Paljonko D-vitamiinia saa syödä?
Uusissa ravitsemussuosituksissa D-vitamiinin saantisuositusta tullaan nostamaan 10 mikrogrammaan. Riittääkö se kaikille?
Kun buumi alkoi, oli kaava meille jo entuudestaan tuttu. ”D-vitamiini saattaa suojata naisia masennukselta.” ”D-vitamiinivajeella yhteys ykköstyypin diabetekseen.” Ensin todettiin maltillisesti, että terve voi unohtaa ravintolisät, mutta D-vitamiinia ”suositellaan”; sitten kovennettiin jälleen panoksia.
”Joka kolmas suomalainen kärsii D-vitamiinin puutteesta.” ”D-vitamiini voi auttaa elämään pidempään.”
Ja katso: D-vitamiinihype oli syntynyt. Aivan niin kuin E- ja C-vitamiinihuumat, antioksidanttivillitys ja omega-3-kuume aikoinaan.
D-vitamiinin yllättävin ominaisuus oli kuitenkin vasta paljastumassa – nimittäin sen kyky kuumentaa tunteita. Viime vuoden lopulla D-vitamiini onnistui nostattamaan ennenkuulumattoman draaman, jonka jälkipyykin peseminen jatkuu edelleen oikeuslaitoksessa. Viime vuonna Itä-Suomen yliopisto ilmoitti tutkineensa, että osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista sisältää ilmoitettua vähemmän D-vitamiinia. Syntyi ”D-vitamiinikohu”, jonka huipuksi oululainen lisäravinnekauppias uhkasi Itä-Suomen yliopistoa pommilla.
Onko D-vitamiini todella niin käänteentekevä ravintoaine, että sen vuoksi kannattaa esittää uhkauksia?
Riisitauti tappoi lapsia. Kyllä vain, D-vitamiini voi olla jopa elämän ja kuoleman kysymys. Ennen vanhaan Suomessa kärsittiin riisitaudista, joka on D-vitamiinin äärimmäinen puutostila. Se lisää tulehdussairauksien riskiä ja kuumekouristuksia sekä aiheuttaa vakavia kasvuhäiriöitä. Riisitauti oli alle 2-vuotiailla lapsilla melko tavallinen sairaus. Vielä 1900-luvun alussa 45–80 prosenttia lapsista sairastui riisitautiin.
Elias Lönnrot määräsi vuonna 1839 kirjoittamassaan Suomalaisen talonpojan Koti-lääkärissä riisitaudin hoitoon ”Apoteiikista saatavaa kalanmaksarasvaa ja auringonkylpyjä”. Kun kalanmaksaöljyn rinnalle löytyi D-vitamiinivalmiste ehkäisemään lasten riisitautia, taudin esiintyvyys laski 70-luvulle tultaessa yhteen prosenttiin.
Nykyisin vakavan D-vitamiinipuutoksen arvellaan lisäävän sydäntautien, tulehdustilojen ja ennenaikaisen kuoleman riskiä myös aikuisilla. Tiedetään, että puute aiheuttaa luiden pehmenemistä ja myötävaikuttaa todennäköisesti osteoporoosin syntyyn. Vastikään esitettiin teoria, jonka mukaan Mozartkin kuoli vain 35-vuotiaana, koska hän työskenteli öisin eikä siksi saanut auringonvalosta riittävästi D-vitamiinia.
Vitamiineiksi sanotaan sellaisia terveydelle välttämättömiä ravinnon eloperäisiä aineita, joita elimistö ei pysty tuottamaan. Siksi D-vitamiini ei teknisesti ottaen ole niinkään vitamiini kuin hormoni – säätelytekijä, jota elimistö itse tuottaa. D-vitamiinia eli kolekalsiferolia muodostuu ihossa kolesterolista auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta.
Meillä Pohjolassa D-vitamiinia kuitenkin saadaan tehokkaasti auringosta vain huhtikuusta syyskuuhun. Onkin sanottu, että D-vitamiini on ”etelän hormoni ja pohjoisen vitamiini”. Lämpimissä maissa sitä saadaan riittävästi auringosta, mutta pohjoisessa korostuvat ravinnosta saadun D-vitamiinin, D-vitaminoitujen elintarvikkeiden sekä D-vitamiinivalmisteiden roolit.
Ravinnosta saatavan D-vitamiinin paras lähde on kala, josta suomalaiset saavat tällä hetkellä noin puolet ravinnon D-vitamiinista. Tämän lisäksi D-vitamiinia on kananmunissa, metsäsienissä ja eritoten kantarelleissa sekä D-vitaminoiduissa maitotuotteissa ja ravintorasvoissa.
Nykyisen suosituksen mukaan D-vitamiinia tulisi saada vähintään 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa. Tämä määrä tulee täyteen vaikkapa 100 grammasta lohta. Jos juot päivittäin puoli litraa D-vitaminoitua maitoa, käytät vitaminoitua levitettä ja syöt kalaa vähintään kahdesti viikossa, saat vitamiinia jokseenkin suositusta vastaavasti.
Onko puute aliarvioitu?
Suurimmalla osalla suomalaisista saanti jää kuitenkin alle suosituksen. Tämän lisäksi asiantuntijat ovat jakaantuneet kahteen leiriin, josta toinen on sitä mieltä, että virallinen suositus on ”vaarallisen alhainen”. Uusissa ravitsemussuosituksissa saantisuositusta ilmeisesti tullaan nostamaan, mutta vain 10 mikrogrammaan, mikä ei riitä osalle asiantuntijoista alkuunkaan.
Helsingin Sanomien tekemän kyselyn mukaan asiantuntijat eivät itsekään usein noudata suosituksia: yksi ottaa D-vitamiinia moninkertaisen määrän suosituksiin nähden, kun taas toinen ei käytä D-vitamiinilisää lainkaan.
On totta, että kesällä aurinkoa ottaessa kerta-annokset voivat nousta useampaan sataan mikrogrammaan, eikä D-vitamiinista ole haittaa sellaisinakaan annoksina. Sitä, onko megasuuresta vitamiinilisästä vastaavaa hyötyä, ei ole kuitenkaan pystytty selvittämään. Tiedetään, että D-vitamiinista on kyllä monenlaista terveyshyötyä. Mutta välittyvätkö nämä hyödyt synteettisen pillerin kautta?
Tutkimustiedossa on puutteita. Loppuvuodesta 2011 FT Jaakko Mursun tutkimusryhmä julkaisi Iowa Womens’ Health Study -tutkimuksen ravintolisistä. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että D-vitamiini olisi suojannut kroonisilta kansansairauksilta. D-vitamiinilisän käyttö ei vaikuttanut kokonais-, sydäntauti- tai syöpäkuolleisuuteen millään tavalla.
Jaakko Mursu kuitenkin suosittelee D-vitamiinilisää.
– Oma henkilökohtainen kantani on, että tutkimusnäyttö on niin lupaavaa, että käyttäisin valmistetta. Mielestäni suositusten mukaisen D-vitamiinilisän voi ottaa, ja tutkimusnäytön perusteella sen pitäisi olla turvallista. D-vitamiinin puutos on yleistä ja sen vuoksi korjaus perusteltua. Aukottomasti ei voida kuitenkaan sanoa, että puutoksen korjauksesta D-vitamiinilisän avulla olisi konkreettisia terveyshyötyjä. Tähän kysymykseen tulevat tutkimukset antavat toivottavasti vastauksen, Mursu muotoilee.
D-vitamiinia pidetään suhteellisen turvallisena vitamiinina, joten haittaakaan siitä ei pitäisi olla – mutta viime kädessä yksilön on itse tehtävä päätös siitä, miten hän D-vitamiininsa hankkii. Kun varmaa tietoa ei ole, on siedettävä epävarmuutta ja tehtävä valinta oman harkinnan perusteella. Ne, joiden lompakko antaa myöden, voivat toki myös matkustaa talviaikaan etelään. Koska D-vitamiini varastoituu kehoon, aurinkomatkan vaikutukset kestävät vielä kuukausia sen jälkeen, kun kone on jo laskeutunut Helsinki-Vantaalle.
– Tällä hetkellä ei tosin ole varmaa tietoa siitä, ovatko auringonvalon ja vitamiinilisän vaikutukset samanlaiset. Kumpikin nostaa D-vitamiinitasoja, mutta vaikutuksissa saattaa olla eroa. Huomattavaa on, että aurinkovoiteet estävät D-vitamiinin muodostusta, joten jonkin verran aurinkoa olisi hyvä saada myös ilman niitä, Mursu toteaa.
Oululainen D-vitamiinifanaatikko pääsi pälkähästä kuittaamalla blogissaan tekemänsä pommiuhkaukset huumoriksi. Selvisi myös, että Itä-Suomen yliopiston vitamiinivalmistetutkimuksessa oli puutteita. Möly alkoi laantua. Itse vitamiinipommi on silti yhä purkamatta; D-vitamiinia ei ole tutkittu loppuun asti. D-vitamiinin saannin merkittävä muutos vaikuttaa satojen geenien ilmentymiseen noin 30 kudoksessa. Kyseessä ei siis ole mikään pikkujuttu
– jos nyt ei uhkailunkaan arvoinen asia.
Lähteet:
Bjelakovic G, Gluud LL, Nikolova D, Whitfield K, Wetterslev J, Simonetti RG, Bjelakovic M, Gluud C. Vitamin D supplementation for prevention of mortality in adults. Cochrane Database Syst Rev 2011;(7).
Ravintolisien haitallisuus vaatii lisätutkimusta. 11.10.2011. Lääkärilehti
Jani Kaaro: Kiista D-vitamiinista jakaa asiantuntijat kahteen leiriin. HS 19.1.2013
Mozart died at 35 ’because he didn’t get enough sun’. Vitamin D deficiency led to early death, claim scientists. 15.7.2011. Daily Mail
Antti Aro: D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2005;121(16):1749-54.
Ilari Paakkari: D – etelän hormoni, pohjoisen vitamiini. 14.10.2009. Helsingin yliopisto, biolääketieteen laitos.
Asiantuntijana FT Jaakko Mursu.
Teksti: Nina Sarell
Kommentit
Pienille lapsille on annettu meidän perheessä 20 ug d-vitamiinia ja vauvalle Minisun Drops d-vitamiineja. Löytyy esim. http://www.d-vitamiinit.com tai http://www.luontaistuotekaupat.com/d-vitamiinit/k-276 Kuten aiemmin nimimerkillä D-vitamiinia kommentoi, ruoasta tulee todella vähän d-vitamiinia, minkä vuoksi on täysin välttämätöntä huolehtia sen saannista päivittäin ehkä touko-elokuuta lukuunottamatta. Jos silloin viettää riittävästi aikaa ulkona.
Kommentit
Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia.
Kaikkein huonoin tilanne on maahanmuuttajilla, joilla esiintyy usein erittäin vakavia D-vitamiinin puutoksia. Syynä tähän on tumma iho (suomen UVB 3-6 on liian alhainen tuottamaan lainkaan D-vitamiinia iholla) ja ruokavalio. Heidän kotimaassaan UVB-indeksi on läpi vuoden 8-15, kun Suomessa se on keskikesällä 3-6. Talvella Suomen UVB-indeksi on 0.
http://www.prweb.com/releases/2013/6/prweb10851751.htm
D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.
Meillä ”asiantuntijat” Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.
Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne…), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.
https://www.vitamindcouncil.org/blog/proceed-at-your-peril/
Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.
Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.
Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!
Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Kyllä D-vitamiinille! Ja kyllä 10 qg KILOA kohti eli 100qg satakiloiselle. Olen jatkanut satasella vaikk’ en enää painakaa satasta.Näin tuntuu hyvältä.
Pienille lapsille on annettu meidän perheessä 20 ug d-vitamiinia ja vauvalle Minisun Drops d-vitamiineja. Löytyy esim. http://www.d-vitamiinit.com tai http://www.luontaistuotekaupat.com/d-vitamiinit/k-276 Kuten aiemmin nimimerkillä D-vitamiinia kommentoi, ruoasta tulee todella vähän d-vitamiinia, minkä vuoksi on täysin välttämätöntä huolehtia sen saannista päivittäin ehkä touko-elokuuta lukuunottamatta. Jos silloin viettää riittävästi aikaa ulkona.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous