Mainos: IF
Mainos | IF

”Menetys ei ole jotain, mikä käsitellään pois, sen kanssa eletään.”

Kirjailija Mikko Within puoliso Tiina menehtyi kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen syöpään. Menetyksestä syntyi kirja, mutta vasta kahden vuoden terapia antoi työkalut tilanteen käsittelyyn. Ilo palasi, mutta se vei aikansa.

Teksti:
If
Teksti:
If

Kirjailija Mikko Within puoliso Tiina menehtyi kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen syöpään. Menetyksestä syntyi kirja, mutta vasta kahden vuoden terapia antoi työkalut tilanteen käsittelyyn. Ilo palasi, mutta se vei aikansa.

Kun puolison syöpä kestää kahdeksan vuotta ja loppu ei ole onnellinen, ei puhuta yhdestä menetyksestä. Menetyksiä tuli vuosien mittaan useita.

Ensimmäisenä menetettiin turvallisuudentunne.

– Meillä ei perheenä ollut sitä ennen ollut isompia vastoinkäymisiä. Sitten olimmekin äkkiä tilanteessa, jossa kaikki voisi muuttua nopeasti, Oulussa asuva kirjailija Mikko With toteaa.

Seuraavat vuodet toivat mukanaan syöpähoitoja, taudin uusimisia, uusia pelkoja ja uusia menetyksiä. Mutta niiden väliin mahtui paljon tavallista elämää kolmilapsisessa perheessä.

– Seitsemän vuoden aikana turvallisuudentunne sahasi ylös ja alas. Mutta kuten Tiina sanoi, syövälle annetaan vain se, mikä on pakko. Loppuaika eletään, niin kuin syöpää ei olisi. Tämä oli ohjenuora, jonka mukaan mentiin.

Viimeisenä keväänä tuli tieto, että loppu oli lähellä. Huhtikuussa tuli tieto siirtymisestä palliatiiviseen hoitoon, sittemmin saattohoitoon.

– Tiesimme, että joulua ei enää vietettäisi yhdessä. Vaimolleni muodostui tärkeimmäksi tavoitteeksi saada olla mukana esikoisemme ylioppilasjuhlissa. Oli hyvä, että juhlat ja tyttäremme opiskelijavaihtoon lähtö kiinnitti ajatuksia muualle.

Menetys konkretisoituu, kun menettää toisen tasavertaisen aikuisen arjessa. Kuvituskuva.

Viimeisenä keväänä ja kesällä ylioppilasjuhlien jälkeen yhteiset menot ja yhteinen tekeminen rajoittuivat vähitellen. Kotiin tuli ensin kävelykeppi, sitten pyörätuoli, lopuksi sairaalasänky. Tiina With kuoli elokuussa 2016.

– Itselleni menetys konkretisoitui siinä, että menetin sen toisen tasavertaisen aikuisen, joka hoiti arjen asioita kanssani. Vieressä kulkija hiipui pois ja jäin vastuuseen yksin.

Suruaika vai suoritusaika?  

Iso omakotitalo, koira, 11-vuotias tytär, kaksi vanhempaa lasta. Kun vaimon hautajaiset olivat ohitse, Mikko With takertui ajatukseen siitä, että mikään ei muuttuisi.

– Ajattelin, että arjen pitää jatkua mahdollisimman samanlaisena, lasten menojen pitää sujua kuten ennenkin ja kaiken pitää myös töissä hoitua täysillä normaalisti.

Alitajunnassa eli myös odotuksia, jotka eivät oikein realisoituneet.

– Sairautta oli takana kahdeksan vuotta ja viimeiset kuukaudet se oli vaikuttanut elämään joka hetki. Kun loppu viimein tuli, jotenkin alitajuisesti ajattelin, että olen jaksanut ja kestänyt tänne saakka, tässä varmaan tapahtuu palkkioksi jotain hyvää. Jonkin aikaa kesti ennen kuin tajusin, että ahaa, eipä tapahtunutkaan. Mitään palkintoa ei tullut, Mikko With naurahtaa.

Suruajasta tuli suoritusaika.

With suoritti elämää töissä, kotona ja päänsä sisällä.

– Ensimmäiseen kahteen vuoteen en tuntenut oikeastaan iloa mistään. Jos kävin hiihtolenkillä, oli hetken parempi fiilis, mutta ilonaiheet olivat vähissä.

Menetys voi viedä ilon elämästä. Kuvituskuva.

Pahinta oli tajuta, että asiat, jotka olivat aiemmin tuottaneet iloa, olivat muuttuneet suoritukseksi muiden joukossa.

– Vaikeimpia olivat ne hetket, joissa aiemmin oli ollut ilo läsnä. Kun esimerkiksi tajusin, miten aiemmin olin innolla odottanut perheen hiihtolomareissua ja äkkiä lähteminen ei tuntunutkaan juuri miltään.

Suru kansien välissä

With oli jo vaimonsa kuoleman aikoihin ajatellut, että haluaisi kirjoittaa syövän kanssa eletyistä vuosista kirjan. Päivätyö it-alalla mahdollisti vuorotteluvapaan ja teos Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta (Myllylahti) näki päivänvalon keväällä 2019.

– Se vuorotteluvapaa oli ehkä enemmän sairasloma. Koin tosi vahvasti, että kirjan kirjoittaminen oli tärkeää ja välttämätöntä.

Kirjan saama huomio toi iloa ja kuuden kuukauden vuorotteluvapaa antoi tilaa hengittää. Menetyksestä toipumisen kannalta isoimmassa roolissa oli kuitenkin ammattiapu.

– Kolme vuotta Tiinan kuoleman jälkeen olin uuden työpaikan työhöntulotarkastuksessa. Kerroin lyhyesti historiastani ja vakuutin, että ihan hyvin tässä menee. Työterveyshoitaja kysyi, enkö ole harkinnut psykoterapiaa. Vastasin, että ei kai se minulle kuulu. Hän vastasi, että juuri sinulle se kuuluu.

Psykoterapiasta tuli lopulta käänteentekevä kokemus.

Mikko With oli lähtökohtaisesti ajatellut, että psykoterapiassa käsiteltäisiin vaimon kuoleman aiheuttamaa menetystä. Todellisuus oli, että tästä aiheesta puhuttiin ”ehkä kolme prosenttia ajasta”.

– Psykoterapiassa käytiin läpi asioita omasta elämästäni, aina lapsuudesta saakka. Oli tervehdyttävää, kun joku alkoi haastaa omia ajatusmalleja. Omaankin päähän alkoi vähitellen iskostua, että minä saan, ansaitsen ja voin tehdä kivoja asioita ja saada hyviä juttuja.

Uuteen arkeen

Lopulta With oli valmis myös isompaan elämänmuutokseen.

– Terapeutti kysyi minulta pari vuotta sitten, mikä olisi se unelmatilanne, missä haluaisit olla. Sanoin, että en enää haluaisi asua suuressa ja työllistävässä omakotitalossa ja että haluaisin keskittyä kirjoittamiseen. Lisäksi sanoin lopulta ääneen, että kaipaan elämään parisuhdetta, mutta Tinderiin menemisen kynnys oli hirvittävän korkea. Terapeuttini lopulta sanoi suurin piirtein, että nyt laitat sen profiilin, tai terapiasi loppuu tähän, Mikko With nauraa.

Mikko With on osannut käsitellä menetyksensä ja on nyt onnellisempi kuin vuosiin. Mikko Within oma kuva-albumi.

Vähitellen asiat menivät oman näköiseen suuntaan. Viisihenkisen perheen kotina toiminut omakotitalo Limingassa tyhjennettiin ja laitettiin myyntiin. With muutti nuorimman tyttärensä kanssa Oulun Toppilansalmeen.

Vaimon sairastamisesta kertovan kirjan jälkeen myös kirjoittaminen otti uuden suunnan. Within toinen kirja, yläkouluikäisille suunnattu Saakelin satanen nousi Topelius-palkintoehdokkaaksi kisaamaan Suomen parhaasta nuortenkirjan tittelistä. Vaikka voittoa ei tullut, ehdokkuus vahvisti tunnetta omista kyvyistä kirjoittaa.

Iso onnen aihe nyt on vuosi sitten alkanut parisuhde.

– Elämässä oli ollut iso aukko. Puhtaasti romanttisen suhteen ohella olin kaivannut toista aikuista, jonka kanssa voisi puhua ihan tavallisista jutuista päivän aikana.  Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin moneen vuoteen. Oikeastaan niin moneen, että en edes muista.

With muistuttaa, että koettu menetys ei koskaan katoa. Siitä tulee osa omaa historiaa.

– Terapia ei toimi niin, että nämä jutut on nyt käsitelty jotenkin pois. Menetys on aina olemassa ja sen kanssa eletään. Mutta omien haitallisten ajatusmallien purkaminen on ollut todella tärkeää. Itse suosittelen lämpimästi ammattiapua, sitä kannattaa vaatia, pyytää ja kokeilla. Siinä ei ole muuta kuin voitettavaa.

Nuortenkirja Saakelin satanen saa ensi vuonna jatko-osan Saakelin sieppaus. Päähenkilö Uuno on avausosassa kokenut ison menetyksen. Kirjan loppukohtauksessa hän istuutuu terapeutin tuoliin valmiina puhumaan asiasta.

Turvaa tulevaisuuteen

Puolison menehtyminen muuttaa elämää ja tuo surua ja murhetta. Henkivakuutus auttaa läheisiä hetkellä, jolloin taloudellinen tilanne ei ole ainoa huolenaihe. Korvaussumma maksetaan nopeasti ja se antaa mahdollisuuden keskittyä suruun sekä aikaa järjestellä taloutta uusiksi.

Rakkaudella ei ehkä ole hintalappua, mutta toisesta huolehtimisen hintalapun voi laskea.

Tutustu Ifin henkivakuutukseen ja laske henkilökohtainen hintasi >>

 

X