Blogit 17.11.2013

Ravintolapäivän pull pork burgerit

Barbe-Q-Babes & The Bad Hog – viimeisimmän Ravintolapäivän projektimme, joka sai Oulun lihaa ja sokeria himoavat ihmiset jonottamaan jopa tunnin verran annostaan.

Teijo, Juuli, Aila ja Piia. Viimeinen annoksen jälkeen on helppo hymyillä. (Kuva: Kaleva)

Ravintolapäivä on tapahtuma joka on parin vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa suomalaista luovaa hulluutta kuvastavien tapahtumien joukossa. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäkeä lainaten Ravintolapäivän olevan ruokakulttuuriteko ”jonka vaikutus suomalaiseen ravintolakulttuuriin on luultavasti suurin sitten keskioluen vapautumisen”. Itse allekirjoitan, alleviivan ja vielä kumarran sanoman sisällön täysin. Ravintolapäivä on upea tapahtuma ja toivoisin sen leviävän laajemmassa mittakaavassa myös tänne pohjoiseen.

Itse osallistuin Ravintolapäivään järjestävänä tahona nyt toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla pidin kotonani pientä bistroa, asiakkaita kävi vajaat parikymmentä ja olin tulokseen kovasti tyytyväinen. Tänä vuonna tilanne oli toinen, takana oli naaman näyttö tositeeveessä MasterChefissä, ja sen mukana tullut mikrojulkkiksen maine, unohtamatta itseluottamusta jota ei SI-yksiköillä voi mitata. Bonuksena tälle löytyi nyt tuttavapiiristä kolme samanlaisen essun omistajaa, mc:n aikainen pohojosen porukka. Vaikka Piia onkin junantuoma – ja vaikka Oulu omasta mielestäni onkin Etelä-Suomea, oli tämän kertainen ravintolapäivä varsinainen pohojosen näyttö. Päätettiin ottaa selvää kelpaako laadulla tehty jenkkiruoka Oulun heinäkengille…sen kunniaksi juttu onkin tästä eteenpäin kirjoitettu Peräpohjolan murteella.

Ravintolapäivän ruokalista koottiin hyvän lihan ja sopivasti makian tarjottava ympärile. Aateltiin kaikkien saaneen ihan tarpeeksi syyäkseen etelän ihimeellisä hipsterisapuskoja, valamiiks tehtyä, saarioisten äitien apetta. Sen takia mietittiinkin että näytetään pohojosen ihimisille mitä oikiassa etelässä syyään. siis sielä missä Mississippi-joki laskee lähelle Orleanssia, ja missä kalloillahi on kissamaiset viikset. Samalla hiellä ituhippeille ja muille ruohon purijoille jotaki vaihtoehtoa, sellasia lihalta näyttäviä vehenäpihivejä…no oikieasti ne vekepihivit oli kauhia hyviä ja iha varmasti parempia kuin kukkaa olis uskonu – sellasia että niitä vois vaikka kehua, mutta jätän välliin ku Piia saattas siitä ylypistyä. Siihe päälle vielä sopivasti reikämunkkeja eli tonitseja ja pehemeitä kuukiisseja, semmosia missä on palijo suklaata, ja jonkalaisia kuulema myyään Isolla Kirkolla joskus kauhialla hinnalla kahaviloissa. Siihe poonukseksi vielä satteenkaarikakkua, sellasta jossa o kaikki maholliset värit, ja jota syömällä tulle heti paremmaksi ihimiseksi ja jonka jäläkee maailmaki varmana pelastuu.

Siinähä se menu melekee sitte jo oliki, vielä ku hoksattiin että Juuli on on niin nuori ja nätti että nuoret kossit varmaa tullee sitä kattoo…Juuli laitettiinni sitte tekkee pirtelöä, jos ei muun takia, nii ainaki siks että on aina mukava kattua ku nuoret poijjat kuolaa. Efektiä vielä korosti se, ku olin ite siinä vieresä isona ja rumana mättämässä revittyä possua sämpylöije päälle. Sen verra isolta näytin muute valokuvissa, että taijan lopettaa syömise vähäksi aikaa, tai sitte pittää alakaa huviksee hikkoilee ja syömää kaike maailma sallaatteja ja rahkoja.

Meijän Ravintolapäivän rojekti järjestettii Oulusa taiteilijoitten suosimassa Valveessa. Samassa tilassa oli sammaa aikaa valokuvanäyttely ison rapakon takasista lehemäpojista, kuulema sanovat niitä kauboiksi. Niitä sällejä jotka rattastaa hevosilla ja vahtii lehemiä, ainakin Tex Willerin mukkaan. Itellä oli koko päivän nii kiire ettei aikaa liienny korkiakulttuurille. Vähä tuo harmittaa, aihe olis ollu ihan kiinnostavaki, onneksi paikalla oli kitaran rämpyttäjä, sellane pitkätukka joka soitti kitaraasa oikei mallikkaasti. Ihimiset tykkäs ja meillä valekokeillaki oli keittiössä mukavempaa.

Kävijöitä meillä kävi reilu kahen tunnin aikana melekee neljäsattaa. En olis ite koskaa uskonu että Oululaiset oikiasti kehtaa lähteä jonottaa meijän purkereitten takia, yllätys oli kuitenni mukava – voipi olla että kevvään ravintolapäivään keksitää jotaki vielä isompaa…voitas vaikka kokkeilla, että saahaanko tuhatta Oululaista meijän asiakkaaksi. Vasepuuki ja vitteri on kuitenni nii heleppoja ja ilimaisia mainostamisen ja valehtelu välineitä, että niillä saa ihan älyttömiä ilimiöitä aikaa.

Ai nii, oli jo unohtua…tapahtuman tuotto (532 euroa) lahajotettiin lyhentämättömänä SPR:n kautta hyväntekeväisyyteen. Tarkemmi sanottuna tuonneFilippiinien taifuuni-keräykseen ja Kotimaan toimintaan.

 

Revity possun eri vaiheet: raakaa lihhaa, kypsää lihhaa, revittyä lihhaa ja sitte valamis annos. Kommeeta katottavvaa, herkemmällä vois jopa tippa tulla linssii.

Revittyä possua isommalle porukalle

  • sikkaa (lappaa tai etuselekää) nii palijoko ku uunii mahtuu (voin melekee varmuuella luvata pellille mahtuvan sellase 10 kiloa)
  • kouralline ihimeellisiä mausteita (savustettua siliä, mustapippuria, savupaprikaa, inkivääriä) kaikkia sopivassa suhteessa
  • 1 desilitra tummaa sokeria (muskavadoa tai raakaruokosokeria)
  • 20 rammaa suolaa jokaista lihakiloa kohti.

Piliko liha yhe tai kahe kilon palasiin. Hiero pintaan mausteet ja kaikki muutki. Anna maustua muutama tunti jossaki missä lihat ei mee pilalle. Laita lihat vuokaa ritilän päälle ja kääri ympärille älyttömän palijo foliota. Jos liha pääsee kuivuu, nii ei palijoa naurata. Pistä uuniin 100 astetta lämpöä. Kypsennä lihoja sellasen vuorkauven verra.

Anna lihoje vähä jäähtyä. Revi sitte liha syitten mukasiksi palasiksi haarukalla. Aikaa siihe kyllä mennee ja käsi tullee iha varmasti kipiäksi. Kaaja sitte kaikki vuojan pohojalla oleva neste lihoje sekkaa ja sekota. Anna muhia muutama tunti, mieluite yön yli. Kuumenna uuni uuvestaan, nyt nii kuumaksi ku vain saat. Levitä lihat uunipellille usiammassa erässä, ja ota niihi rapia pinta.

Hommaa jostaki tuoreita ja mahollisimman hyviä sämpylöitä, mieluite ite tehtyjä. Siihe vielä kaalisalaattia jossa on majoneesia –  ja vähä sipuleita jotka on marinoitu. Niistä sitte kassaat sellase purkerin ku vain sattuu mielee tulemaan.

Kommentit (4)

Vaikuttaa, että jollakin on pipo aika tiukalla 😉

Mukahauskasta murteesta johtuvan vtutuksen takia jäi teksti lukematta. Tuskin olisi selvää saanutkaan.

Pidetään jatkossa ne sisäpiirin vitsit siellä sisäpiirissä?

Upeeta Oulun murteen vääntöä – lisää tätä!!!

Alla oleva kommentoiva voisi kasvaa aikuiseksi, tai hakeutua lobotomialeikkaukseen.

Vaikuttaa, että jollakin on pipo aika tiukalla 😉

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *