Lonkkaleikkaus auttaa nivelrikosta kärsivää – mutta milloin leikkaukseen päädytään?
Lonkkaleikkaus on vaihtoehto, kun muu hoitokeinot eivät enää auta. Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilas voi yleensä unohtaa kivut ja elää normaalia, täysipainoista elämää.
Lonkkaleikkaus on vaihtoehto, kun muu hoitokeinot eivät enää auta. Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilas voi yleensä unohtaa kivut ja elää normaalia, täysipainoista elämää.
Onko lonkkaleikkaus jo ajankohtainen? Kipua tuntuu lonkan ja nivusen seudulla. Liikkuminen on hankalaa, kun jokainen askel sattuu. Ensimmäinen askel on usein pahin, ja tuolista tai sängystä liikkeelle lähteminen vaatii suurta ponnistusta. Lonkkanivel on jäykkä ja sen kiertäminen vaikeaa. Vähitellen kipu alkaa tuntua myös levossa, unesta tulee pätkittäistä ja väsymys vaivaa.
– Kun lonkan nivelrikko on antanut ensioireensa, se on usein jo aiheuttanut pysyvän vaurion nivelessä. Taudin kulkua ei voida hidastaa tai ehkäistä, sanoo dosentti, ylilääkäri Ville Remes HUS:n Peijaksen sairaalasta.
Nivelrikon alkuvaiheessa kipua voidaan lievittää särkylääkkeillä ja fysioterapialla. Lonkkaleikkaus tulee ajankohtaiseksi, kun muut hoitokeinot eivät enää auta, ja potilaan elämä pyörii kivun ja liikuntarajoittuneisuuden ympärillä.
Leikkaukseen päädytään, kun kipu ja jäykkyys haittaavat merkittävästi potilaan liikkumista ja päivittäisiä toimintoja. Potilas ei pysty kävelemään lyhyitäkään matkoja. Portaissa kulkeminen on hankalaa, kaupassa käyminen ja kotitöiden tekeminen tuskallista, eikä kenkiä ja sukkia tahdo saada jalkaan.
– Potilaat ovat nykyään aiempaa aktiivisempia ja vaativampia ja hakevat leikkauksesta apua yhä lievempiin vaivoihin. Moni haluaa leikkaukseen siksi, että pystyisi urheilemaan ja harrastamaan. Merkittävä haitta ei kuitenkaan ole se, ettei maratonin juokseminen onnistu. Leikkaus on vaikean ja pitkälle edenneen nivelrikon hoitokeino, ja sen tarkoitus on taata kivuton arki ja arjen askareista selviytyminen, Remes korostaa.
Nivelrikkoa esiintyy jonkin verran 35–40 vuoden iästä eteenpäin, mutta varsinainen huippu osuu 60–70 ikävuoden paikkeille.
– Ikä ei ole leikkauksen ehdoton este. Nuoren, alle 55–60-vuotiaan kohdalla joudutaan miettimään, miten tekonivel kestää. Nuoret potilaat ovat fyysisesti aktiivisempia eikä tekonivel välttämättä kestä heillä riittävän hyvin. Ensimmäistä tekonivelleikkausta pyritään siksi lykkäämään mahdollisimman pitkään.
Uusintaleikkauksen riski kasvaa elettyjen vuosien myötä. Uusintaleikkaukseen voi johtaa esimerkiksi tekonivelen kuluminen tai irtoaminen. Mutta jos vaihtoehtoja ei ole, lonkka leikataan, oli ikä mikä tahansa. Nuorimmat Remeksen leikkaamat potilaat ovat olleet 16-vuotiaita, joilla nivel on vaurioitunut vaikean tapaturman tai hankalan reumasairauden takia.
Lonkkaleikkaus on yksilöllinen ratkaisu
Leikkauspäätös on aina yksilöllinen ja tarkoin harkittu. Lääkärin on vertailtava leikkauksen arvioituja hyötyjä sen aiheuttamiin riskeihin.
Uskaltaako leikkaukseen sitten mennä? Mitä jos lonkkaleikkaus menee pieleen? Pitäisikö kuitenkin yrittää kituuttaa kivun kanssa? Toisaalta kipeän jalan lihakset alkavat käyttämättöminä surkastua, liikunnan puute heikentää yleiskuntoa ja leposärystä johtuva jatkuva valvominen alkaa riuduttaa hyväkuntoistakin potilasta.
– Isoon leikkaukseen liittyy aina riskejä. Leikkaushaava saattaa tulehtua, ja tulehdus voi levitä nivelonteloon ja tekonivelen pintaan. Tällainen syvä tulehdus vaatii lähes poikkeuksetta uusintaleikkauksen. Leikattuun jalkaan voi tulla laskimoveritulppa, ja myös keuhkoveritulpan riski on olemassa, joskin erittäin pieni, Remes kertoo.
– Vakavat jälkiseuraamukset ovat mahdollisia mutta onneksi harvinaisia. Esimerkiksi tulehdusriski on alle yksi sadasta ja keuhkotulppariski yksi tuhannesta, Remes toteaa.
Tekonivel saattaa myös mennä sijoiltaan esimerkiksi kaaduttaessa tai syvään kumarruttaessa. Jos leikkauksessa irrotetut lihakset eivät kiinnity takaisin toivotusti, se voi aiheuttaa ontumista. Erittäin harvinainen jälkiongelma on hermovaurio, joka aiheuttaa jalan tunnottomuutta ja voimattomuutta.
Remes kuitenkin muistuttaa, että tekonivelleikkauksella on mahdollista saavuttaa jopa täydellinen kivuttomuus ja nivelen normaali toiminta. Riskit pyritään minimoimaan leikkauksen huolellisella valmistelulla, oikealla proteesivalinnalla, hyvällä leikkaus- ja jälkihoidolla ja tekonivelen järkevällä käytöllä.
– Tekonivelleikkausten tulokset ovat parhaat niissä sairaaloissa, joissa leikkauksia tehdään vuosittain paljon, Remes huomauttaa.
Moni potilas ei tiedä, että sairaalan voi valita sen erityisvastuualueen sisällä, jossa oma kotikunta sijaitsee. Suomessa on viisi yliopistosairaaloiden ympärille muodostettua erikoissairaanhoidon erityisvastuualuetta. Vuodesta 2014 lähtien hoitopaikan voi valita koko maasta.
Jonotusaika leikkaukseen on yhdestä kuuteen kuukauteen sairaalasta riippuen. Potilaalla on oikeus vaatia leikkausta viimeistään puolen vuoden kuluessa leikkauspäätöksestä.
Näin lonkkaleikkaus tehdään
Potilas tulee sairaalaan tavallisesti leikkauspäivän aamuna, syömättä ja juomatta. Hän pukeutuu leikkausvaatteisiin ja saa anestesialääkärin määräämän esilääkityksen. Ennen leikkausta annetaan tulehdusriskiä vähentävä antibiootti.
Lonkkaleikkaus kestää tunnista kahteen. Se tehdään yleensä selkäydinpuudutuksessa potilaan maatessa kyljellään. Vaurioitunut lonkkanivel korvataan tekonivelellä, joka koostuu nuppiosasta ja kuppiosasta. Nuppiosa kiinnitetään reisiluuhun varrella ja sen pää, nuppi, niveltyy lonkkamaljaan kiinnitettävään kuppiin. Näitä vastakappaleita kutsutaan liukupariksi.
– Tekonivelmalleja on lukuisia, ja kaikissa malleissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Liukupintojen materiaalit vaihtelevat muovista metalliin ja keraamiin. Leikkaava ortopedi valitsee potilaalle sopivimman vaihtoehdon, Remes sanoo.
Tekonivel voidaan kiinnittää luusementillä tai ilman sementtiä.
– Nykyisin suositaan sementittömiä tekoniveliä. Niiden kiinnittyminen perustuu alkuvaiheessa kitkaan tekonivelen ja luun välillä. Myöhemmässä vaiheessa luu kasvaa kiinni tekonivelen karheaan pintaan.
Kun leikkaava ortopedi sahaa reisiluun kaulan poikki, valmistelee kuppiosalle ”pesän”, kiilaa ja kiinnittää tekonivelen osia paikoilleen, remonttia muistuttavilta ääniltä ei voi välttyä. Potilas saa halutessaan korvatulpat ja rentouttavaa lääkettä. Jotkut potilaat kuuntelevat musiikkia omilla kuulokkeillaan.
Lonkkaleikkauksen jälkeen jalkeille saman tien
Leikkauksen jälkeen potilas pääsee heräämöön ja sieltä vuodeosastolle. Leikkausalueen kipua hoidetaan kipulääkkeillä ja kylmähoidolla. Veritulpan estolääkitys aloitetaan sairaalassa, ja potilas jatkaa lääkitystä kotona lääkärin ohjeen mukaan.
– Fysioterapeutti tulee ohjaamaan potilaan pystyyn ja liikkeelle usein jo leikkauspäivänä. Hän harjoittelee potilaan kanssa peruskävelyä ja portaissa kulkemista ja ohjaa liikeharjoituksia, joilla vilkastutetaan verenkiertoa, aktivoidaan lihaksia ja ylläpidetään nivelten liikkuvuutta, Remes kertoo.
Aluksi potilas tarvitsee kävelyn tukemiseksi kyynärsauvoja tai rollaattoria. Niitä käytetään, kunnes kävely alkaa tuntua varmalta. Tavallisesti tähän kuluu useita viikkoja.
Leikattu jalka tuntuu usein pidemmältä heti leikkauksen jälkeen, kun leikkausalue on vielä turvonnut ja kipeä. Joskus jalkoihin voi jäädäkin pieni pituusero, mutta siihen yleensä tottuu.
Kotiin potilas pääsee muutaman päivän kuluttua siitä, kun lonkkaleikkaus on tehty. Työssäkäyvät saavat sairauslomaa yleensä kaksi kuukautta, ja jälkitarkastus on 2–3 kuukauden kuluttua leikkauksesta.
– Lopullinen toipuminen tapahtuu puolen vuoden kuluessa, ja sen jälkeen potilas voi liikkua pääsääntöisesti rajoituksetta, joskaan aivan äärirasitusta en suosittele. Toipumisessa on suurta yksilöllistä vaihtelua, ja nuoret toipuvat iäkkäämpiä nopeammin, Remes toteaa.
– Jos kaikki menee hyvin, kivut jäävät leikkauspöydälle. Potilas pystyy taas liikkumaan ja hänen elämänlaatunsa kohenee.
Lisää ohjeita: Suomen Nivelyhdistys ry
Asiantuntijana ylilääkäri Ville Remes, HUS Peijaksen sairaala
Kommentit
Hei. Olen 58v nainen, sairastanut 11/2v ja nyt leikkauksesta tulee 4viikkoa.
Ikä ei ole kriteeri vaan vaiva/särky, sanoi leikkaava lääkäri ensi käynnillä. Tosin terv kesk lääkäri ei meinannut iän vuoksi lähetettä laittaa. Painosta, painosta ja mikäli röntgen, ultra ja magneettikuva todistaa kuluman, kuka voi sanoa vastaan. Toisella pieni kuluma ja iso vaiva, toisilla taasen isostakaan ei mitään vaivaa.
Kommentit
Olen 55v.äijä toisessa lonkassa todettiin kuluma viime vuonna.Lääkäri totesi että pärjäät vielä hyvinkin sen aikaa mitä olet työelämässä,n.10v.Jo nyt täytyy töissä käydä kipujen ja särkylääkkeiden kanssa,lääkkeitä ei tosin vielä tarvi joka päivä ottaa.Töihinkö me kelvataan ontuen,särkyjen kanssa lääkkeitä syöden?Tämäkö on tilanne Suomessa ”nuorten ”potilaiden kohdalla?Itse olen joutunut luopumaan kuntoilusta koska lonkka ei kestä rasitusta.Ajattelen asiaa eri kantilta sillä haluaisin eroon kivuista tällä iällä eikä joskus 10-15v.päästä.Miten voit ylläpitää kuntoasi kun et sitä ilman kipuja voi tehdä,ei siitä kukaan nauti?Entäs se muu terveys kun kunto rapautuu?Näitä taustoja vasten tuntuu typerältä että 55v.ei pääsisi leikkaukseen mutta töihin kyllä vaikka ontumalla.Millaiset perustelut vaaditaan että pääsisin leikkaukseen?Kuka tekee päätöksen,terkkarin päivystävä,erikoislääkäri joku muu?Miten kauan keskimäärin tekon.kestää?Kestääkö se selvästi huonommin/paremmin iästä riippuen,siis minkä ikäisenä leik.on tehty?Kun leikkaukseen pääsyä pitkitetään(noin yleensä)taitaa taustalla olla raha että ei vain jouduttaisi leikkaan 2 kertaa samaa lonkkaa,ja samalla unohdetaan meidän muu hyvin vointi,jonka voi päätellä siitä että töihin kipujen kanssa vaikka 10vuodeksi!
Hei. Olen 58v nainen, sairastanut 11/2v ja nyt leikkauksesta tulee 4viikkoa.
Ikä ei ole kriteeri vaan vaiva/särky, sanoi leikkaava lääkäri ensi käynnillä. Tosin terv kesk lääkäri ei meinannut iän vuoksi lähetettä laittaa. Painosta, painosta ja mikäli röntgen, ultra ja magneettikuva todistaa kuluman, kuka voi sanoa vastaan. Toisella pieni kuluma ja iso vaiva, toisilla taasen isostakaan ei mitään vaivaa.
Isälleni laitettiin ensimmäinen tekolonkkanivel 56 vuotiaana ja hyvin on kestänyt, sillä parin kuukauden päästä tulee 80 v. tauluun. Toinen vaihdettiin 60-61 -vuotiaana ja hyvin on mennyt senkin kanssa. Isä on pitänyt koko ajan lihaskunnostaan hyvää huolta kävelemällä, uimalla ja pyöräilemällä säännöllisesti. Varmasti on auttanut.
Ja tuurikin on käynyt siinä, ettei saanut aikoinaan mitään sekundaerää; näitähän on myöhemmin paljastunut.
Itse taistelin lääkäreiden kanssa viisi vuotta,koska eivät olleet halukkaita lonkkaproteesileikkaukseen,koska olin kuulemma liian nuori.Kivut voimistuivat vuosi vuodelta ja söin Burana 600mg kuin leipää,ei auttanut kipuihin.Tyttäreni otti puhelin ja sanoi, että äiti minä järjestän sinut nyt välittömästi leikkaukseen,koska huusin jo tuskasta.Kahden viikon sisällä sain lonkkaproteesin 64-vuotiaana.Leikkauksen jälkeen kirurgi tuli sänkyni viereen sanomaan,että lonkkani oli täysin kulunut.
Sinun täytyy taistella ja vaatia leikkausta kipujen takia välittömästi.
Minä olen heitteille jätetty potilas. 2010 Hyvinkään sairaalassa minulle laitettiin metallinen tekonivel. Kirurgi sanoi,että se on niin vahva,että kestää lopun elämäni(69V). Kuinka ollakaan.Kipuni lonkassa jatkuivat,lonkasta kuului klonksuntaa ja onnuin.Leikkaava kirugi sanoi,että leikkauksessa syntyvät kiinnikkeet pitävät ääntä.Minua kuntoutettiin fysioterapialla ja siellä sanottiin,että jalkani jäi 2cm lyhkäisemmäksi leikkauksen jälkeen. Kun olin leikkaavan kirurgin tarkastuksessa,hän vain ihmetteli kertomustani. Kun uhkasin ottaa yhteyttä potilasasiamieheen,hän sanoi että sairaala korvaa tämän teettämällä korotettu pohjallinen siihen jalkaan. Se teetettiin,mutta jalkani kipuili edelleen ja lihakset eivät voimistuneet. Kun jälleen olin kirurgin vastaanotolla,hän kysyi,että olenko saanut postia Hyvinkään sairaalasta? En ollut. Hän sanoi ,että tulen saamaan ja kertoi,että näissä nivelissä,jotka silloin laitettiin,oli jollakin potilaalla liennut kromia ja kobolttia vereen ja minutkin tutkitaan,mutta ei selittänyt sen enempää minulle. Vajaa vuosi sen jälkeen sain kutsun Peijaksen sairaalaan ensin fysioterapeutille ja sitten verikokeeseen. Fysioterapeutti kuunteli tarkaan kertomukseni lonkan oireista. Sitten hän mittasi sen ja sanoi,että jalka on aivan samanpituinen toisen kanssa,mutta lonkkani on alempana toista ja sanoi,että heitä pohjallinen pois. Lihakset eivät vaan ole voimistuneet toisen lonkkani tasolle. Antoi kuntoutusohjeet,että lihakset voimistuivat. Hän sanoi minulle,että lonkkasi ei ole kunnossa,se ei saisi oireilla näin. Siksi hän lähetti minut magneettikuvaukseen. Magneettikuvat otettiin täällä Jämsässä,koska muutin syyskuussa tänne. Kun menin ortopedin vastaanotolle,diagnoosi olisurullista kuultavaa katsoessani kuvaa ja ortopedin krtoessa,mitä siellä lihaskudoksessa oli ehtinyt tapahtua tämän lähes 5 vuoden kuluessa. Hän kertoi,että nämä nivelet joita silloin minulle ja muillekin laitettiin,olivat koekäytössä. Minulle Hyvinkään sairaalassa sitä ei kerrottu. Nyt siis vasta tiesin siitä ekan kerran. Shokkini oli suunnaton. Jäin aivan sanattomaksi,sillä sen ymmärrän maallikkona,että jos jotain tällaista laitetaan ihmiseen,niin silloin potilasta pitää seurata,että kuinka ko.nivel käyttäytyy? No niin,minulle sitä ei siis kerrottu,enkä myöskään päässyt seurantaan,vaikka olin kertonut leikkaavalle kirurgille oireistani jo tarkastuksessa,hän ohitti kertomani ja se kuitattiin pohjallisella. Otin yhteyttä potilasasiamieheen,en saanut häntä puhelimeen ja lupasi ottaa yhteyttä,kun numeroni tallentuu,mutta koskaan hän ei sitä tehnyt. Niin kirugi kuin asiamieskin jätti hoitamatta tehtävänsä.No niin,palaan tänne Jämsän sairaalan vastaanotolle. Ortopedi kertoi,että nämä nivelestä liuenneet aineet ovat syövyttäneet lihaskudostani ja vammauttaneet sen niin,että niitä ei voi korjata ja lisäksi aine on kiteytynyt klönteiksi ja ne ovat kiinnittyneet vaurioituneeseen lihaskudokseen. Veressäni on niitä aineita 1,9 ja 2,0,mitä ne sitten minulle aiheuttavat,kukaan ei ole sitä minulle kertonut. Mä vaan täällä ihmettelen,mitä minulle oikein tapahtuu näitten myrkkyjen kanssa. No niin,kyllä tapahtuu. Kolmen päivän päästä tehdään uusintaleikkaus ja vaihdetaan muovinivel metallisen tilalle,mtta ortopedi ei pystynyt sanomaan,että kuinka se onnistuu mun tapauksessani,ennenkuin lonkkani avataan…..tulos on huonompi kuin edellisellä kerran terveen lihaskudoksen kanssa. Ja tämä edellinen vammautti minut loppuelämäkseni. Ja kuka tämän kaiken maksaa? Tämä kuuluu Hyvinkään sairaalan korvattavaksi. Kirurgi jätti kertomatta minulle totuuden nivelestäni ja myös kaikki diagnoosit leikkauksen jälkeen olivat vääriä,kunnes olin Peijaksessa fysioterapeutilla,hän oli viisaampi kuin kuin minua hoitava kirurgi. Missä on potilasturva ja lääkärin vastuu. Tämä on täysin potilaan heitteillejättö. Nyt pitää saada lääkäri sittä vastuuseen. Kaikki kipu ja kärsimys ja loppuiän vammautuminen jota en ole itse aiheuttanut,vaan kirugin piittaamattomuus. Tulen taistelemaan oikeuksistani,enkä aio maksaa omista rahoistani vammoistani,jotka on potilaan heitteille jättö ja salailu. Terveyttäni en saa takaisin,eikä raha sitä korvaa,mutta oikeuden täytyy tapahtua.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous