Suomalaiset naiset kertovat avoimesti virtsankarkailusta: ”Ystävällä sama vika, siksi ymmärrämme toisiamme”

Invalidisoiva vaiva, luonnollinen osa elämää ja kaikkea siltä väliltä. Virtsankarkailusta on yhtä monta tarinaa kuin on tarinansa kertoneita naisiakin. Anna.fi-sivustolla toteutetusta kyselystä käy ilmi, että suurin osa kuitenkin puhuu asiasta jo avoimemmin ja inkontinenssisuojien kanssa eletään tavallista arkea.

Minkälaisia kokemuksia suomalaisilla naisilla on virtsankarkailusta? Hyvin monenlaisia. Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista virtsankarkailu on vaikuttanut elämään vain vähän tai jonkin verran.

– Vaiva ei oikeastaan vaikuta elämään, kun nykyään on hyvät ja pitävät suojat.

– Iän myötä karkailu on lisääntynyt, mutta kun muuten saa olla terve, tämä on pientä.

Virtsankarkailusta puhutaan jo avoimemmin kuin ennen. Osa vastaajista kuitenkin myönsi, ettei ole puhunut aiheesta kenellekään.

Pieni vähemmistö (4%) vastanneista kuitenkin kuvasi arkea, jonka tahtia virtsankarkailu määrittää turhan paljon.

– Ei tarvitse kuin nostaa kädet ylös, kaapista tavaraa tai ikkunanpesu, kukkienkastelu tai vain nousta ylös istumasta, niin johan lirahtaa. Jos lähtee kävelylenkille, pitää olla juomatta 2h ennen. Ei sosiaalisia kahvihetkiä kävelylenkin aikana, muuten saa juosta joka puskaan kuin piski.

– Mikä tahansa ponnistusta vaativa liike tai äkillinen aivastus aiheuttaa virtsankarkailua. Raivostuttavaa ja henkisesti invalidisoivaa. Vessan pitää aina olla lähellä ja joka kerta lähtiessäni kotoa, lähden vessan kautta. Minulla ei enää ole seurapiirirakkoa, sekin aika oli joskus kauan aikaa sitten…

Vinkki: Lantionpohjajumppa ennaltaehkäisee ikäviä vaivoja

Liikuntaa ja pitkiä helmoja

Neljätoista prosenttia vastanneista kertoi vaivan vaikuttaneen pukeutumiseensa. Alusvaatteiden valinnassa saa olla tarkkana ja osa vastaajista sanoo suosivansa tummia värejä myös siksi, että mahdolliset vuodot eivät näy.

– Pikkuhousun mallin ja materiaalin tulee olla sellainen, että suoja tarttuu siihen ja pysyy paikoillaan eikä esim. käänny poikittain haaroihin.

– Pukeudun vaatteisiin, joista vahinko ei helposti näy

– Suosin mustaa ja pitkähelmaisia paitoja.

”Kukkamekot pysyy nyt kesällä kaapissa”

Liikunnan ja virtsankarkailun suhde näyttäytyi kyselyssä kiinnostavana. 18 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi virtsankarkailun vaikuttavan liikuntaharrastukseen.

– En käy hyppyjumpissa ja pelkään mennä tanssimaan, vaikka rakastan tanssimista. Se on rajoittanut hieman elämääni ja vapauttani.

– Nopeatempoiseen liikuntaan pitää varustautua sitein ja suojin.

– Ei haarahyppyjä. Trampoliinia voi kokeilla hieman heti vessakäynnin jälkeen.

Toisaalta kyselyyn vastasi myös naisia, jotka eivät anna minkään rajoittaa liikuntaharrastustaan.

”Välillä juoksen pissat housuissa. Se on noloa. Mutta juoksua en lopeta.”

– Harrastan SM-tasolla triathlonia. Juoksen mustissa vaatteissa ja olen oppinut elämään asian kanssa.

Lue myös: Virtsankarkailu on tavallisempaa kuin kuvitellaan – Pippa Laukka kannustaa aktiiviseen elämään vaivasta huolimatta

Kenelle puhua?

Virtsankarkailusta puhutaan jo avoimemmin kuin ennen. Osa vastaajista kuitenkin myönsi, ettei ole puhunut aiheesta kenellekään. Vaikenemisen ympärille leijuu tunne siitä, että ymmärrystä ei löytyisi tai että asia on liian yksityinen.

– Aviopuoliso tietää asian, mutta muuten en aiheesta ole sen kummemmin puhunut.

– Mielestäni tämä on minun oma asiani eikä minun tarvitse sitä muille kertoa.

– Nolottaa

– En halua kenenkään tietävän.

– Minusta on tuntunut aina siltä, että olen asian kanssa yksin.

– Siihen liittyy vieläkin tietynlaista häpeäntunnetta, lapsuudesta opittua!

Ne kyselyyn vastanneet, jotka olivat keskustelleet aiheesta jonkun kanssa, olivat tavallisesti valinneet keskustelukumppaniksi lääkärin (31%), oman puolison (14%) tai ystävän (20%). Jos lähipiirissä löytyi ystävä, joka myös elää virtsankarkailun kanssa arjessaan, ystävälle puhuminen oli yleensä luontevaa.

”Ystävällä sama vika, siksi ymmärrämme toisiamme”

Ystävän kanssa aiheesta jutelleet myös kokivat pääsääntöisesti saaneensa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä. Huumoriakaan ei ole unohdettu.

– No eipä siinä oikeastaan muuta kuin yhdessä naurettu että Ai sulla taas kävi niin kun yskit kunnolla tai ei vissiin kannattaisi nauraa niin paljon 😀 vitsi siitä on tullut jo lähinnä eikä tarvitse hävetä.

– Ennen ei myöskään ollut kaikki paremmin.

– Olen tuonut asian esille useissa tilanteissa enkä hävennyt sitä. Nykyään suhtaudutaan hyvin, ennen oli hävettävää puhua.

Lue myös: Jos seksin aikana lirahtaa tippa virtsaa, sitä ei kannata hävetä – seksologin vinkit parempaan nautintoon

Kerro, lääkäri

Noin 30 prosenttia Annan kyselyyn vastanneista oli jutellut asiasta terveydenhuollossa, mutta useat kokivat, että asiaan ei tahtonut löytyä ratkaisua tai apua – tai kenties niitä ei kovin aktiivisesti edes etsitty.

– Sain apua fysioterapeutilta lihaksiston harjoittamiseen. Kun rakenteellista syytä ei löytynyt, asia jätettiin siihen.

– Gynekologi ei pitänyt oireitani vielä niin pahoina, että olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin. Äitini on vuosikausia kärsinyt vaivasta.

Elämää eletään siitä huolimatta ja monella vastaajalla päällimmäisenä tunteena on päättäväisyys; vaivasta huolimatta elämä on elämistä, ei murehtimista varten.

– Pissat tulee housuun silloin kun tulee eikä haittaa yhtään, vaikka muut näkevät.

– Olen luonteeltani iloinen ja kova nauramaan, ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen juossut nauraen jalat ristissä vessaan. Elämääni vaiva ei juurikaan hetkauta.

Lähde: Anna.fi-sivustolla toteutettu kyselytutkimus. Kyselyyn vastasi 250 naista.

Lue myös: It-alalla työskentelevälle Henna Niemelle virtsankarkailu on tuttu vaiva: ”Välillä karkaa virtsaa, mitä sitten?”

 

---

Osallistu arvontaan!

Arvomme lukijoiden kesken kaksi hyvinvointilahjakorttia (á 100 €). Osallistumisaika on 7.7.-1.8.2021.

Arvontaan osallistutaan jättämällä yhteystiedot. Osallistujan tulee olla täysi-ikäinen. Tutustu arvonnan sääntöihin ja tietosuojaselosteeseen. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

ARVONTA PÄÄTTYNYT!