Matkailu

Santiago de Compostela on vihreän Espanjan sydän

20.12.2014 Teksti: Anna.fi

Galicia jää monesti paitsioon matkasuunnitelmia tehtäessä, vaikka sateiseen nurkkaan mahtuu monenlaista nähtävää ja koettavaa. Vehreän maakunnan kruunu on Santiago de Compostela, tuttavien kesken ihan vain Santiago, jonka vanha kaupunki huokuu keskiaikaista tunnelmaa ja viehättäviä kapeita kujia kahviloineen, putiikkeineen ja luostareineen.

Santiago de Compostelan Antroido-karnevaali

Galicialla on pitkä ja kivinen rannikko Atlantia vasten sekä runsaasti kukkulaista sisämaata. Alue ei muistuta yhtään Espanjan tunnetumpia kohteita etelässä ja idässä: täällä maisemat ovat hiekankeltaisen sijaan täysin vihreitä, ja Galiciasta käytetäänkin nimeä Vihreä Espanja. Kuten arvata saattaa, vehreyden takana on hieman runsaammat sateet.

Edessä onkin visaisia valintoja: jäädäkö etelään vilkkaammalle Rías Baixasin rannikolle, luoteiskulmaukseen Costa da Morten pieniin kyliin vai mennäkö pohjoiseen Rías Altasin rannikolle. Eikä ole lainkaan hassumpi vaihtoehto jäädä sisämaahan johonkin Galician viehättävistä kylistä tai kaupungeista.

Santiago de Compostela

Vilkas, keskiaikainen katu viettää kohti pohjoista. Ympärillä käy jatkuva puheensorina ja ihmisvilinä. Ravintoloiden terassit ovat hyvää vauhtia täyttymässä: on ensimmäinen aurinkoinen päivä koko viikolla. Ympärillä nousevat keskiaikaiset rakennukset, joita halkovat kapeat, kiviset kadut. Jossain kauempana soi säkkipilli. 

Pian katu avautuu valtavaksi, avaraksi aukioksi johon sorina hukkuu. Edessä siintää kaksi matalaa, vanhaa rakennusta: Palacio de Rajoy ja Hostal dos Reis Católicos. Huomio kiinnittyy kuitenkin aukion itäiselle reunalle. Kuin varkain aivan viereen on noussut valtava katedraali, koko Galician sydän. Moni on vaeltanut koko Espanjan pohjoispuoliskon halki tätä määränpäätä kohti. 

Santiago de Compostela tunnetaan ennen kaikkea apostoli Pyhän Jaakobin pyhiinvaelluksen päätepisteenä. Tämä pyhiinvaellus, Camiño de Santiago, on toiminut jo tuhatkunta vuotta ja se on katolilaisen maailman kolmanneksi tärkein reitti. Toki Pyhä Jaakob on ollut vaeltajille jo tärkeä syy sinänsä, kuten se, että kävelemällä koko reitin saattoi saada kaikki syntinsä anteeksi. Reitin suosiolle oli kuitenkin käytännöllisempikin syy: pyhiinvaellus Roomaan alkoi käydä jo liian helpoksi, tie Jerusalemiin taas oli liian vaarallinen.

Pyhiinvaellus elää ja voi hyvin tänäkin päivänä, mutta yhä harvempi tekee sen uskonnollisista syistä. Kävely Espanjan halki on oiva tapa irtautua arjesta ja tarjoaa aivan toisenlaista haastetta kuin perinteiset rantareissut. Varsinaiset pääreitit alkavat Ranskan eteläpuolelta, mutta reitti on nykyään saanut erilaisia lyhyempiä variaatioita. Tiukemman aikataulun vaeltajat voivat esimerkiksi tyytyä sadan kilometrin tallaamiseen.

Pyhiinvaellus huipentuu Santiago de Compostelan katedraaliin, johon Jeesuksen opetuslapsi Pyhä Jaakob on uskomuksen mukaan haudattu. Pyhä Jaakob on myös syynä sille, että simpukasta on tullut Galician ja pyhiinvaelluksen symboli: paitsi että Jaakob oli alunperin kalastaja, hänen ruumiinsa uskotaan päätyneen Santiagoon simpukoiden kuljettamana sen jälkeen, kun hänet oli mestattu marttyyrina Jerusalemissa.

Alun perin hautapaikalle rakennettiin pienehkö kappeli, mutta tuhannen vuoden kuluessa siitä kasvoi hiljalleen yksi Espanjan näyttävimmistä kirkoista, joka tarjoilee silmänruokaa niin taidehistoriasta kiinnostuneille kuin muillekin muuten vaan uteliaille. Katedraalin tyylisuunta on romaaninen. 

Sisäänpääsy kirkkoon ei maksa mitään, mutta mikäli haluaa vierailla kirkon katolla ja nähdä kaupungin näköalat, on syytä huomata, että maksullinen vierailu pitää usein kovan kysynnän vuoksi varata etukäteen. Knoppitietona mainittakoon, että katedraali löytyy myös espanjalaisista sentin kolikoista.

Hostal dos Reis Católicos aivan katedraalin naapurissa on tiettävästi maailman vanhin hotelli, joka toimi aikoinaan pyhiinvaeltajien sairaalana. Nykyään se on parador eli valtion hotelliksi kunnostama historiallinen rakennus. Hotellissa on myös laadukas ravintola. Hotellin vieressä oleva Palacio de Rajoy toimii puolestaan Galician kulttuurineuvoston päämajana.

Santiagon vanha kaupunki sen lukuisat luostarit ja kirkot ovat nähtävyys sinänsä, mutta katedraalin lisäksi mitään ehdotonta must-kohdetta ei oikeastaan ole. Vanha kaupunki on päivässä hölkätty läpi, mutta kiirettä ei kannata pitää: Santiagon yksi rikkauksista on juuri sen leppoisassa tunnelmassa. Yöllä vanha kaupunki on hyvin valaistu ja vanhat rakennukset saavat toisenlaisen ilmeen. Vierailijoille onkin tarjolla opastettuja yökävelyjä Santiagossa. Turvallisuus ei ole vanhassa kaupungissa ongelma: historialliset rakennukset ovat jatkuvan valvonnan alla ja paikallisia poliiseja näkee vähän väliä partioimassa.

Oma kohteensa on myös Mercado de Abastos: laaja torialue vanhan kaupungin toisella laidalla, josta löytyy monenlaista putiikkia ja ruokakojua. Myös tänne on tarjolla järjestettyä kulinaristisia vierailuja, jos ei halua tutustua omin päin. Vilkkaimmillaan Mercado on lauantaiaamuisin.

Tärkeimmät museot ovat katedraalin Museos da Catedral ja Pobo Galego vanhan kaupungin toisella puolella. Niissä saa mainion kattauksen galicialaista kulttuuria ja historiaa. 

Santiagon yöelämä on vilkasta, sillä kaupungin yliopistossa on kymmeniä tuhansia opiskelijoita, joilla riittää energiaa viikon jokaiselle illalle ja Espanjan iltahan on monesti suomalaisille jo yö. Tavalliset baarit pitävät ovensa auki kahden ja kolmen korville, sen jälkeen iltaa voi jatkaa tanssien aamuun asti. Tosin vilkkain opiskelijayöelämä hiljenee kesäkuun jälkeen, kun ulkopaikkakuntalaiset lähtevät lomanviettoon.

Santiagosta löytyy myös muutama rauhallinen puisto, mikäli haluaa viettää leppoisamman päivän. Keskeisin näistä on lähellä katedraalia sijaitseva Alameda, josta on myös hieno näköala kaupunkiin ja katedraaliin.

Galicialaiseen ruokapöytään kuuluvat tapakset ja merenherkut

Kun ottaa huomioon Galician maantieteellisen sijainnin, ei liene kenellekään yllätys, että ruokapöytään kuuluu runsaasti erilaisia mereneläviä simpukoista kalanvonkaleisiin. Kehutuin paikallinen erikoisuus on polbo á feira eli keitetty meritursas. Jälkiruoaksi voi kokeilla torta de santiagoa.

Kuten muuallakin Espanjassa, tapakset ovat suosittuja: lähes baarista kuin baarista on saatavilla pieniä tapaksia tai hieman isompia tapas-aterioita, joita voi ottaa vaikka useamman ja jakaa seurueen kesken. Perinteistä espanjalaista tortillaa (tortilla española) saa paikasta kuin paikasta.

Tapaksia saatetaan myös tarjoilla ilmaiseksi juomien yhteydessä, mutta tarjonnan laatu vaihtelee hyvin paljon. On baareja, joissa saa “ihan oikean” tapas-annoksen ja on baareja, joissa saa kourallisen sipsejä tai suolapähkinöitä. Galiciassa tapas-kulttuuri on joka tapauksessa ilmiö, johon Espanjan eteläisemmissä lomakohteissa ei enää juurikaan törmää, ainakaan ilman lisämaksua. 

Paikallisia valkoviinejä kannattaa kokeilla. Jos viinit ovat erityisen lähellä sydäntä, kannattaa tietenkin harkita vierailua jollekin seudun viinitiloista. Myös punaviiniä tuotetaan, mutta varsin vähän: monissa baareissa talon viini tulee monesti suositulta La Riojan seudulta.

Espanjan yksi tunnetuimmista ilmöistä, siesta, on myös voimissaan Galiciassa. Kello kahden ja viiden välillä lähes kaikki liikkeet ruokakauppoja lukuunottamatta sulkevat ovensa. Ruokailua ajatellen kannattaa myös muistaa, että Espanjassa illallisaika alkaa vasta yhdeksän jälkeen ja niinpä monet ravintolatkin aukeavat vasta tuolloin. Kahvilat ja baarit ovat kuitenkin auki lähes koko päivän, eikä ruokapaikkaa ole vaikea löytää lounasaikaan. Lähes kaikista paikoista on saatavilla päivän lounas eli menu del día, joka sisältää alkuruoan (primero plato) ja pääruoan (segundo plato). Menu del día on usein kirjoitettu liitutauluun ravintolan ulkopuolelle. 

Palvelun laatu saattaa toisinaan herättää huomiota: tarjoilivat eivät välttämättä hymyile ja pokkuroi, he saattavat tulla ja mennä miten sattuu, eivätkä jää odottelemaan, jos tilauksen kanssa on vielä mietittävää. Tästä ei pidä ottaa nokkiinsa. Paikalliset eivät odota opeteltua etikettiä, joten sitä ei välttämättä olla totuttu myöskään käyttämään. Huonolta tuntuva käytös on monesti vain kulttuuriero.

Lugo, Ourense ja luonnon rakentama katedraali

Santiago de Compostelan itäpuolella sijaitsevat Lugon ja Ourensen maakunnat, joiden helpoimmat pysäkit ovat tietenkin saman nimiset pääkaupungit Río Miñon varrella, molemmat parin tunnin matkan päässä. Lugossa toimii myös Santiagon yliopiston pienempi puolikas.

Lugo on kaupunkina mainio päiväkohde, jossa voi viettää muutaman tunnin kävellen ja kahviloissa istuen. Opiskelijakaupunkina iltaelämä on tietenkin kohtalaisen vilkasta. Lugon tunnetuin nähtävyys on vanhaa kaupunkia ympäröivä roomalainen muuri, joka ainoana Euroopassa on säilynyt täysin ehjänä. Lugon ehdoton hitti onkin kävelykierros kymmenmetrisen muurin harjalla, josta näkee näppärästi niin uutta kuin vanhaakin kaupunkia. Itse vanha kaupunki on pieni ja paikoitellen hieman rosoinen. Tärkeimmät kohteet ovat katedraali ja Museo Provincial, jossa voi tutustua galicialaiseen taiteeseen.

Lugon maakunta kaupungin ympärillä ulottuu pohjoisessa aina Atlantille asti. Parhaimmillaan Lugo onkin maaseudulla ja rannalla. Siinä missä sisämaa on vihreiden kukkuloiden, maaseudun ja metsien peittämä, pieniä kyliä unohtamatta, on pohjoisrannikolla aivan omat nähtävyytensä. Tunnetuin näistä on Ribadeon kaupungin lähellä oleva Praias das Catedrais; nimi tulee rannikon jylhistä kallioista, jotka valtameri on muovannut pylväsmäiseksi rakennelmaksi. Luonnonkatedraalin voi nähdä vain laskuveden aikaan.

Lugosta Ribadeoon on tarjolla jonkin verran bussikuljetuksia ja sinne pääsee myös A Coruñasta käsin bussilla. Helpoiten tähän pohjoisrannikkoon tutustuu autolla tai pyörällä, mikäli haluaa nähdä enemmänkin galicialaista ja lugolaista maisemaa. Esimerkiksi rannikkoa myötäilevään reittiin A Coruñasta Ribadeoon mahtuu monenlaista maisemaa ja pientä kylää, kuten San Andrés de Teixido, jonka ulkoasussa ja tunnelmassa on jotain satumaista ja jota vain lisääntynyt ohikulkuturismi on päässyt rikkomaan.

Lugosta sadan kilometrin päässä etelässä on puolestaan Ourense, jonka kaunis vanha keskusta on myös hyvä päiväretkikohde. Vanhan kaupungin reunalta löytyy myös korkea ja komea, Rio Miñon ylittävä roomalaisille perustuksille rakennettu silta. Muita nähtävyyksiä ovat Plaza Mayor ja katedraali, joiden ympärille levittäytyvät pienet kävelykadut. Ourense on aikoinaan rakennettu roomalaisen kylpylän ympärille. 

A Coruña ja kuoleman rannikko

Santiagon pohjoispuolella sijaitsee virkeä satamakaupunki A Coruña. Kaupungin ylpeys on Torre de Hércules, toisella vuosisadalla rakennettu ja vanhin roomalainen yhä toiminnassa oleva majakka. Sen huipulta voi ihastella A Coruñan maisemia, mutta hissiä roomalaiset eivät olleet torniin suunnitelleet, joten on syytä varautua muutamaan portaaseen. 

Majakan nimi on peräisin myytistä, jonka mukaan Herkules voitti Geryon-hirviön pitkässä taistelussa ja hautasi tämän pään tornin paikalle. Myytin mukaisesti A Coruñan vaakunassa voikin nähdä Pyhän Jaakon simpukoiden lisäksi sekä tornin että pääkallon.

Tornin ympärille levittäytyy paitsi Atlantin valtameri, myös A Coruñan puistomainen niemenkärki, jonka Pase Marítimolla voi tehdä kävelyhetkiä ja ihastella Manolo Pazin taideteosta ”Los Menhires”. Kymmenen veistoksen perhe kutsuu katsomaan merta, kaupunkia tai tornia lävitseen ja samalla miettimään paikkaansa maailmassa. 

A Coruñan muut olennaiset kohteet ovat toisella puolen niemeä. Niistä tunnetuin on Galerías Coruñesas; satamaa vasten rakennetut lasitetut parvekkeet, jotka ovat sittemmin antaneet kaupungille lempinimen “kristallikaupunki”. Melko lähellä on myös San Antonion vanha linnake. Rantakadun tuntumasta löytyvät myös kaupungin tärkeimmät kirkot, sekä keskusaukea Praza do María Pita. Nimi on peräisin Espanjan ja Englannin välisen sodan ajoilta 1500-luvun lopulta, kun A Coruñan sankari María Pita otti aseen kaatuneelta mieheltään ja taisteli itselleen vihollisen lipun.

A Coruñan nimen alkuperä ei ole varmuudella tiedossa, mutta yhden teorian mukaan se tulee keltinkielen sanoista Cork Orunnach, ”Rohkeiden satama”. Rohkeutta täällä tosiaan tarvitaankin, sillä A Coruñasta länsipuolelle levittäytyy vaarallinen Costa da Morte, Kuoleman rannikko, joka jatkuu aina Fisterran niemimaan kärkeen. Rannikko on saanut pahaa enteilevän nimensä lukuisista onnettomuuksista, joita merenkävijät ovat kohdanneet Atlantin raivokohtausten ja terävien kallioiden välissä. Tänä päivänä alue on myös tärkeä matkakohde upeine maisemineen ja pienine kalastuskaupunkeineen.

Rannikon tunnetuimpia kaupunkeja ovat Camariñas, Muxos ja Fisterra. Viimeksi mainittu on sekin dramaattinen kohde, sillä ennen Kolumbuksen matkaa Fisterra tunnettiin Euroopan viimeisenä kaupunkina, jonka takana oli vain valtameri ja pannukakkumaailman reuna. Fisterra tuleekin sanoista finis ja terra, maan loppu. 

Toki tunnelmaa hieman laskee sittemmin löytynyt uusi manner sekä se kiusallinen fakta, ettei Fisterra ole Euroopan eikä edes Espanjan läntisin kärki, mutta yhtä kaikki kaupunki on oiva vierailukohde, jonne pääsee näppärästi myös Santiagosta turistitoimiston kyydillä. Fisterran maailmanloppu ja kuolemanrannikko on myös klassinen paikka ihailla auringonlaskua Atlantin taakse.

Costa da Morte tarjoilee monia muitakin pieniä kohteita ja kyliä, joissa kannattaa kokeilla paikallisia kalaruokia. Ne voivat monesti olla halvempia ja parempia kuin suuremmilla paikkakunnilla.

Etelän Rías Baixas ja paratiisisaari

Rías Baixas eli ”alarannikot” alkavat heti Costa da Morten eteläpuolelta ja jatkuvat aina Portugalin rajalle asti. Se käsittää pitkän pätkän kiemurtelevaa rannikkoa, josta löytyy paljon pieniä, söpöjä kyliä ja kaupunkeja. 

Meidän matkamme alkaa viehättävästä Muroksen rantakaupungista, joka kalastuksen ohella elää myös matkailusta, kiitos hyvien mutta vielä tuntemattomien rantojensa. Muros on myös kuuluisa perigalicialaisesta arkkitehtuuristaan. Muita kohteita Muroksen lähellä ovat kelttiläishenkiset Castro do Baroñan rauniot ja vanha Noian kaupunki.

Seuraava etappimme on Világarcia de Arousa ja Isla de Arousa. Ne ovat pieniä viehättäviä paikkoja, joita matkailu on hyvää vauhtia valtaamassa. Varsinkin Vilagarcía on kiva paikka pysähtyä tauolle tai vaikka harrastamaan hieman vesiurheilua. Jos jatkaa rantaviivaa vielä eteenpäin, päätyy O Groveen ja pieneen A Toxa -saareen, jotka ovat tunnettuja meriherkuistaan, golf-kentistään ja hotelleistaan. Nähtävyyksien puolesta A Toxan helmi on 1200-luvulla rakennettu, simpukoin päällystetty San Sebastianin kappeli. 

Hieman etelämpänä on Cambados, joka tunnetaan vanhasta kaupungistaan ja dramaattisen tyylikkäästä Iglesia de Santa Mariñan raunioista keskellä hautausmaata. Niemimaan etelärannikolta löytyy puolestaan Combarro, lumoava horreos-kylä. Horreokset ovat perinteisiä varastorakennuksia, jotka rakennettiin jalkojen päälle, jotta rotat eivät pääsisi viljan kimppuun. Hieman ennen Combarroa on Galician kenties paras rantalomakohde Sanxenxo.

Provinssin pääkaupungissa Pontevedrassa on viehättävä ja erityisen hyvin säilynyt keskiaikainen kortteli. Pontevedraan voi hyvin tehdä vaikkapa päiväretken Santiagosta, matka junalla ei kestä kuin hetken. 

Galician viimeinen kolkka etelässä ennen Portugalia kiertyy alueen suurimman kaupungin Vigon ympärille. Vigo itsessään ei teollisuuskaupunkina ole samanlainen idylli kuin nuo aiemmin mainitut, mutta sen ympärillä riittää nähtävää. Aivan vieressä on Baiona, josta on tullut suosittu matkakohde mainion sijaintinsa vuoksi: se sijaitsee jo sen verran etelämmässä, että aurinkoa piisaa muuta Galiciaa paremmin. Kuitenkaan täällä ei tule liian kuuma, kuten monesti muualla Espanjassa. Baionan erikoisuus on upea Monterrean linnake, jonka muurin harjoilta avautuu hienot maisemat rannikolle. Viereisestä satamasta löytyy kopio Kolumbuksen Pinta-laivasta, joka toi Baionaan ensimmäiset uutiset uudesta maailmasta 500 vuotta sitten.

Etelämpänä sijaitsee A Guardan satamakylä, jonka tärkein ja oikeastaan ainoa merkittävä nähtävyys on Santa Tregan rauniot kukkulan huipulla. Samalta huipulta voi jo ihastella Portugalin rannikkoa Río Miñon toisella puolella. Hivenen idempänä on Tui, tärkeä rajakaupunki, josta pääsee Portugaliin Eiffelin rakentamaa siltaa pitkin. Kaupungin pienen, tunnelmallisen katedraalin katolta avautuu näköala joelle ja Portugaliin.

Aivan erityinen kohteensa Rías Baixasilla on luonnonsuojelualue Islas Atlanticas eli Atlantin saaret. Varsinkin Baionan tuntumassa oleva Islas Cíes, jota jo roomalaiset kutsuivat jumalten saariksi, tarjoavat viehättävän pakomatkan mantereen hälinästä. Cíesin valkoisia rantoja on kehuttu Euroopan parhaaksi ja niitä ympäröiviltä kukkuloilta avautuu upeat näköalat. Luonnonsuojelukohteena saari tarjoaa ajanvietettä myös biologiasta kiinnostuneille, sillä varsinkin linnut ovat ottaneet saaren turvasatamakseen. Islas Cíes on suosiostaan huolimatta varsin hiljainen paratiisi ja ehdottomasti Galician parhaimmistoa.

Saarelle pääsee läheisistä satamakaupungeista. Jonot lauttoihin voivat kasvaa hyvinkin pitkiksi, joten viime tinkaan lähtöä ei missään tapauksessa kannata jättää. Islas Cíesin pääsaarella on myös leirintäalue peruspalveluineen.

Ainutlaatuinen Galicia

Galicialaiset ovat hyvin tietoisia omasta historiastaan ja erityisyydestään. Entisessä kuningaskunnassa on edelleen itsenäisyydestä haaveileva pieni ja äänekäs vähemmistö, joskin valtaosa väestöstä tyytyy olemaan osa Espanjaa. Kalastuksella ja verrattain vähäisellä turismilla kun ei vielä omaa valtiota rahoiteta.

Tietoisuus omasta kulttuurista näkyy kuitenkin Galiciassa monissa pienissä asioissa, eikä vähiten oman kielen käytössä. Esimerkiksi Galician perinnesoitin gaita, eli säkkipilli, soi lähes päivittäin varsinkin Santiago de Compostelassa ja poikkeuksetta mielenosoitusten yhteydessä, joita järjestetään usein, milloin mistäkin syystä. Turistiliikkeet myyvät härkätaistelijoiden sijaan pyhiä jaakkoja ja pieniä noitaleluja: Galician muinaisperinteillä on monia yhtäläisyyksiä kelttien kanssa ja nykypäivänä näitä yhtäläisyyksiä tuodaan mielellään esille — ne kun muistuttavat samalla, että Galicia on jotain muuta kuin Espanja.

Galiciassa järjestetään myös runsaasti juhlia, joiden ajankohtaa kannattaa pitää silmällä. Mikäpä olisi mukavampi lisä lomamatkaan kuin perinteinen paikallinen festivaali – mutta majoitus kannattaa silloin varata etukäteen.

Tammi-helmikuun vaihteessa koko Galicia juhlii O Antroido -karnevaalia, paaston alkamista ennen pääsiäistä. Karnevaalilla on pitkät perinteet ja sitä juhlitaan eri tavoin eri paikkakunnilla. Pääsiäinen, Semana Santa, on tietenkin katolilaisen kulttuurin kohokohtia ja Espanjassa se näkyy varsin selkeästi katukuvassa, kun huppupäiset kulkueet valtaavat kadut. Juhannusta puolestaan juhlitaan kokoin ja rituaalein.

Galician ja varsinkin Santiago de Compostelan yksi tärkeimmistä päivistä on 25. heinäkuuta, Día da Patria Galega eli Santiagon päivä, jolloin koko kaupunki kokoontuu juhlimaan varsinkin, jos kyseinen päivä sattuu sunnuntaille.

Näiden juhlien lisäksi Galician kylät ja kaupungit ovat pullollaan pieniä paikallisia tapahtumia, joiden ajankohtia ja sisältöjä voi etsiä netistä. Jokaisella kylällä on usein omat sivunsa, joista löytyy juhlakalenteri.

Galicialla on myös oma kieli, galego, joka muistuttaa varsin paljon portugalin ja espanjan sekoitusta. Kielen varsinaiset juuret ovat vieläkin väittelyn aiheena: joiden mielestä galegolla ja portugalilla on ollut yhteinen juuri, toisten mielestä kysessä on alkujaan kaksi täysin eri kieltä, jotka ovat sittemmin sekoittuneet. Francon diktatuurin aikana galego oli kielletty, kuten muutkin castellanon kilpailijat, mutta tänä päivänä galego on virallinen kieli Espanjassa ja Euroopan Unionissa. Galiciassa oikeastaan kaikki kirjoitetaan galegoksi, joskus jotain saatetaan kääntää myös espanjaksi.

Espanjantaitoinen selviää kohtalaisesti galegosta, varsinkin luettuna, ja toki lähes kaikki galicialaiset puhuvat myös espanjaa. Sitä vastoin englantia ei juurikaan osata ja turistipalveluidenkin yhteydessä se voi toisinaan olla heikohkoa. Kieli ei kuitenkaan ole välttämättä muuri: ihmiset ovat usein hyvin avuliaita vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään. Kärsivällisyydellä ja elekielellä saa monesti selville haluamansa.



Artikkeli on julkaistu alun perin 2008. Tekstiä ja valokuvia on päivitetty ja paranneltu, kartta on uusi.

Lähteet: Spain.info, Wikipedia, Wikitravel, Eyewitness Travel Guides: Spain, paikalliset kertomukset, omat kokemukset, Tripadvisor, Galiciaguide.com

Teksti ja kuvat: Henri Lassander

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *