty. Työssäkäyvät saavat sairauslomaa yleensä kaksi kuukautta, ja jälkitarkastus on 2–3 kuukauden kuluttua leikkauksesta.

– Lopullinen toipuminen tapahtuu puolen vuoden kuluessa, ja sen jälkeen potilas voi liikkua pääsääntöisesti rajoituksetta, joskaan aivan äärirasitusta en suosittele. Toipumisessa on suurta yksilöllistä vaihtelua, ja nuoret toipuvat iäkkäämpiä nopeammin, Remes toteaa.

– Jos kaikki menee hyvin, kivut jäävät leikkauspöydälle. Potilas pystyy taas liikkumaan ja hänen elämänlaatunsa kohenee.

Lisää ohjeita: Suomen Nivelyhdistys ry

Asiantuntijana ylilääkäri Ville Remes, HUS Peijaksen sairaala

X