Matkailu

Lontoo on tarinoiden ja elokuvien loputon kaupunki

16.1.2015 Teksti: Anna.fi

Harva kohde on kaupunkimatkaajalle yhtä helppo valinta, kuin Euroopan yksi muhkeimpia kaupunkeja oleva Lontoo. Englannin pääkaupunki tarjoilee herkkuja niin shoppailijoille, alakulttuurifriikeille, historianörteille kuin… oikeastaan kenelle tahansa! Lontoo on paljon enemmän kuin maansa kruunu: se sykkii elämää, joka on sekoitus niin peribrittiläistä kuin kaiken maailman kansainvälistäkin.

Ensikertalaisten ensipäivät kuluvat helposti pelkkiin must-see -kohteisiin ja kokenutkin kävijä löytää varsin helposti jotain uutta. Tämän jutun kirjoittaja kuuluu ensimmäiseen ryhmään ja päätti patikoida hivenen Thamesin ympäristöä ja katsoa, mitä vastaan tulee. Lähtöpisteenä toimi, mikäs muukaan, kuin itse Big Ben ja Westminsterin kuuluisat palatsit.

Big Ben, Westminster ja Buckingham ovat Britannian valtakeskukset

Lontoolaisten nähtävyyksien ykkönen on parlamenttitalon satametrinen Elisabethin kellotorni ja koko kaupungin symboli Big Ben -kello. Juuri 150 vuotta täyttänyt torni on toiminut aikapalvelun lisäksi myös kansanedustajien vankilana, tosin ei enää sataan vuoteen. Jos ja kun ihan tarkkoja ollaan, virallisesti Sir Benjamin Hallin mukaan nimetty Big Ben on tasatunnein lyövä valtava päärynänmuotoinen kuparikello, ei kellotaulu viisareineen.

Oheinen parlamenttitalo eli Westminsterin palatsi on upea nähtävyys. Jo puolen vuosituhatta brittien kaksikamarisen parlamentin kotiluolana toiminut linna rakennettiin alun perin keskiajalla, mutta erinäisten tuhojen jälkeen se on rakennettu monta kertaa uudelleen. Nykyinen, goottilaisperintä seuraava palatsi on 1800-luvulta.

Monissa elokuvissa palatsi ja Big Ben ovat olleet klassisia maamerkkejä, joista tietää yhdellä vilkaisulla, missä ollaan. V for Vendetta meni astetta pidemmälle, siinä palatsi on elokuvan keskipisteenä ja varsin komealla tavalla. Elokuvan ja sen taustalla oleva sarjakuva perustuu 1600-luvun tositapahtumiin, kun katolilainen ruutisalaliitto yritti räjäyttää kerralla sekä parlamentin että kuninkaan.

Aivan parlamentin naapurissa sijaitsee toinen lontoolainen keskipiste ja oikeastaan brittiläisyyden symboli: Westminster Abbey on rakennettu samoihin aikoihin kuin alkuperäinen palatsikin. Tässä Lontoon tärkeimmässä kirkossa kruunataan kuningaskunnan hallitsijat ja monet heistä on myös vihitty täällä – viimeksi Kate ja William. Ja kuten miljoonat Da Vinci -koodinsa lukeneet tietävät, Westminster Abbey on lukuisten kuninkaiden, valtiomiesten, tiedemiesten, runoilijoiden ja muusikkojen viimeinen leposija. Kirkossa ei kannata harhailla umpimähkään, kuten Robert Langdon on kertonut: sekava sokkelo mausoleumeineen, kammioineen ja komeroineen on “sananmukaisesti turistiloukku”.

Abbeyn pihalla sijaitsee myös toinen, huomattavasti pienempi ja sata vuotta nuorempi kirkko, pyhälle suurmarttyyri Marinalle omistettu St. Margaret’s Church. Jos kirkkorakennukset ovat lähellä sydäntä, niin Westminsterin kirkkojen sarjaa täydentävät vieressä oleva metodistien kirkko Central Hall Westminster, hieman etäämmällä lounaassa oleva Westminsterin 1900-luvun alussa rakennettu katolinen katedraali ja barokkiarkkitehtuurin mestariteos St. Johns.

Central Hall on ollut näyttävässä käytössä kirkkotoimintansa ohella. Muun muassa Mohandas Gandhi, Martin Luther King ja Winston Churchill ovat pitäneet siellä julkisia puheita. Rakennus oli myös YK:n kansakuntien yleiskokouksen ensimmäinen pitopaikka. Central Hallin edestä alkaa leveä Whitehall-katu, jonka varrelta löytyy ministeriöitä ja poliittista valtaa. Tavallisen matkailijan näkökulmasta ne eivät ole erityisen kiinnostavia, ehkä yhtä sivukatua lukuunottamatta: Downing Streetillä on pääministerin virka-asunto, jota ei tosin pääse näkemään kuin elokuvassa Love Actually.

Puolivälissä Whitehallia kohoaa sen sijaan suuri portti, jonka edessä kannattaa pistäytyä. Horse Guards on ehtaa postikorttien Lontoota: kaksi ratsumiesten kaartin sotilasta päivystää tässä päivittäin kymmenen ja neljän välillä, ja tekevät puolilta päivin näyttävän vahdinvaihdon. Rakennuksen toisella puolella on iso paraatikenttä, jossa 1500-luvulla järjestettiin mahtavia turnajaisia: ritarien kaksintaisteluja kunnian ja linnanneitojen puolesta, miekkojen kalistelua ja hevosten kavioiden jyrinää, jousiammuntaa ja tietenkin peitsiotteluita. Ajat ovat vuosien saatossa muuttuneet: kesän 2012 Olympialaisissa samalla kentällä järjestettiin rantalentopallopelit.

Whitehallin pohjoispäässä on Lontoon keskeisin plaza eli Trafalgar Square, mutta ei mennä sinne ihan vielä. Paraatikenttää vastapäätä on värikäs St. James’s Park, johon pääsee hetkeksi hengähtämään hieman raittiimpaa ilmaa ja pakoon metropolin meteliä. Tämä vanha suo on myös mainio paikka kävellä seuraavalle kohteelle, joka sijaitsee pitkulaisen puiston toisessa päässä. Kannattaa kuitenkin varoa puiston orava-armeijaa, joka saattaa vaatia pähkinälunnaita.

Buckinghamin palatsi, Britannian kuningattaren koti ja monarkian symboli, on ollut käytössä ”vasta” pari sataa vuotta. Vierailu kannattaa ajoittaa puolille päivin, niin näkee teatraalisen vahdinvaihdon. Buckingham on mainio paikka katsoa, miten oikea kuningatar elää, ja jos lippu on salossa, tietää kuningattaren olevan kotona.

St. James’s Parkin pohjoispuolella on toinen, Buckinghamia pienempi palatsi. Se on jäänyt hieman piiloon aatelisnaapuruston keskelle, mutta paljon silläkin on kerrottavaa. 1500-luvulla entisen spitaalisairaalan paikalle rakennettu St. Jamesin palatsi toimi kuninkaanlinnana 1600–1700-luvuilla, kunnes kruunupäät muuttivat Buckinghamiin. Palatsi on kuitenkin edelleen monarkian käytössä. Yleisö ei St. Jamesin palatsiin pääse.

Buckinghamin ja St. Jamesin palatsin jälkeen on aika palata reitille ja katsastaa Trafalgar Square. Se on sopivinta tehdä The Mall -puistokatua pitkin. Tämä kuninkaallisten kulkueiden väylä huipentuu Admiral Archiin The Mallin itäpäässä.

Trafalgarilla järjestetään lukuisia ulkoilmatapahtumia, mielenosoituksia ja ennen kaikkea voitonjuhlia – muun muassa Winston Churchill julisti täällä toisen maailmansodan päättyneeksi. Erikoisen nimen aukio on saanut Espanjassa sijaitsevasta niemenkärjestä: Sen edustalla käytiin 1800-luvun alussa brittien ja ranskalaisten välinen meritaistelu, joka ratkaisi meriherruuden Britannialle. Voiton suurin sankari oli amiraali Nelson, joka kaatui itsekin kovissa taisteluissa. Nelsonin patsas löytyy keskeltä Trafalgarin aukiota.

Aukio on käymisen arvoinen ilman tapahtumiakin, eikä se ole oikeastaan koskaan hiljainen. Trafalgarin laidalla on National Gallery, jonka poskettoman laaja taidekokoelma käsittää eurooppalaista taidetta 1800-luvulle asti. Joulun aikaan aukiolla järjestetään perinteiset joulumarkkinat, ja sen länsipuolella Sohon kaupunginosassa ovat juhlat oikeastaan koko ajan käynnissä.

Trafalgar Squaren ja National Gallerylta matkamme jatkuu kohti pohjoista. Pian neonvaloilla ja videoilla vuorattu seinä on edessämme ruuhkaisen risteyksen keskellä kuin yllättäen. Paikasta ei voi erehtyä: Kyseessä on tietenkin Piccadilly Circus, jossa Dorian Graykin kuljeskeli tarkastellen joka ainoaa vastaantulijaa ja miettien mielipuolisen uteliaana, minkälaista elämää kukakin eli.

Neonvaloista ja videotauluista tunnettu aukio on liioitellen sanottuna lähes yhtä tunnettu symboli kuin itse Big Ben, ja varsin kätevä maamerkki. Aukiolta kannattaa bongata myös rakkauden jumalan Anteroksen patsas, joka on osa lordi Shaftesburyn muistomerkkiä. Shaftesbury oli 1600–1700 lukujen taitteessa elänyt filosofi, joka ylisti jumalaista riemua, järjestystä ja kauneutta.

Kiinalaisesta kaupungista Viistokujalle

Piccadilly Circukselta käännymme järjestyksen ja riemun merkeissä Shaftesbury Avenuelle, joka on paitsi Dire Straitsin mainitsema seitsemäs taivas, myös Lontoon vilkas teatterikatu. Täkäläinen teatteritarjonta on loputtoman monipuolinen ja perinteitähän brittinäyttämöllä riittää. Teatterit itsessään ovat tosin varsin vaatimattomia, yhtä lukuun ottamatta: Andrew Lloyd Webberin omistama Palace Theatre on upea rakennus.

Shaftesbury Avenuen kyljessä eteläpuolella on Lontoon Chinatown, josta löytyy kattava valikoima mainioita ravintoloita ja kiinalaisliikkeitä – ehdoton must kiinalaisen ruoan ystäville! Lähistöllä kulkee myös leveähkö Charing Cross Road, jonka varrella kannattaa olla tarkkana: mikäli satut huomaamaan vierekkäin kirja- ja levykaupan, saatat hyvinkin tuijottaa näkymätöntä Vuotava noidankattila -majataloa, jonka kautta velhot kulkevat Viistokujan fiktiiviselle ostoskujalle.

Pohjoisesta löytyy puolestaan lisää putiikkeja ja varsinkin shoppailijoiden kannattaa painaa mieleen Oxford Street, Lontoon tärkein ja suurin ja kenties kallein ostoskatu. Piccadilly-kadun länsipäästä löytyy puolestaan Harrod’s, tuo Lontoon Stockmann, jossa järjestetään myös Maanalaisen Lontoon Kelluvat markkinat. Vaikka markkinat eivät osuisi kohdalle, on Harrod’s jo itsessään matkailunähtävyys ja oiva rahareikä. Sen pohjoispuolella oleva Hyde Park on maailmankuulu konserteistaan, mielenosoituksistaan ja muista tapahtumistaan.

Mutta me pysymme tällä kertaa Shaftesbury Avenuella. Lähellä sen loppupäätä koillisessa on vielä Forbidden Planet, tuo sarjakuvanörttien keidas. Ehdoton matkamuistosuositus on vaikkapa puolimetrinen Millennium Falcon tai hyräilevä mogwai.

Putiikin luota ei ole myöskään kovin pitkä museoiden kuninkaan, British Museumin luokse. Uskomattomaan kokoelmaan kuuluu aarteita kaikkialta maailmasta ja se on samalla paitsi ihmiskunnan kulttuurisen kehityksen näyteikkuna, myös jatkuva kiistanaihe haudanryöstökriitikoille. Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta viikonloppureissuun museota ei välttämättä kannatta mahduttaa, jos haluaa ehtiä nähdä muutakin. British Museumin asiaankuuluva koluaminen on elämänmittainen työ, sanoi jo amerikkalainen runoilija Mary Elizabeth Wilson Sherwoodkin reippaat sata vuotta sitten. Museo sisältää noin seitsemän miljoonaa esinettä; antiikin aarteita, muumioita, laajat lähi- ja kauko-idän kokoelmat ja aikamoisen läjän kirjallisuuttakin. Kirjoista puheen ollen, pääseehän museosta käsin myös tapaamaan enkeli Islingtonia.

Graalin ja Dickensin jäljillä

Nyt reittimme kääntyy kohti kaakkoa kohti uusia mielenkiintoisia kohteita. Yksi näistä on 1600-luvulla perustettu The Old Curiosity Shop, Lontoon vanhin kauppa, joka selvisi kuin ihmeen kaupalla Suuresta palosta. Putiikki innoitti klassikkokirjailija Charles Dickensiä kirjoittamaan samannimisen romaanin 1800-luvulla.

Sympaattisen kaupan pohjoispuolella on pieni puisto, jossa muinoin teloitettiin marttyyreitä ja maanpettureita. Nykyään puisto on lakiopiskelijoiden valtaama ja lähistöllä on myös Lontoon Royal Courts of Justice. Vaikka brittiläiset lakipykälät, peruukit ja oikeuskulttuuri eivät kiinnostaisikaan, on rakennus itsessään varsin soma. Sitä vastapäätä on nyttemmin huomattavasti tunnetumpi rakennus: Temple-kirkko, 1100-luvulla rakennettu temppeliherrain ritarikunnan Englannin päämaja, jossa Sophie ja Robert turhaan etsivät Graalin maljaa. Templen vieressä puolestaan kulkee Fleet Street, jonka partureiden kanssa on syytä olla varovainen – ainakin, jos parturi sattuu sijaitsemaan leipomon yläkerrassa ja hänen nimensä on Sweeney Todd.

Fleet Streetillä on toinenkin erityinen sija historiassa: se oli lehdistön oma katu vuosisatojen ajan Gutenbergin päivistä aina viime vuosikymmenille asti, kunnes kadun painokoneiden palveluksia ei enää tarvittu. Useimmat toimitukset ovat nyt jo muuttaneet muualle, mutta esimerkiksi Reuters majailee edelleen täällä.

Vain kivenheiton päässä on korkealle kurottava kupla, komea St. Paul’s eli Pyhän Paavalin katedraali, jonka edeltäjä oli jo 600-luvulla saksien rakentama, metsästyksen jumalatar Dianalle omistettu temppeli. Kirkkoa on rakennettu useamman kerran edellisten tuhouduttua tulipaloissa. Nykyinen katedraali toimii Lontoon piispanistuimena ja sen on suunnitellut sir Christopher Wren, jonka suunnitteli monet Lontoon kirkot Suuren palon jälkeen. St. Paul’s on Wrenin päätyö ja kiistaton mestariteos.

Aivan St. Paulin lähellä on pienempi kirkko St Mary-le-Bow, jonka kirkon kelloilla on erityinen merkitys: vain kuuloetäisyydellä syntynyt voi sanoa olevansa paljasjalkainen lontoolainen eli cockney.

Koska olemme pörssi- ja pankkimaailman yhdessä keskuksessa, on kirkkojen vastapainoksi ehkä syytä mainita läheiset Keskuspankin museo eli Bank of England Museum ja 1500-luvulta lähtien toiminut kaupankäynnin keskus, Royal Exchange. Niiden jälkeen tulemmekin toisenlaiseen kaupankäynnin keskukseen. Leadenhall Market on upea, koristeellinen kauppahalli paikalla, jossa käyty torikauppaa jo puolen vuosituhannen ajan. Varsinkin joulumarkkinoiden aikaan Leadenhall on upea. Jos muuten kauppahallin ulkoasu vaikutti tutulta, voi syynä olla aiemmin mainittu Viistokuja.

Suoraan etelässä melkein jo häämöttääkin yksinäinen pylväs: Monument, Suuren palon muistomerkki. Kirjallisuuden ystävät voivat istahtaa läheisen London Bridgen kivisyvennyksille ja ihailla auringon valaisemaa kultaista liekkiä pylvään päällä, kuten se aito David Copperfieldkin teki. Toinen tunnettu silta puolestaan, kuolonsyöjien upottama Millennium Bridge, sijaitsee aivan St. Paulin katedraalin eteläpuolella.

Leijonamielen linna ja taistelu vapaudesta

Monumentin luota ei ole enää pitkä matka Lontoon Towerille, keskiaikaiselle kuninkaanlinnalle, jossa valtakuntaansa ovat hallinneet lukuiset kuuluisat kuninkaat aina Vilhelm Valloittajasta alkaen. Kuninkaiden lisäksi London Tower tunnetaan myös varsin julmamaineisena vankilana, jossa varsinkin uskonnollisia toisinajattelijoita käännytettiin toisiin ajatuksiin varsin kovin ottein. Itse asiassa sanonta ”joutua linnaan” periytyykin juuri täältä.

Olet todennäköisesti varmasti nähnyt linnan ennenkin, vaikket olisi Lontoossa käynytkään. Täällä nimittäin piti valtaansa muiden kuninkaiden ohella myös Edward Pitkäsääri, tuo vapaussankari William Wallacen arkkivihollinen. Mäennyppylä London Towerin luoteispuolella onkin Tower Hill, vanha mestauspaikka, jossa sitä kuuluisaa vapautta huudettiin.

Toinen tunnettu Towerin asukki on tietenkin Rikhard Leijonamieli, jonka voi nähdä varsin monessa Robin Hood -elokuvassa ja tv-sarjassa. Tosin yhdessäkään näistä elokuvista London Tower ei ollut varsinainen kuvauspaikka, mutta Toweria sijaislinnat ovat joka tapauksessa näytelleet.

Painavan historiansa ja sen lukuisten yksityiskohtien lisäksi yksi Lontoon Towerin erikoisuuksia ovat korpit, joiden lähtö linnan luota ennakoi legendan mukaan koko Lontoon tuhoon. Nykykorppien siivet onkin typistetty, jotta ne varmasti pitävät kuningaskunnan kasassa. Tarina sai pontta, kun 1600-luvun hallitsija Kaarle II yritti poistaa korpit tähtitieteellisen observatorion tieltä. Aikansa harkittuaan epävakaisen valtakunnan kuningas päätti varmuuden vuoksi jättää korpit rauhaan ja maineikas observatorio rakennettiin hieman kauemmas itään. Nyttemmin Greenwich tunnetaan erityisesti pituuspiirien ja aikavyöhykkeiden, ja tavallaan koko maailman keskipisteenä.

The City eli London Towerin ja St. Paulin välinen alue, on se aito ja alkuperäinen Lontoo, jossa kaupunki on muhinut ja kasvanut yli äyräittensä. Aina sitä ei muista, kun katselee ympärilleen; lukuisista paloista ja jälleenrakennuksista johtuen seutu on 1800-lukulaisen viktoriaaninen tai sitäkin uudempi.

Shakespearin teatteri ja Suuri Silmä

Aivan London Towerin vieressä on valtava Tower Bridge, joka on Big Benin ja Piccadilly Circuksen ohella Lontoon hienoimpia nähtävyyksiä ja yksi maailman tunnetuimpia siltoja. Satavuotias tornisilta suunniteltiin keskiaikaistyyliseksi ja lopulliseen ulkoasuun lisättiin myös viktoriaanisen gotiikan sävyjä. Tower Bridge on kaksoisläppäsilta, joka avautuu säännöllisesti risteilijöille ja muille suurille laivoille.

Tower Bridgen toisella puolella häämöttää jo Thamesin eteläpuoli ja Southwarkin kaupunginosa. Pian sillan jälkeen vastaan tulee Lontoon kaupungintalo, jonka turpea mutta energiaystävällinen ulkomuoto on tuonut monille mieleen niin Darth Vaderin kypärän, epämuodostuneen kananmunan kuin lasikiveksenkin.

Matka jatkuu länttä ja aloituspistettä kohti. Tulemme uudelleen London Bridgen kohdalle. Sen eteläpuolella on uusi Shard-näköalatorni, josta voi katsella kaupungin maisemia, sekä sen jälkeen vanha, kaunis Southwarkin katedraali ja suuri Boroughn kauppahalli, maailman suurimpia laatuaan. Sieltä voi hakea matkaevääksi laadukkaita hedelmiä, lihoja ja kaloja, ja käydä nauttimassa eurooppalaisia gourmet-ruokia.

Millennium Bridgen eteläpuolella ovat puolestaan Tate Modern, yksi Lontoon tärkeimpiä museoita jossa on nimensä mukaisesti nykytaidetta. Kokoelma on vaatimattomasti yksi maailman johtavia. Tate Modernin sisarus, klassisempaa taidetta esittelevä Tate Britain löytyy Westminsterin palatsien eteläpuolelta.

Southwarkissa on runsaasti myös teattereita, joista tärkein on tietenkin itsensä William Shakespearen Globe-teatteri lähellä Tate Modernia. Globe oli myös keskeinen kuvauspaikka elokuvassa Shakespeare in Love. Alkuperäinen teatteri ei ole säilynyt meidän aikaamme, mutta parin sadan metrin päähän rakennettu Globe on varsin uskollinen jäljitelmä.

Vähän matkan päässä lännessä odottaa jo tämän matkan päätepiste: London Eye -maailmanpyörä, joka on ottanut näkyvän paikan Big Benin ja Tower Bridgen vierellä Lontoon siluetissa. Se on erinomainen paikka ihastella Lontoota yläilmoista. Robert Langdonin sanoin: tämä 150 metrin korkeuteen nouseva pyörä tarjoaa “henkeäsalpaavan näköalan kaupunkiin, mutta jonka näköalakapselit muistuttavat ennemminkin umpinaisia sarkofageja”.

Heti Eyen vieressä eteläpuolella on County Hall, entinen kaupunginvaltuusto, josta löytyy nykyään monenlaista viihdettä. Esimerkiksi Dungeonissa turistit voivat ihastella erilaisten viihdyttävien esitysten kautta kaupungin veristä historiaa, erilaisia kidutusmenetelmiä tai vaikkapa eksyä peilisokkeloon. Dungeon on niittänyt mainetta ennen kaikkea viihteellistämällä menneiden vuosien kärsimyksiä, mutta tapa se on sekin oppia historiaa. Lisäksi County Hallista löytyvät Salvador Dalí -näyttely, Namco Station -pelisali ja Sea Life, joka näyttää merenalaista elämää eri valtameriltä.

London Eyen takana Thamesin ylittää alati ruuhkainen Westminsterin silta, jota Jim sai kävellä autioituneessa kaupungissa 28 päivää myöhemmin, ja heti sillan toisella puolella vastaan tuleekin vanha tuttu Big Ben. Matka on ollut kohtalaisen pitkä, mutta mikä parasta, takana on vasta murto-osa Lontoon nähtävyyksistä!

Näppärät metrot ja söpöt bussit

Mikäli käveleminen Lontoossa väsyttää tai kohteet haluaa nähdä pikakelauksella, on vaihtoehtoja runsaasti. Takseja näkee keskustan alueella vähän väliä ja aivan kuten Suomessakin, valo taksin katolla kertoo, onko pirssi vapaa. Taksikuskeihin voi myös varsin huoletta luottaa niin kauan, kun tuulilasin yläpuolella oleva taksamittari on näkyvissä. Jos sen päälle on taiteltu vaikkapa sanomalehti, voi hinta olla hämmentävä yllätys.

Lontoossa on myös kattava metroliikenne, jonka kartta saattaa alkuun muistuttaa käsittämätöntä lankavyyhtiä. Metroverkosto on kuitenkin pienen tutustumisen jälkeen hyvinkin selkeä ja helppokäyttöinen. Langdonin mollaamat “likaiset tunneli- ja laiturisokkelot” voivat ajoittain käydä hyvinkin ruuhkaisiksi, mutta brittiläisen luontaisen kohteliaisuuden ansiosta kyytiin mahtuu lähes aina. Jos tiedossa on useampi matka, kannattaa ostaa yhdistelmälippu. Ja jos metrokartta ei riitä, Neil Gaimanin Maanalainen Lontoo kertoo aiheesta (ja muustakin) enemmän.

Klassisin tapa matkustaa Lontoossa on tietenkin bussi. Lontoon kaksikerroksisten punaisten bussien parhaat paikat ovat luonnollisesti yläkerran eturivissä; niiden puolesta kirjoittaa esimerkiksi Kazuo Ishiguro, joka kyseisten penkkien ollessa varattuja palautti henkilöhahmonsa odottamaan seuraavaa vuoroa, kunnes he pääsivät haluamilleen istuimille.

Lontoon lukuisat roolit ja kohtalot

Historiansa saatossa Lontoo on huikean kasvunsa ja kukoistuksensa ohessa myös kärsinyt runsaasti kolhuja. Jo 10-vuotiaana nuori Londinium-kylä poljettiin maan tasalle, roomalaisten vasta rantauduttua saarelle. Lontoo on sittemmin ollut liekeissä useampaan otteeseen, pahimmin vuoden 1666 Suuressa palossa, jolloin lukuisat asukkaat menettivät puiset kotinsa ja lähellä oli, ettei koko kaupunkia olisi siirretty toisaalle. Sitä ennen keskiajalla musta surma pyyhkäisi pois kolmanneksen kaupungin asukkaista, eikä se jäänyt ainoaksi ruttoepidemiaksi täyteen ahdetussa kaupungissa. Toisessa maailmansodassa puolestaan kaupunkia murjoivat saksalaisten pommikoneet ja jälleenrakennus kesti rapiat 30 vuotta.

Jokaisesta vastoinkäymisestä Lontoo on kuitenkin noussut entistä korkeammalle. Tänä päivänä se on Euroopan suurimpia kaupunkeja, yksi maailman talous- ja kulttuurikeskuksia, sekä kestosuosikki matkailijoiden mielissä.

Myös julkkikset ovat kuvailleet Lontoota varsin värikkäin sanoin. 1800-luvun politiikko ja kirjailija, sekä nykyisen konservatiivipuolueen perustaja Benjamin Disraeli luonnehti kaupunkia moderniksi Babyloniksi. Romantiikan aikakauden runoilija Percy Bysshe Shelley pisti vielä paremmaksi ja kuvaili Lontoota ruuhkan ja savun peittämäksi Helvetiksi. Valkoisen valaan isä Herman Melville totesi, että eteläisten merten lisäksi Lontoo on aina paikka, johon ihminen voi niin halutessaan täysin kadota. Kirjailija John Berger on ollut armeliaampi todetessaan, että Lontoo on vielä teini-ikäinen vintiö, eikä ole tässä mielessä muuttunut sitten Charles Dickensin 1800-luvun päivien.

Suomen menestynein rockbändi Hanoi Rocks saavutti maailmanmainetta nimenomaan Lontoossa. Kansainvälinen ja kirjava kaupunki oli “kalsea, epämukava, vapaamielinen, värikäs ja aristokraattinen popkulttuurin ydin”, todetaan Ari Väntäsen kirjoittamassa historiikissa.

Urheilumaailmassa Lontoo on ollut näkyvästi edustettuna. Valioliigassa kaupungin oma joukkue Chelsea on yksi mestarisuosikeista, mutta kaupunkiin mahtuu tusina muutakin isohkoa joukkuetta. Wimbledonin tennisturnaus ei ole vähempää kuin maailman arvostetuin ja vanhin laatuaan ja kaupungissa järjestettiin myös vuoden 2012 kesäolympialaiset – jo kolmannen kerran.

Esimakua Lontoosta saa lukuisten elokuvien ja kirjojen kautta. Kuten kaikki tietävät, maailman tunnetuin sinkku Bridget Jones kirjoitti päiväkirjaansa täällä kahden opuksen (ja elokuvan) verran. Myös Julia Robertsin ja Hugh Grantin tähdittämä Notting Hill sijoittuu samannimiseen kaupunginosaan, ja erityisesti elokuun lopulla matkalaisten kannattaa pitää kaupunginosa mielessä: Notting Hillin karnevaali on kaupungin yksi vuoden kohokohtia. Guy Ritchien ohjaama Rocknrolla sijoittuu niin ikään Lontooseen, samoin kuin hänen aiemmatkin teoksensa. Harry Potter -kirjasarja ja Neil Gaimanin Maanalainen Lontoo puolestaan valottavat Lontoon vaikeammin löytyviä kolkkia, kujia ja kammioita.

Yksi tuoreimpia Lontoo-kuvauksia löytyy suositusta, Benedict Cumberbatchin ja Martin Freemanin tähdittämästä Sherlock-sarjasta. Arkisempaa Lontoota löytyy vaikkapa Ian McEwanin Lauantaista ja Hanan al-Shaikhn Kaukana Lontoossa -kirjasta.

Astetta synkemmän roolin kaupunki saa V for Vendetta ja erityisesti 28 päivää myöhemmin (sekä jatko-osa 28 viikkoa myöhemmin) -elokuvissa. Myös itse kreivi Dracula kävi täällä Bram Stokerin klassikossa ja siitä tehdyssä Coppolan elokuvassa. Synkkyyden vastapainoksi mainittakoon vielä aurinkoinen ja iloinen Parempi kuin Beckham, joka kertoo Lontooseen rantautuneesta intialaiskulttuurista ja tietenkin brittien suurimmasta rakkaudesta: jalkapallosta.

Näiden lisäksi Lontoo on esillä lukemattomissa muissakin teoksissa. Jos haluaa nähdä, minkälainen Lontoo on tulevaisuudessa, kannattaa katsoa vaikkapa Star Trek Into Darkness.

Kuuluisia lontoolaisia on pitkä lista. Tohtori Jekyllin & Herra Hyden, Jack the Ripperin ja Sherlock Holmesin lisäksi mainittakoon vaikkapa David BowieKeira Knightley ja David Beckham. Julkkiksiin kaupungissa tuskin tulee törmäämään (on se toki mahdollista), mutta monet staroista voi kuitenkin käydä bongaamassa kuuluisassa Madame Tussaud’n vahakabinetissa, joka sijaitsee keskustasta pari kilometriä luoteeseen.

Mielikuvissa Lontoo on monesti harmaa, tihkusateinen; täynnä “likaisia katuja ja mustia, ruohottomien aukioiden sokkeloita”, kuten Dorian Gray ja Oscar Wilde luonnehtivat. Sekä usvainen – tohtori Jekyllin ja herra Hyden tarinassa sumu “tuntuu nukkuvan matkatessaan kaupungin yli, kun kaupungin elämä jatkaa kulkuaan valtaväyliä pitkin myrskytuulen lailla kohisten”. Ranskalainen taidemaalari Claude Monet ylisti Lontoon talvisumuja, joita hän piti kaupungin mystisenä viittana.

Samalla Lontoo on kuitenkin eläväinen ja vilkas; “loputtoman suuri, eikä sen kaikkia paikkoja voi koskaan oppia täysin”, sanoivat Laura Wing ja Henry James. Tai, kuten kreivi Dracula asian ilmaisi: “mieli halaa kulkemaan mahtavan Lontoon vilkkailla kaduilla, keskelle ihmiskunnan hyörinää ja kiirettä, ottamaan osaa sen elämään, vaiheisiin, kuolemaan ja kaikkeen siihen mistä se koostuu”.

Artikkelin kohteita kartalla


Artikkeli on julkaistu alun perin 2009. Tekstiä ja valokuvia on päivitetty ja paranneltu. Kartta on uusi.

Teksti ja kuvat: Henri Lassander

Lähteet: Wikipedia, Wikitravel, IMDB, Eyewitness Travel Guides: Lontoo, paikalliset kertomukset, omat kokemukset, Tripadvisor

Kommentit (1)

Lontoo on kyllä aivan huippu kaupunki! Suosittelen ehdottomasti 🙂 Ihana kulttuuri!




0



0

Lontoo on kyllä aivan huippu kaupunki! Suosittelen ehdottomasti 🙂 Ihana kulttuuri!




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *