Suomen keskiaikaiset linnat kartalla
Suomen keskiaikaiset linnat kartalla

Turun linnaHistoriasta kiinnostuneelle riittää koti-Suomessakin mielenkiintoisia matkakohteita. Erityisesti keskiaikaiset linnamme ovat mainio tapa sukeltaa menneisyyden tapahtumiin ja elämänmenoon. Kartta näyttää, osuuko Suomen keskiaikaisia linnoja reitillesi!

Ennen 1200-luvun puoliväliä Suomen linnat olivat muinaislinnoja ja vartiovuoria. Liedon Vanhalinna on linnavuori Aurajoen rannalla. Linnavuori oli aktiivisessa käytössä aina pronssikaudelta 1300-luvun lopulle. Linnavuoren elämään voi tutustua arkeologisella polulla, jonka rasteilla esitellään kulttuurimaiseman merkittävimpiä piirteitä ja muinaismuistoja. Linnavuoren juurella kannattaa vierailla Vanhalinnan tilalla, missä toimii mielenkiintoinen kartanomuseo.

Hakoisten linnavuori sijaitsee Janakkalan kunnassa lähellä Hämeenlinnaa ja se onkin helppo huomata Valtatie 3:a matkatessa. Vuorta on mahdollisesti käytetty puolustustarkoituksiin jo rauta-ajalla, mutta varmoja arkeologisia löytöjä on vasta varhaiskeskiajalta. Linnavuoren laelta on avarat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin ja esimerkiksi Janakkalan Pyhän Laurin keskiaikainen kirkko näkyy sinne hyvin.

Wikipedian artikkeli Hakoisten linnavuoresta

Sääksmäen Rapola sijaitsee samannimisellä harjulla Valkeakoskella ja on Suomen suurin muinaislinna. Linnavuorelta löydetyistä asumusten ja tulisijojen merkeistä huolimatta tutkijat uskovat Rapolaa käytetyn ainoastaan aika ajoin. Se on saattanut palvella suurtakin aluetta Hämeessä aina rautakaudelta asti.

Varsinaisten linnojen rakentaminen alkaa keskiajalla

1200-luvulla aloitettiin varsinaisten linnojen rakentaminen ja niistä ensimmäisiä olivat Turun linna, Hämeen linna ja Viipurin linna. Aluksi rakennettiin leirilinnoja, jotka muodostuivat lähinnä suorakaiteen muotoisista muureista, joiden sisään voitiin majoittaa suuriakin joukkoja. 1300-luvulla ryhdyttiin rakentamaan ns. umpilinnoja novgorodilaisten joukkojen käydessä yhä rohkeammiksi ja ulottaessa ryöstöretkensä pitkälle sisämaahan. Rauhallisempian olojen vallitessa linnat saivat puolustustehtävänsä lisäksi toimia hallintokeskuksina ja kruunun varikkoina.

Tuliaseiden käyttöönoton myötä myös linnat muuttuivat. Keskiaikaisissa linnoissa muurit olivat umpinaisia, ja puolustus tapahtui pieniä ampuma-aukkoja lukuun ottamatta muurin harjalta, sillä hyökkääjän ainoa tie sisään kävi muurien yli. Tykeillä oli kuitenkin mahdollista ampua muureihin murtumia ja niinpä puolustusta oli siirrettävä alaspäin. Ulkonevista torneista saatettiin ampua pitkin muurien ulkosivuja.

1500-luvulle tultaessa kävi selväksi, että asuintilat ja puolustusrakenteet oli erotettava toisistaan ja linnanmuurien ympärille alettiin rakentaa bastioneja maavalleineen. Samalla itse linna alettiin nähdä yhtenäisenä asuinrakennuksena erillisten huoneistojen sijaan. Sisustuksessa alkoi näkyä renessanssimuodin mukaisia ylellisyyksiä, kuten seinäpaneeleita, -vaatteita ja tapetteja.

1600- ja 1700-luvuilla Suomen linnat kävivät vanhanaikaisiksi eivätkä Ruotsi-Suomen kuninkaat enää vierailleet Suomessa. Linnoja koettelivat myös monet tulipalot. Pikkuhiljaa elämä sammui monista linnoista. Vasta 1800-luvun lopulla alettiin linnoja arvostaa muinaismuistoina sekä tutkia ja kunnostaa historiaa kunnioittaen.

Osa Suomen keskiaikaisista linnoista on purettu tai muutoin raunioina nykyään. Tällaisia ovat esimerkiksi Kuusiston piispanlinna, Korsholman linna ja Kajaanin linna.

Kuusiston piispanlinna kuvasti piispojen poliittista valtaa ja toimi heidän turvapaikkanaan levottomina aikoina. Piikkiönlahden rannalla sijainnut linna oli käytössä uskonpuhdistukseen asti. Se purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528. 1300-luvulla rakennettu Korsholman linna sijaitsi Mustasaaressa nykyisessä Vaasassa. Linna oli mahdollisesti rakennettu puusta ja olikin pikemminkin kartano kuin linna. Linnan rakennuksia purettiin ja rakennettiin uudestaan moneen kertaan, eikä nykyään ole keskiaikaisista rakennelmista enää nähtävillä merkkejä.

Kajaanin linnan rauniot keskellä Kajaanin kaupunkia kertovat kuningas Kaarle IX:n pyrkimyksistä suojella valtakuntansa kaukaisimmissakin kolkissa asuvia alamaisiaan. Linnan rakennustyöt aloitettiin vasta vuonna 1604, mutta arkkitehtuurinsa puolesta se oli pohjimmiltaan keskiaikainen paksumuurinen harmaakivilinna.

Olavinlinna

Kolme tärkeintä: Turku, Häme ja Viipuri

Turun linnan perustamisvuodeksi on tapana ilmoittaa 1280, jolloin Suomen hallintaansa ottaneet maallisen vallan edustajat ryhtyivät rakentamaan leirilinnaa joukkojensa turvaksi ja tukikohdakseen. Pian tavoitteena kuitenkin oli kuninkaan tai herttuan arvolle sopivan ja turvallisen majapaikan rakentaminen ja umpilinna valmistui 1300-luvun alussa.

Vuosisatojen saatossa Turun linnassa asusti monia mahtimiehiä ja –naisia ja se näytteli tärkeää osaa Ruotsi-Suomen sisäpolitiikassa. Linnan tunnetuimmat asukkaat lienevät siellä renessanssihoviaan pitäneet Juhana-herttua ja tämän vaimo Katarina Jagellonica, jotka saivat lähteä sieltä Juhanan kuninkaaksi nousseen veljen Erik XIV:n vankeina. Seitsemän vuotta myöhemmin sai Erik puolestaan viettää 13 kuukautta vankeudessa linnassa. Hänen vaimonsa Kaarina Maununtytär asui linnassa neljä vuotta ennen miehen kuolemaa.

Hämeen linnan perustamisvuodesta ei ole varmaa tietoa. 1300-luvun alussa on linna varmuudella kuitenkin jo seissyt paikallaan. Myös Hämeen linna muuttui vuosisatojen saatossa leirilinnasta umpilinnaksi. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Hämeen linnaa ei pidetty yhtä tärkeänä kuin Turun linnaa ja usein myös se oli Turun linnan käskynhaltijan vastuulla. Komeinta hovia Hämeen linnassa pidettiin 1500-luvun alussa Tottin suvun jäsenten asustaessa siellä. Kustaa Vaasan aikana asukkaat olivat kuitenkin lähinnä kruunun taloudesta huolehtivia virkamiehiä. 1600-luvun lopulla linna paloi eikä siitä korjaustöistä huolimatta enää tullut asumiskelpoista. 1700-luvulla linna saikin toimia Suomen armeijan päävarikkona ja Venäjän vallan aikana siitä tehtiin vankila.

Kolmas keskiaikaisen Suomen tärkeimmistä linnoista oli Viipurin linna. Ruotsalaiset perustivat linnan valtakuntansa itäiseksi etuvartioksi vuonna 1293 ja jo seuraavana vuonna se kesti novgorodilaisten piirityksen. Pähkinäsaaren rauhaa seuranneena hiljaisempanakin aikana sai linna kestää useita novgorodilaisten hyökkäyksiä. Linnalla oli merkityksensä myös Ruotsi-Suomen hallinnasta käydyissä valtataisteluissa. 1400-luvun alku oli linnan ja kaupungin suuruuden aikaa suhteiden muun muassa Hansa-liittoon ollessa hyvät ja kaupankäynnin sujuessa mutkattomasti. Myös linnan hovissa elettiin näyttävää ja iloista aikaa. Linnaan liittyy myös legenda Viipurin pamauksesta. Tarinan mukaan venäläisten hyökkäys vuonna 1495 sai vauhdikkaan lopun, kun linnan valtias Knut Posse räjäytti linnan muureilla sammakoista, käärmeistä, elohopeasta, lipeästä ja kalkista valmistamansa seoksen. Aikalaiskertomuksissa linnan pelastuksesta kunnian saa kuitenkin Pyhä Andrea, jonka taivaalle ilmestynyt risti pelotti hyökkääjät pakosalle.

Wikipedian artikkeli Viipurin linnasta

Tukena pienemmät linnat ja myöhäiskeskiajan kartanolinnat

Raaseporin linnanrauniotRaaseporin linna Snappertunassa perustettiin 1370-luvulla vajaat sata vuotta myöhemmin kuin Suomen kolme päälinnaa. Bo Joninpoika rakensi linnan todennäköisesti vastapainoksi vilkkaana kauppapaikkana toimineelle Tallinnalle. Tästä kertoo muun muassa linnan hylkääminen 1500-luvulla, kun Kustaa Vaasa perusti Tammisaaren ja Helsingin Tallinnan kanssa käytävää kauppaa ajatellen. Linna sai raunioitua aina 1800-luvun lopulle, jolloin raunioista alettiin huolehtia.

Kastelholman linna Ahvenanmaan Sundissa perustettiin todennäköisesti 1300-luvun lopulla. Linnan loistoaikaa olivat 1400- ja 1500-luvut, jolloin Ahvenanmaasta tuli itsenäinen hallintoalue, jonka keskuksena Kastelholma toimi. Linna sai toisinaan vielä 1600-luvulla arvokkaita vieraita, kun Ruotsin kuninkaat ja muut mahtimiehet yöpyivät siellä matkoillaan esimerkiksi metsästysretkille.

Olavinlinna Savonlinnan Kyrönsalmessa on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna. Linna perustettiin vuonna 1475 strategisesti tärkeän Savon alueen turvaksi. Se on Suomen ensimmäinen linna, joka alusta pitäen suunniteltiin kestämään myös tuliasein tehtävät hyökkäykset. Uudenaikaisen linnan piirteisiin kuului myös muun muassa muurien lakea kiertävä ampumakäytävä, jonka turvissa saatettiin kätevästi juosta vaikka koko linnan ympäri puolustustilanteessa. Nykyään Olavinlinna on kaikille tuttu jokavuotisten Savonlinnan Oopperajuhlien näyttämönä.

Vuonna 1396 kuningatar Margareta kielsi valtakuntansa aatelistoa rakentamasta ”linnoja ja torneja”. Kun linnoja 1400-luvun lopulta eteenpäin taas sai rakentaa, alkoi Suomen aateliskartanoissa kivirakentamisen aika. Joitakin kivikartanoita rakennettiin jo keskiajalla.

Erääseen Suomen mahtavimmista suvuista kuulunut Joachim Fleming perusti kaksi Suomen myöhäiskeskiaikaisista kartanolinnoista. Paraisilla Lemlahden saaressa sijaitseva Kuitia on vanhin Suomessa säilynyt kartano. Kuitia mainitaan jo 1400-luvun alussa tärkeänä asuinkartanona, mutta luonnonkivistä muuratun harmaakivilinnan rakennustyöt aloitettiin vasta 1480-luvulla. Nykyinen asuinkartano on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla ja kartanon nykyiset omistajat kuuluvat af Heurlinin sukuun. Uudenkaupungin lähistöllä sijaitsee Sundholma, joka maatilana mainitaan jo 1300-luvun asiakirjoissa. 1400-luvun lopulla rakennetusta kivirakennuksesta on jäljellä holvattu pohjakerros, jonka päälle nykyinen enimmäkseen puinen kartano on rakennettu.

Karjaalla sijaitseva Grabbackan aateliskartano kuului Grabben suvulle. Todennäköisesti 1480-luvulla perustettu linna tuhoutui tulipalossa vuonna 1672. Nykyään siitä on nähtävillä pohjakerroksen muurit ja ehjänä säilynyt kellari.

Lähde: C.J. Gardberg – P.O. Welin: Suomen keskiaikaiset linnat (1993, Otava).

Suomen keskiaikaiset linnat kartalla

 

 

Näytä Keskiaikaiset linnat suuremmalla kartalla 

 

 

 

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

On se kummallista jos ei Olavinlinna ole tärkeiden joukossa kun se on oikeesti ainut Suomen linnoista joka aidosti ollut taisteiluiden tiimelyksessä useita kertoja SATOJEN vuosien aikana ja on edelleen ”tärkeä”
kansainvälisestikin katsottuna. No Savolaisuushan ei kuulu muiden suomalaisten lempiaiheisiin siinä syy, teillehän savolaiset on roskajoukkoa. Sitäpaitsi Savonlinnan alue on varsin karjalaisperäistä aluetta itsekin olen puoliksi karjalainen lisäksi en ole tuolla alueella asunut vuosikymmeniin silti se on mun kotiseutua vieläkin. PS Suomessahan on naurettavan vähän linnoja muihin EU maihin nähden joten varsin outoahan on maininta ”kolme tärkeintä Turku Häme ja Viipuri”?

Eikös toi kuvassakin näkyvä raaseporin linna ollut perustamishetkeltään tuntematon, eli ei tiedetä milloin se on perustettu. Aika vanhakin sen pitit olla ja tuntemattomasta syystä rakennettu. Näin ainakin muistelen?

Olen sikäli samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, että Käkisalmen linna pitäisi ainakin merkitä karttaan. Vaikkei se tullutkaan osaksi Ruotsiin kuulunutta Suomea ennen uutta aikaa, se kuitenkin on keskiaikainen linna, joka on kuulunut pitkät ajat Suomeen. Ja tietysti sen pystyttivät paikalliset asukkaat, joista sittemmin tuli suomalaisia, ei Novgorod.

Hei !

Just’ . Esityksessä seurataan Suomen ’ virallista ’ historiaa , jonka mukaan ristiretkistä vuoteen 1809 Suomen historia olisi yhtä kuin Turun ja Ruotsin kuninkaiden ja heidän sotiensa historia . Unohdetaan mm. se osa Suomea , joka ennen 1600-lukua kuului Novgorodiin ja Venäjään , eli ortodoksinen Karjala .

Näinollen esitykseen tulisi sisältyä myös Käkisalmen linna . Sekä myös Oulun linna , vaikkei siitä muuta olekaan enää jäljellä , kuin yksi kivimuuri .

Näkemys keskiaikaisesta Suomesta on erittäin suppea ja perustuu tunnetuimpien sovinisti valtioiden kutistamaan nykysuomi kuvaan.
Muuten kirjoitus on hyvä ja mielenkiintoinen asiasisältöineen, mutta tosin em. tavalla rajoittunut. Perinteeksi käynyt tyyli kertoa ihanasta elämästä Ruotsin vasallina ei tietenkään kaikkiin uppoa. Muutenhan historiasta puuttuisi kertomukset sitä kuinka suomalaisia muutti (Novgorodin) (Suomalaisvaltion puolelle) karkuun järjettömäksi käynyttä verotusta. Olisikin jo aiheellista huomata jatkumo, jolla Suomalaisuuden kimppuun on käyty ja käydään edelleen. Täyden historian tunnustaminen ja opettaminen kaikkine ikävine tapahtumineen olisi tälle kansalle ainoastaan hyväksi.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *