Hyvinvointi

Vulvodynia – Kipu pilasi seksielämäni

Teksti:
Anna.fi

Mirka elää jatkuvien kipujen kanssa. Hän sairastaa vulvodyniaa. Suurin huoli on kuitenkin parisuhteesta.

Vulvodynia – Kipu pilasi seksielämäni

Onko minulla vaihdevuodet? Ajatus tuntui Mirkasta utopistiselta, sillä hän oli 26-vuotias. Mutta niin väitti nyt jo toinen naistentautien erikoislääkäri. Sitten tämä kirjoitti vaihdevuosilääkkeitä ja neuvoi käyttämään puuvillaisia alusvaatteita.

– Ehkä gynekologit ajattelivat sairauden olevan olematon, koska näkyviä oireita ei ollut. Itse olin kuitenkin koko ajan sitä mieltä, että omituinen alapään kuivuus ja jatkuvat hiivatulehdukset
eivät voi olla normaaleja alle kolmekymppisellä naisella, nyt 33-vuotias Mirka muistelee.

Onneksi hän haki vielä kolmannen mielipiteen. Keskussairaalassa löytyi vihdoin oikea diagnoosi: vulvodynia. Sairauden oireita ovat voimakkaat kivut, kosketusarkuus ja kirvely häpyalueella ja ulkosynnyttimissä. Kipu on yleensä kovinta yhdynnässä tai sen jälkeen, mutta myös istuminen, pyöräily tai tamponin asettaminen saattaa laukaista oireet.

Mirka on oppinut pelkäämään kipua etukäteen.

– Kun kipupisteet kirvelevät, tuntuu kuin niitä pisteltäisiin pienillä neuloilla. Sairaus aiheuttaa myös henkistä kipua. Haluan välttää seksiä kokonaan, Mirka kertoo.

Vulvodyniaa on kahta muotoa. Mirka sai ensin diagnoosin vestibuliitista, jonka pääoire on yhdyntäkipu. Kun oireet pahenivat kolme vuotta myöhemmin, todettiin myös neuropaattinen vulvodynia. Siinä hermokipu on kovaa, mutta kipupisteitä on usein vaikeaa löytää.

– Omat kipupisteeni löytyvät selvästi emättimen suuaukolta, ja ne aktivoituvat yhdynnässä tai tamponia laittaessa. Stressi, joka sairaudesta tulee, todennäköisesti pahentaa oireita, Mirka epäilee.

Mirka elää pitkässä parisuhteessa, jota sairaus on väistämättä muuttanut. Se on ollut sairauden tuomista muutoksista raskain.

– Meillä oli ennen normaali ja hyvä seksielämä. Nyt tuntuu, ettei seksillä ole enää mitään merkitystä eikä se kuulu tärkeisiin asioihin. Parisuhde on muuttunut kaverilliseksi yhdessä asumiseksi, vaikka rakastankin miestäni kovasti. On raskasta, etten pysty tarjoamaan miehelleni normaalia parisuhdetta ja seksielämää. Seksin näkeminen ja siitä puhuminen lähinnä vaivaannuttaa.

On vaikeaa haluta seksiä, kun tietää sen sattuvan. Samalla läheisyys, koskettelu ja hellyys ovat jääneet suhteesta. Tilalle ovat tulleet väärinymmärrykset, riitely ja ärtyneisyys.

Mirka laskee, että seksielämä loppui kokonaan puolitoista vuotta sitten. Tänä keväänä pari on kuitenkin tehnyt kaksi poikkeusta.

– Kivut olivat seuraavana päivänä kaameat, mutta pidän rakasteluja silti plussana. Välillä tulee aaltomaisesti hetkiä, jolloin haluttaa kokeilla, mutta aina kumppanin halut eivät silloin kohtaa. Sairaus on tehnyt miehestänikin hieman haluttoman. Huomaan, kuinka hänkin kärsii tästä.

Sairaus on vaikuttanut myös siihen, miten Mirka kokee itsensä naisena.

– En pidä itseäni naisellisena tai seksikkäänä. Pukeudun mieluummin farkkuihin ja t-paitaan kuin mekkoihin ja sensuelleihin alusasuihin.

Lapset ja perhe. Se on Mirkan haave, mutta hän pelkää, että sairaus tekee haaveen toteutumisen mahdottomaksi.

– Moni asia mietityttää ja pelottaa. Pohdin nykyään, mitä henkinen hyvinvointi edes on. Sairaus on tuonut mukanaan pelkkää henkistä pahoinvointia.

Mirkan sairautta hoidetaan naistentautien poliklinikalla lähinnä fysioterapialla. Pari on käynyt yhdessä myös seksuaalineuvonnassa. Viimeisimmässä kontrollissa kipupisteet olivat yhtä kipeät kuin ennenkin. Itsehoitona on kipupisteiden venyttely- ja sähköhoito.

– Henkinen kuormitus tekee itsehoidon vaikeaksi, ja olen laistanut siitä paljon. Kun vieroksuu omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, ei halua koskea itseensä. On helpompi jäädä sänkyyn makaamaan, vähän kuten masennuspotilaat huonoina päivinä.

Se, ettei paranemisesta ole takeita, lisää ahdistusta entisestään.

– Välillä tulee tunne, että olisi helpompaa olla yksin. Ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä rakkaan kumppanin laiminlyönnistä.

Helppo todeta, hoitoa on

Vulvodynia jää usein toteamatta. Mirkan tarina on se tyypillisin, HYKSin Naistenklinikan ylilääkäri, professori Jorma Paavonen sanoo. Hän tapaa päivittäin sairauden kanssa eläviä
naisia Suomen ainoalla vulvaklinikalla.

– Monella on takanaan paljon lääkärikäyntejä ja lääkekokeiluja, ja potilaista tulee helposti terveyspalveluiden suurkuluttajia. Kaikkea on yritetty, mutta mitään ei löydy. Lopulta nainen itse
alkaa usein etsiä tietoa oireista ja tunnistaa sairauden.

Diagnoosi on helppo, jos tietää, mitä etsii.

– Toteamiseen riittää yksinkertainen gynekologinen tutkimus, joka kestää ehkä minuutin, Paavonen kertoo.

Vulvodynia jaetaan kahteen tyyppiin: vestibuliittiin ja neuropaattiseen vulvodyniaan. Vestibuliitti on nuorten naisten tauti, jonka pääoireita ovat yhdyntäkipu ja kosketusarkuus. Neuropaattista
vulvodyniaa sairastava nainen on yleensä yli 35-vuotias. Oireena on hermokipu, jota on vaikeaa paikallistaa.

– Siitä, muuttuuko vestibuliitti hermokivuksi, ei ole varmaa näyttöä. Yksittäistapausten perusteella näyttäisi siltä, että niin voi käydä, Paavonen sanoo.

Molempiin sairauden muotoihin liittyy pistävää ja viiltävää kipua ulkosynnyttimissä sekä mahdollisia hiiva- ja virtsatietulehduksia.

Mukana tulee usein myös unettomuutta, ahdistusta ja masennusta. Tilannetta ei helpota se, että sairaus saatetaan tulkita virheellisesti psyykkiseksi.

Vulvodynian yleisyyttä ei ole Suomessa systemaattisesti tutkittu. Muissa maissa tehtyjen tutkimusten mukaan 10–15 prosenttia naisista tunnistaa taudin, mutta sen syntymekanismista
ei ole tietoa. Joskus neuropaattinen vulvodynia voi liittyä synnyttämiseen tai gynekologiseen leikkaukseen, ristiselkävaivaan tai hermon pinnetilaan.

Sairautta hoidetaan eri tavoin riippuen sen muodosta. Vestibuliittipotilas ohjataan fysioterapiaan, koska kipu aiheutuu lihaskrampeista. Fysioterapiassa opetellaan rentouttamaan lihaksia. Lisäksi lopetetaan mahdolliset yhdistelmäehkäisypillerit, koska ne ohentavat limakalvoja ja silloin hermosäikeet ovat aivan pinnassa.

– Näillä kahdella keinolla kivut lievenevät puolella potilaista, Paavonen kertoo.

Jos kivut ovat edelleen vaikeita, limakalvojen kipualue voidaan poistaa leikkauksella. Nukutuksessa kipualue paikataan emättimen limakalvolla. Leikkaus auttaa lähes aina.

– Mikään muu hoito ei ole yhtä tehokas. Naiset, jotka ovat vuosia kärsineet vaivasta, ovat todella valmiita leikkaukseen, Paavonen sanoo.

Leikkauksen jälkeen kosketusarkuus häviää lähes täysin ja nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää normaalisti. Edes alapään ulkonäkö ei muutu.

Neuropaattista vulvodyniaa hoidetaan hermokipulääkkeillä. Lääkeannosta nostetaan hitaasti, kunnes löydetään taso, jolla hermokipu lievittyy. Sairaudelle on tyypillistä se, että oireet vaihtelevat. Lääkehoitoa opetetaan räätälöimään myös itse: kun kivut pahenevat, lääkitystä nostetaan, kun lievittyvät, lasketaan. Välillä lääkitys ajetaan alas ja testataan, jatkuuko kipu.

– Lääkkeillä on aina sivuvaikutuksia, mutta harvoin näkee niitä, jotka paranisivat vulvodyniasta spontaanisti. Moni on kärsinyt taudista jo vuosia. Valtaosalla elämänlaatu paranee jo muutamalla klinikkakäynnillä, Paavonen sanoo.

Tulevina vuosina sairaudesta ja sen täsmähoidosta tiedetään ehkä enemmän. Klinikalla tehdään parhaillaan väitöskirjaa vestibuliitista.

– Moni asia viittaa siihen, että vestibuliitti voisi olla autoimmuunisairaus, kuten reuma, Paavonen uskoo.

Teksti: Riina-Maria Metso

Anna 24/2012

X