Mainos: Digi- ja väestötietovirasto
Rahapelaaminen
Mainos

Rahapelaaminen vei Kai Mattilan elämänhalun – ongelman paljastuminen toi lopulta avun

Porilainen Kai Mattila salasi peliongelmansa, koska häpesi niin paljon. Vertaisilleen hän haluaa sanoa: “Et ole yksin. Apua on saatavilla.” Digi- ja väestötietoviraston Suomi.fi-palvelussa julkaistusta oppaasta löydät neuvoja siihen, miten pääset alkuun oman tilanteesi ymmärtämisessä ja mistä saat tukea ja apua rahapelaamisen hallintaan.
Teksti: Digi- ja väestötietovirasto

Neljä vuotta sitten syksyllä Kai Mattila ajatteli, ettei enää ansainnut elää. Hän oli pelannut salaa kaikki rahansa, ja oli ongelmansa kanssa yksin. Vaimolleen hän ei voinut kertoa, koska häpesi niin paljon ja pelkäsi paljastumisen johtavan avioeroon.

Mattila oli ajautunut tilanteeseen pikku hiljaa. Kiinnostus pelikoneiseen heräsi jo lapsuudessa ja hän pelasi alusta asti mahdollisimman kovilla panoksilla. Todellinen pelihimo iski, kun Mattila eräänä iltana perusti ensimmäisen pelitilinsä verkossa.

– Ajattelin, että kun voitan, maksan ensin velat pois ja sitten ostan perheelle hienon omakotitalon ja auton, ja hemmottelen lapsen piloille, hän sanoo.

Rahapelaaminen

Mattila ymmärsi, että pelaamisesta oli muodostunut ongelma, mutta ei häpeän vuoksi uskaltanut kertoa asiasta kenellekään. Kuva: Säde Kiuru.

Nettikasino ei tehnyt Mattilasta rikasta, mutta pelaaminen jatkui. Pian koko palkka meni peleihin, vaikka Mattilalla oli kaksi työtä. Vaimo ihmetteli, mihin rahat katosivat, mutta aina löytyi selitys – milloin ulosotto oli vienyt rahat, milloin lompakko oli kateissa.

Mattila kyllä ymmärsi, että pelaamisesta oli muodostunut ongelma. Hän koki itse olevansa syyllinen tilanteeseensa ja yritti löytää siihen ratkaisun, mutta ajautui vain syvemmälle pelikierteeseen. Mattilan pelatessa puoliso joutui ottamaan vetovastuun perheen menoista. Se aiheutti arvottomuuden tunteita ja sai Mattilan pelaamaan entistä enemmän.

Menin koko ajan henkisesti huonompaan suuntaan, mutta vaihtoehtona ei koskaan ollut, että olisin kertonut ongelmastani.

– Häpesin niin paljon ja toisaalta myöntäminen olisi tarkoittanut, että olisin joutunut lopettamaan pelaamisen. Siihen en ollut valmis, hän kertoo.

Pelaamisen aiheuttama häpeä johti valehteluun

Viimeinen pelivuosi oli Mattilan sanojen mukaan kuin löyhässä hirressä olemista. Hän ravasi postilaatikolla karhukirjeitä peläten ja säikähti jokaista puhelinsoittoa. Pahinta oli kaksoiselämä, jota hän eli salatessaan pelaamisen vaimoltaan ja ystäviltään.

Koko ajan piti muistaa, mitä oli valehdellut kenellekin, kun rahaa ei ollut.

–  Olin masentunut, poissaoleva, ärtyisä ja kiukkuinen – henkisesti erittäin ikävä ihminen. Raivostuin, jos kengät eivät olleet eteisessä suorassa, sanoo Mattila.

Lopulta tilanne kulminoitui, kun vuokranantaja ilmoitti, että kahden vuoden vuokrat olivat rästissä. Mattila oli pelannut rahat, mutta uskotteli vaimolleen, että kyseessä oli väärinkäsitys. Hän yritti kaikkensa valehdellakseen itsensä ulos tilanteesta, mutta se oli mahdotonta. Häpeä oli niin suuri, että Mattila halusi mieluummin kuolla kuin kohdata totuuden.

Onneksi poliisit pysäyttivät syysmyrskyssä epätoivoisena autoilevan Mattilan, ennen kuin hän ehti tehdä mitään peruuttamatonta. Totuuden paljastuminen oli lopulta helpotus paitsi Mattilalle, myös hänen vaimolleen, joka sai vihdoin selityksen Mattilan käytökselle ja lupasi olla tämän tukena.

–  Hyvin päättäväisesti vaimo sanoi, että nyt mennään päivystykseen ja haetaan apua. Asian kertominen tuntui käsittämättömän rankalta, mutta hetki hetkeltä alkoi helpottaa. Tunsin jälleen olevani elossa, Mattila muistelee.

Rahapelaaminen

”Et ole yksin. Uskalla puhua ja hakea ammattiapua”, kannustaa Mattila kaikkia rahapeliongelmien kanssa kamppailevia. Kuva: Säde Kiuru.

Apua vertaistukiryhmistä

Pelaamisen lopettamisesta on nyt aikaa reilu neljä vuotta ja Mattila viettää Porissa normaalia perhearkea, johon kuuluu vaimon lisäksi 13-vuotias poika. Velkaa hänellä on omakotitalon verran ja se on pakko hyväksyä, vaikka asia harmittaakin.

Mattilalla on ollut aikaa pohtia elettyä elämää ja pelaamiseen johtaneita syitä. Hänen äitinsä kuoli Mattilan ollessa teini-ikäinen ja kolme veljestä jäivät isän hoteisiin. Mattila ei syytä peliongelmastaan ketään, mutta ajattelee, että yksi suuri syy pelaamiselle oli, ettei hän osannut sanoittaa ja käsitellä tunteitaan. Sitä taitoa hän on harjoitellut viime vuosina.

Työnsä ohessa Mattila toimii Pelirajaton-säätiön kokemusasiantuntijana ja vapaaehtoisena vertaistukiohjaajana pelaajille ja heidän läheisilleen. Kaikille avoimet ryhmät ovat anonyymeja, ja ne tarjoavat turvallisen paikan puhua ja kuulla muiden kokemuksista.

Ensimmäisenä peliongelma ilmenee Mattilan mukaansa usein taloudellisina vaikeuksina, kun rahat menevät pelaamiseen. Henkinen paine on kova, kun pelaaminen alkaa määritellä ajatuksia ja peliongelmainen ryhtyy suunnittelemaan pelejään ennakkoon. Näin kävi myös hänelle itselleen.

Jos hän voisi sanoa jotain sille Kaitsulle, joka viisi vuotta sitten menetti elämänhalunsa pelaamisen takia, hän sanoisi, että puhu.

– Sanoisin, että et ole yksin – uskalla puhua vaimolle tai hakea ammattiapua. Soisin, että muut pelaamisesta kärsivät uskaltaisivat tarttua ongelmaan mahdollisimman aikaisin. Pohja ei aina ole paras herätys, kyllä sitä voi oppia vähemmälläkin, hän toteaa.

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai mietit itsemurhaa, soita heti hätänumeroon 112.

 

X