Matkailu 31.5.2006

Mielenrauhaa luostarista

Teksti: Anna.fi

0Suomen ortodoksisen kirkkokunnan kaksi luostaria sijaitsevat Heinävedellä keskellä luonnonkaunista järvi–Suomea. Ortodoksisuus on rajanpinnassa sekoittunut jouhevaksi osaksi itäsuomalaista elämänmuotoa. Luostareiden on elätettävä itse itsensä, ja kesäaikaan ne saavat pääelinkeinonsa matkailusta. Hiljentyminen tsasounassa tai kauniissa luonnossa rauhoittaa matkaavaisen mielen.

”Luostari on pyhä paikka, jonka kiireettömässä ilmapiirissä rauhoittuu. Se on samalla sisarten tai veljistön koti, ja luostarin idea pohjautuu ortodoksiseen askeesin perintöön. Arki soljuu levollisesti ja verkkaisesti. Suomen luostarit ovat avoimia matkailijoille uskontokuntaan katsomatta. Kreikan Athos – vuorella olevaan luostariin eivät saa tulla kun miehet. Athokselle haluavien on anottava erikseen suositukset arkkipiispalta”, kertoo turkulainen opiskelija Maria Hokkinen. Kysymykseen luostarin mystisyydestä Maria nauraa iloisesti. ”Eiköhän siellä ihan puuhakasta arkea eletä. Nunnat siivoavat ja laittavat itse ruokansa”, hän sanoo. Vierailijoilta odotetaan kohteliasta käytöstä. Pukeutumissäännöt eivät ole kovin ankarat, mutta paljastavat vaatteet on jätettävä kotiin. Talkoolaiset käyttävät huivia ja pitkää hametta.

Maria on ollut talkoolaisena Lintulan naisluostarissa pienestä pitäen. ”Luostarielämä on korostetun yksinkertaista. Kaikilla on omat pienet askareensa, jotka luostarin johtajatar antaa aamulla. Talkoolaiset tekevät töitä ruokaa ja majoitusta vastaan kukin kykynsä mukaan. Pienenä autoin kasvimaalla, ja myöhemmin kahvilassa ja matkamuistomyymälässä. Luostarin kymmenen nunnaa ruokailevat erikseen. Kirkkovuosi paastoineen rytmittää luostarin arkea”, Maria kertoo. Luostareiden on elätettävä itse itsensä. Kesäisin Lintulan luostari saa tulonsa matkailusta, talvisin lisärakennuksen kellarissa valetaan tuohukset Suomen ortodoksisen kirkkokunnan käyttöön. Maataloudesta luostari luopui vuonna 2004.  Lintulan kodikkaasta ilmapiiristä kertoo se, että vakiokävijät ovat verranneet sitä mummolaan.

”Pienistä asioista tulee suuria, kun arki on eleetöntä”, Maria sanoo. Tänä kesänä tulee kuluneeksi 60 vuotta kun Lintulan naisluostari siirrettiin Heinävedelle Palokin kylään. Palokissa pidetään pyhiinvaellusjuhla ja juhlavuoden kunniaksi julkistetaan kirja. Alun perin Kivennavalla Karjalassa sijainnut luostari siirrettiin Heinävedelle 1946, jolloin luostarin käyttöön ostettiin paikallinen maatila. Lintulan naisluostari sai alkunsa lahjoituksena. Luostarin alkutaivalta itsenäisessä Suomessa repivät venäläisriidat ja sisällissodan aikana suoranainen nälänhätä

Hiljentymistä ja ihmeitä veden äärellä – Valamo

Parinkymmenen kilometrin päässä Lintulan naisluostarista kirkkaan Juoveden rannalla sijaitsee Valamon miesluostari. Valamoon kuuluu 4000 hehtaaria vettä, joten matkailijat voivat hiljentyä vehreässä luonnossa ja kävelemällä luostarin puutarhassa. Veneitäkin voi lainata. Luostariin on vapaa pääsy, ja se on suunniteltu palvelemaan myös liikuntaesteisiä. Luostarin keskus on kirkko, joka on koristeltu erityisen kauniiksi, sillä kirkko on ortodoksisuuden mukaan maanpäällinen taivas. Juhlapyhinä siellä ovat kauniit kukka-asetelmat. Valamon luostariin kuuluu kolme kirkkoa ja kolme tsasounaa. Tsasouna, joka tulee venäjän sanasta hetki, on pieni alttariton pyhäkkö, joita oli Karjalassa joka kylässä.

0Valamon luostarin yhteydessä on kansanopisto, jossa pidetään mm. ikoninmaalauskursseja ja parisuhdekursseja. Valamon luostaria ympäröivät lukuisat viinimarjapensaat. Vuodesta 1998 luostarissa on tuotettu erilaisia marjaviinejä punaisista, valkoisista ja mustista herukoista. Ravintola ja kahvio kestitsevät vierailijoita, ja luostarin hotellissa voi yöpyä ympäri vuoden. Matkailu syrjäytti alun perin luostarin pääelinkeinona olleen maanviljelyn 1970-luvulla. Valamon luostari on ollut merkittävä ortodoksisen kulttuurin keskus vuosisatoja. Laatokan saarella sijainneeseen vanhaan Valamoon etsiytyvät mm. Venäjän tsaarit etsimään sisäistä rauhaa ja mielentasapainoa. Vanha Valamon luostari koki 1700-luvulla Pietari Suuren aikana kukoistuskauden. Luostarin suojissa oli tuolloin 339 munkkia ja 568 kilvoittelijaa. Vuonna 1940 200 munkkia evakuoitiin Valamosta, ja uusi Valamo perustettiin Heinävedelle Papinniemeen. Mukaan etsiytyi Suomen Armeijan kuorma-autoissa arvokasta vanhaa esineistöä, kuten Konevitsalainen Jumalanäidin ikoni, joka on Suomen ortodoksikirkon arvokkain yksittäinen taideteos. Ikonia kutsutaan ihmeitä tekeväksi ikoniksi, ja se on tuotu Kreikan Athos -vuorelta. Ikonin edessä on koettu parantumisia ja liikutuksia.

1970-luvulla luostarielämä lähti uuteen kukoistukseen, kun jumalanpalveluksissa käytetty kirkkoslaavi vaihtui suomen kieleen, ja veljestöön liittyi uusia kilvoittelijoita. Luostari, jonka uskottiin surkastuvan 1970-luvun myllerryksissä, elää tänään uutta kukoistuskautta, sillä se pystyy tarjoamaan ainutlaatuisen yhdistelmän luonnonkauneutta, historiaa ja ajatonta pyhyyttä. Uudet ja vanhat matkailijat löytävät Valamon yhä uudelleen. ”Valamon kiireettömyydestä tarttuu jotain itseenkin”, sanoo Maria Hokkinen.

Kommentit (3)

Moni meistä työnpuolesta poikkesimme Heinäveden molemmissa Luostareissa. Yleensä ajoitimme myös maukkaalle päiväruualleen siihen ruokalaansa mennen-tullen. Mahtavaa maaseutu-miljöötä ja usein käytyämme tietenkin tutustuimme näihin mustiin pitkäkaapuisiin. Kertoivat auliisti Luostarin menneisyydestä, tässä-ja-nyt sekä uusista tavoitteistaan jopa omista menneisyyksistään. Kesäaikaan sielä todella viihtyy. Myös ulkolaiset käyvät tutustumassa aivan yöpyen. Heistä monet kirjaavat tarkoin käymisensä mutta miksi? Onhan nimeltään jo Valamon Luostarilla sentään melkoinen menneisyytensä myös meidän maassamme. Yksi eräs maamme kauneimmista matkailukohteistamme.




0



0

Minäkin olen joskus miettinyt, että muutama yö luostarissa voisi olla ihan puhdistava kokemus. Onko muita kokemuksia luostarivisiiteistä?




0



0

Olen ollut muutaman kerran Valamossa, ryhmän mukana. Hyvä kokemus,rauhaa, vaikka siellä on yleensä muitakin aika paljon. Visiitti on kestänyt aina perjantai-illasta sunnuntaihin. Koen sen myös paitsi henkisenä myös kulttuurkikoekemuskena. (Olen luterilainen). Muualla en ole ollut.
Marja




0



0

Moni meistä työnpuolesta poikkesimme Heinäveden molemmissa Luostareissa. Yleensä ajoitimme myös maukkaalle päiväruualleen siihen ruokalaansa mennen-tullen. Mahtavaa maaseutu-miljöötä ja usein käytyämme tietenkin tutustuimme näihin mustiin pitkäkaapuisiin. Kertoivat auliisti Luostarin menneisyydestä, tässä-ja-nyt sekä uusista tavoitteistaan jopa omista menneisyyksistään. Kesäaikaan sielä todella viihtyy. Myös ulkolaiset käyvät tutustumassa aivan yöpyen. Heistä monet kirjaavat tarkoin käymisensä mutta miksi? Onhan nimeltään jo Valamon Luostarilla sentään melkoinen menneisyytensä myös meidän maassamme. Yksi eräs maamme kauneimmista matkailukohteistamme.




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi