Matkailu 4.8.2007

Australia – Autoilua takamailla

Teksti: Vinkkipankki

SydneyAutomatka Australian maisemissa on unohtumaton kokemus. Vaikka matka suuntautuu maapallon toiselle puolelle, ei matkailijan ei tarvitse turhia huolehtia. Australiassa matkatessa stressi on täysin tuntematon termi. Kaikki toimii helposti ja luotettavasti.

Matkaa suunnitellessamme olimme ensin ajatelleet ajavamme autolla Australian keskiosien lävitse pohjois-etelä suunnassa, mutta matkatoimistoista vinkkejä kysellessämme luovuimme pian ajatuksesta. 500 kilometrin siirtymät kylästä seuraavaan 40 asteen helteessä eivät ehkä kuitenkaan olisi ensikertalaisille paras tapa tutustua maahan. Vettä olisi varattava mukaan runsaita määriä, sillä vaikeuksien kohdatessa avun paikalle saamiseen voisi kulua useita päiviä. Myös autovuokraamot veloittavat korkeampia hintoja, jos reitti suuntautuu outbackiin.

Niinpä valitsimmekin autoreitiksemme kahden suurkaupungin, Melbournen ja Sydneyn välisen osuuden – tosin emme moottoritietä pitkin, vaan pienempiä maaseututeitä ajellen. Aikaa ajomatkaan varasimme viisi päivää. Tarkoitus oli viettää joitakin päiviä sekä Melbournessa että Sydneyssä, ja sen jälkeen jatkaa lentäen Brisbaneen, ja pohjoisen Queenslandin turismikeskukseen, Cairnsiin. Jakamalla automatkan viidelle päivälle saimme pidettyä päivittäiset ajomatkat kohtuullisina – pisimmilläänkin vain noin 400 kilometriä – ja aikaa jäi enemmän kaupunkeihin ja kyliin tutustumiseen.

Sydney vai Melbourne?

Kun Australian liittovaltio perustettiin vuonna 1901, käytiin Sydneyn ja Melbournen välillä kädenvääntöä kummasta tehtäisiin pääkaupunki. Koska yhteisymmärrykseen ei päästy, päätettiin näiden välimaastoon, aivan tyhjään paikkaan, perustaa pääkaupungiksi uusi kaupunki, Canberra. Vuonna 1788 perustettu Sydney on Australian vanhin ja suurin kaupunki. Melbourne kasvoi nopeasti 1800-luvun puolivälissä Victorian osavaltion suuren kultarynnäkön ansiosta. Kaupunki suunniteltiin alusta asti kasvamaan suurkaupungiksi, mikä näkyy muun muassa selkeässä ruutuasemakaavassa, ja hyvin toimivissa liikennejärjestelyissä. Julkinen liikenne hoidetaan pääasiassa kiskoja pitkin lähijunilla ja raitiovaunuilla. Ydinkeskustaa kiertää lähinnä turisteille suunnattu ilmainen raitiovaunureitti.

Hienot hatutMelbournessa oleskelumme osui viikkoon, jolloin kaupungissa käydään Melbourne Cup laukkakisat, jotka ovat koko valtakunnassa erittäin merkittävä tapahtuma. Varsinaisia kilpailuja on kolmena päivänä, mutta myös välipäivinä kaupungilla näkyi mielikuvituksellisiin hattuihin sonnustautuneita naisia. Hatut kuuluvatkin vedonlyönnin ohella merkittävänä osana hevosurheiluun.

Sydneyn parasta antia on eräs maailman hienoimmista satamista, ja kokonaisuuden kruunaa upea satamasilta ”henkari” ja maailmankuulu oopperatalo. Nähtävyyksien määrässä Melbourne jää selvästi isoveljensä varjoon, mutta se voittaa paljon takaisin leppoisassa tunnelmassaan ja ihmisten ystävällisyydessä, joka on todella omaa luokkaansa. Emme missään vaiheessa päässeet kysymään tietä keneltäkään, sillä jos kaivoimme kadulla kartan taskusta esiin, oli joku heti kysymässä, voisiko kenties auttaa. Mieleen jäävimpiä tapahtumia Melbournessa oli, kun eräs herrasmies, jonka kanssa ajauduimme keskusteluun ruuhkaisessa raitiovaunussa matkatessamme, kutsui meidät kotiinsa drinkille, ja sen jälkeen vielä illalliselle seuraavana iltana. Illallispihvit valmistuivat luonnollisesti grillissä. Grillaustaidon jokainen australialainen saa ilmeisesti jo äidinmaidostaan.

Liikenteessä

Ajomatkat Australian maanteillä muodostuvat helposti pitkiksi, ja nukahtamisen vaara on aina olemassa. Maantiellä onkin lähes koko ajan tärinähälyttimiä sekä kaistojen välissä että kaistan ulkoreunalla. Kaistat ovat välillä hyvinkin kapeita, ja pientareet melko olemattomia.

Vuokra-autona meillä oli lähes uunituore, vain 8000 kilometriä matkannut Mitsubishi Lancer, tietysti automaattivaihteisena. Myös paikalliset suosivat selvästi eurooppalaisia enemmän automaattivaihteisia ajoneuvoja. Bensiini on reilun kolmanneksen halvempaa kuin Suomessa, joten siitä ei tullut merkittävää menoerää matkakassaan. Etukäteen jännitystä aiheuttaneeseen asiaan, eli vasemmalla puolella ajamiseen tottui yllättävän nopeasti.

Kaikenlaiset opasteet ja liikennemerkit ovat Australiassa teiden varsilla esimerkillisen hyvin näkyvillä. Yleisesti ottaen liikennemerkkejä on paljon enemmän kuin meikäläisten teiden varsilla. Esimerkiksi pidemmän laskuosuuden alkaessa on aina muistutus, että raskaan kaluston on syytä käyttää pientä vaihdetta vauhdin hillitsemiseksi, ja myös vaara ohi merkki, kun laskuosuus päättyy. Myös eläimistä varoitetaan paljon. Koala- tai kenguruvaaramerkit ovat vähintään yhtä yleisiä kuin hirvivaaramerkki Suomessa. Kuolleita eläimiä, varsinkin vompatteja ja kenguruita myös näkyy teiden varsilla sen verran paljon, että varsinkin pimeään aikaan ajettaessa liikennemerkkien varoitukset kannattaa ottaa vakavasti.

VompattiAutoturistin elämä on tehty helpoksi. Jokaisesta kylästä löytyy selkeästi merkitty info-keskus, josta saa tietoa majoituksista ja muista lähiseudun palveluista. Info-pisteessä voidaan tehdä majoitusvaraus puolestasi, ja yleensä kannattaakin ensin käydä sieltä kysymässä majoitustilanteesta, jotta välttyy yllätyksiltä. Melbournesta lähdettäessä olisimme jääneet ensimmäiseksi yöksi vajaan sadan kilometrin päähän Healesvilleen, mutta infopisteessä kerrottiin, että kaikki lähiseudun majoituspaikat ovat täynnä illalla eräällä viinitilalla olevan Chris Isaacin konsertin takia. Onneksi kuulimme tämän ajoissa, ja ehdimme varata kolmenkymmenen kilometrin päästä seuraavasta kylästä mukavan motellihuoneen, ja voimme jäädä rauhassa tutustumaan upeaan Healesville Sanctuary -eläinpuistoon, jossa on erittäin hyvin esillä Australian kotoperäinen eläimistö.

KoukkukäännösLiikenneympyröitä eli kiertoliittymiä on taajamissa paljon, mutta vaikuttaa siltä, että suuntamerkin käyttö niissä on australialaisille yhtä vaikeaa kuin suomalaisille. Vilkkuahan pitäisi näyttää siihen suuntaan, mihin on poistumassa ympyrästä. Melbournen erikoisuus on koukkukäännös. Oikealle kääntyville ei ole omaa vihreää valoa, vaan vihreän palaessa suoraan ajaville he tekevät koukkauksen vasemmalta tulevien eteen, ja jäävät odottamaan valon vaihtumista punaiseksi heidän tulosuunnastaan suoraan ajaville, jolloin he pääsevät lähtemään liikkeelle samaan aikaan, kun vasemmalta tuleville syttyy vihreä. Yleensä kerrallaan tämän mahtuu tekemään vain yksi tai kaksi autoa, mutta ratkaisu tuntuu toimivan hyvin vilkkaalta pääkadulta hiljaisemmille sivukaduille käännyttäessä. Ensimmäisellä kerralla hirvittää, mutta sujuvaa, kun siihen tottuu.

Liikennekuri tuntuu olevan melko hyvä – päättömiä ohituksia emme nähneet ollenkaan, ja yleisesti muut tiellä liikkujat huomioidaan erittäin hyvin. Vasemmanpuoleisuuden lisäksi liikenteessä saa silti varautua joihinkin meikäläisistä poikkeaviin ratkaisuihin. Esimerkiksi moottoritielle tuova ramppi voi liittyä liikenteen virtaan yhtä hyvin oikealta tai vasemmalta puolelta, eikä oikea kaista muutenkaan ole pyhitetty pelkästään ohittamista varten, kuten meillä moottoritien vasen kaista.

Vuoristossa

Kolmantena ajopäivänä lähdimme Rutherglenissa pohjoisessa Victoriassa vietetyn yön jälkeen ajamaan Victorian ja New South Walesin rajan tuntumassa kulkevaa tietä pitkin kohti Snowy Mountains -vuoristoa. Ennen Alburyn kaupunkiin saapumista jouduimme viettämään ylimääräisen tauon, kun monisatapäinen karjalauma ylitti tietä erityisemmin liikenteestä välittämättä.

LeskentekijäVaikka varsinaista metsää on vain niukalti, näkyy teiden varsilla paljon eukalyptuspuiden erilaisia versioita. Vanhempien puiden alla piknikkiä viettäessä on hyvä muistaa, että sanonta ”leskentekijä” kuvaa näitä puita siksi, että ne saattavat täysin varoittamatta pudottaa oksiansa, ja niiden puuaines on erittäin painavaa.

The Great Alpine Road on mutkitteleva ja kapea tie jonka varrella voi bongata Australian korkeimman vuoren, Mt Kosciuszkon. Kasvillisuus vuoristossakin on enimmäkseen sen verran rehevää, että jyrkänteet tien varrella eivät näytä ihan niin hurjilta, kuin ne todellisuudessa ovat. Talvikaudella säätiedotuksia on kuunneltava tarkasti, sillä tie on usein ajokelvoton lumisateiden ja jäätymisen vuoksi. Australiassa tämä on hyväksyttävää, sillä talvipäiviä meikäläisen mittapuun mukaan on vain muutamia vuodessa. Kuitenkin täällä kaakkoisen Australian vuoristoalueella on myös muutama kohtuullisen kokoinen laskettelukeskus.

Pääkaupungissa

Vuoriston ylitettyämme yövyimme Cooma-nimisessä pikkukaupugissa. Vaatimattomassa hotellissa ei meidän lisäksemme monia vierailijoita näkynyt. Kaduilla puhalsi todella kylmä tuuli, eikä kymmenen aikaan illalla ollut enää yhtään ravintolaa tai pubia auki, joten retken pisimmän ajopäivän päätteeksi oli hyvä käydä ajoissa nukkumaan.

PostilaatikotNew South Walesin maaseudulla ajellessamme emme voineet olla kiinnittämättä huomiota postilaatikoihin, joista tuli mieleen, että asukkaat kilpailivat siitä, kenellä on joko rumin tai muuten vain erikoisin viritelmä. Tyypillisin näkymä oli ruosteinen pikkutynnyri roikkumassa kepin nokassa.

Seuraavana päivänä oli vain reilun sadan kilometrin siirtymä pääkaupunkiin Canberraan. Majoituksen löytäminen siellä osoittautui ennalta luultua vaikeammaksi, sillä parlamentin kokoontuessa edustajat ympäri maata yöpyvät kaupungissa. Lisäksi lähiseudulla oli menossa kansainvälinen golf-kilpailu, jonka osanottajat ja yleisö olivat myös majoittautuneet kaupungissa. Parin turhan hotellikyselyn jälkeen ajoimme kaupungin turisti-infoon, josta meille varattiin mökki parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsevassa karavaanarikylässä.

Canberra ei ole varsinaisesti mikään turistioppaiden ylistämä matkailukohde, mutta kun lähiseuduilla liikuimme, niin mielestämme pääkaupunki oli vierailun arvoinen. Nähtävyyksistä mieleen jäi parlamenttitalo, pienehkö radio- ja tv-museo sekä kasvitieteellinen puutarha, jossa Australian kasvillisuuden monimuotoisuus oli hyvin esillä. Kaupunki on kaunis, mutta niin väljästi leveiden katujen ympärille rakennettu, että kävellen ei ole ihanteellista liikkua. Bussiliikenne onneksi on kohtuullisen hyvin toimiva. Hyviä ravintoloita ja erityisesti irlantilaispubeja kaupungissa riittää – parlamentaarikoilla lienee usein tarve jatkaa keskusteluja iltaisin oluttuopin ääressä.

Canberrasta suuntasimme itään kohti Tyynenmeren rannikkoa. Ennen rannikolle saapumista ajoimme todella pitkää laskuosuutta, jossa rannikon ja sisämaan välinen korkeusero havainnollistui.

Rannikolla kaupunkeja on paljon tiheämmässä kuin sisämaassa, ja kohti pohjoista ja Sydney’tä ajettaessa ohitimmekin monia sympaattisia, mutta enemmän tai vähemmän toisiaan muistuttavia pikkukaupunkeja. Viimeisen yömme automatkan aikana vietimme Wollongongissa, joka on melko suuri teollisuuskaupunki, ei mikään turistirysä. Edullinen motelli löytyi helposti keskellä kaupunkia, ja löysimme sataman tuntumasta myös hinta-laatu-suhteeltaan huippuluokkaa olevan kalaravintolan.

Siellä tutustuimme ensi kerran ”piipparilaitteeseen”, johon törmäsimme matkan aikana myöhemmin useampaankin kertaan. Tiskiltä tilattaessa asiakkaalle annetaan kooltaan vähän kännykkää suurempi piippari. Kun annos on valmis noudettavaksi tiskiltä, piippari antaa äänimerkin ja vilkuttaa valoja. Tämän esineen veikkaamme yleistyvän myös Suomen ravintoloissa, joissa itsepalvelukulttuuri on voimissaan.

BYOAlkoholiin liittyvä erikoisuus on bring your own -käytäntö (BYO). Jos ravintolan ulko-ovesta löytyy tämä kirjainyhdistelmä, tarkoittaa se sitä, että mennessäsi aterioimaan, voit tuoda mukaan oman viinipullon ruokajuomaksi. Joissakin BYO-paikoissa on myös anniskeluoikeudet, mutta usein oma pullo on näissä paikoissa ainut vaihtoehto, jos haluaa juomaksi muuta kuin vettä. Onneksi viinikaupan löytäminen australialaisessa kaupungissa ei ole kovin vaikea tehtävä.

Queensland – The Sunshine State

Viisi päivää Sydneyssä riitti juuri ja juuri tärkeimpien nähtävyyksien kiertämiseen, mutta sitten oli aika suunnata kohti pohjoista ja lämpöä. Queensland on pinta-alaltaan Australian toiseksi suurin osavaltio, ja se kattaa koko koillisen Australian. Tämä osavaltio todella elää turismista. Pääkaupunki Brisbanen etelä- ja pohjoispuolella ovat varsinkin paikallisten ja surffareiden suosimat rantakohteet Gold Coast ja Sunshine Coast. Nämä ovat paikkoja, joissa hiekkarannat alkavat heti pilvenpiirtäjien ulko-ovelta.

LepakotMyös itse Brisbane tarjoaa miellyttävät puitteet lomailuun. Lähes kahden miljoonan asukkaan kaupunki tuntuu kokoaan pienemmältä. Brisbanessa, kuten muidenkin kaupunkien puistoissa, näkyi ja kuului paljon lepakoita, jotka lentelivät suurina parvina illan hämärtyessä, mutta viettivät päivänsä hedelmäpuissa roikkuen, ja välillä kovaakin meteliä pitäen.

Vaikka Brisbanen ympäristössä onkin paljon nähtävää, Queenslandin tärkeimmät nähtävyydet löytyvät osavaltion pohjoisosasta. Cairnsin kaupunki on sopiva tukikohta lähdettäessä retkille sademetsiin ja Suurelle valliriutalle. Runsaan sadan tuhannen asukkaan kaupungissa löytyy matkan järjestäjiä joka lähtöön.

Ilmoittauduimme mukaan yhden päivän kestävälle sademetsäretkelle, joka suuntautui Cairnsista pohjoiseen. Ylitimme lossilla Daintree-joen, ja jatkoimme Daintree Discovery Centeriin, jossa oli kootusti esillä koko Australian pohjoisten sademetsien lajikirjo. Koko automatkan ajan oppaana toiminut kuljettajamme kertoi faktoja sekä historiasta että nykypäivän Australiasta. Kääntöpisteenä retkellä oli Cape Tribulation, jossa valliriutta alkaa heti kiven heiton päässä kuvan kauniista hiekkarannasta. Iltapäivällä paluumatkalla ohjelmaan kuului risteily krokotiilejä vilisevällä Daintree-joella. Oppaamme, joka teki parhaansa muistuttaakseen Crocodile Dundeeta, ohjasi jokivenettä mahdollisimman lähelle rantatörmäiden ryteikköjä, joissa näimme aina silloin tällöin vilaukselta puiden runkojen ympärille kietoutuneita käärmeitä tai päiväunillaan varjossa makaavia krokotiilejä. Uimaan ei tehnyt mieli mennä.

ValliriutallaToinen päivämatka Cairnsista suuntautui Suurelle Valliriutalle. Ulkoriutalle oli noin tunnin matka nopella katamaraani-aluksella, johon mahtui toista sataa matkustajaa. Riutan luona oli kelluva lautta, johon vene telakoitui päivän ajaksi. Lautalta oli mahdollisuus lähteä snorklailemaan tai ottaa pikakurssi laitesukelluksessa. Riutan väri- ja muotomoninaisuutta pääsi ihailemaan myös puolisukellusveneen kyydissä, jonka alaosan suuret ikkunapinnat mahdollistivat helpon meren pohjan tarkkailun. Suuri Valliriutta on eräs Australian päänähtävyyksistä, mutta jatkuvana huolena on koralliriutan haavoittuvuus. Matkailijoita muistutetaankin moneen kertaan, että koralleihin koskeminen on ehdottomasti kielletty. Viime aikoina olemme myös saaneet lukea lehdistä, että Valliriutta on vaarassa ilmaston ja vesistöjen lämpenemisen vuoksi.

Teksti ja kuvat: Petri Niemi

Kommentit (1)

Kiitos! Ihan älyttömän mielenkiintoinen, monipuolinen ja hyvin kirjoitettu juttu, jonka jaksoin lukea sanasta sanaan, vaikka en Australiaan olekaan matkaamassa. Tällaisia lisää.




0



0

Kiitos! Ihan älyttömän mielenkiintoinen, monipuolinen ja hyvin kirjoitettu juttu, jonka jaksoin lukea sanasta sanaan, vaikka en Australiaan olekaan matkaamassa. Tällaisia lisää.




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi