Paahtaja 18.9.2016

Sirt-dietti

Sirt-dietti on uusinta uutta painonhallinnan saralla. Diettiä- tai paremmin painonhallintajärjestelmää on markkinoitu tarkoituksella- tai puhtaasti puhtaasti vahingossa dietiksi joka perustuu punaviiniin ja tummaan suklaaseen. Huomio on näillä argumenteillä taattu, vai kukapa ei haluaisi laihtua punaviinin ja suklaan avulla?

Sirt-dietti

Kun aloin lukemaan tätä kirjaa oli tarkoitukseni kirjoittaa perinteinen keittokirja-arvostelu. Siis sellainen jossa arvostelen kirjan yleisilmeen ja testaan yhtä tai kahta reseptiä. Kyseisen kirjan kohdalla menettely on kuitenkin lähes mahdotonta. Kirja on yhtä aikaa SIRT:ksi nimettyä painonhallintajärjestelmää opettava elämänhallintakirja, keittokirja- ja ainakin kirjoittajiensa mielestä myös ravitsemus- ja terveysoppia hieman uudessa uudessa valossa käsittelevä teos. Tästä johtuen on näitä kaikkia kirjan osa-alueita pakko myös sivuuttaa.

Haastavaksi, tai paremminkin hauskaksi tämän arvostelun tekee se, etten ole koskaan kirjoittanut arvostelua mistään muista kuin jollain tavalla keittokirjaksi luettavista opuksista. Kirja on myös sellainen johon oma mielenkiintoni ei välttämättä kohdistuisi kirjakaupassa, tai kohdistuisi korkeintaan jos kirja olisi sijoitettu historia- tai fantasiaosastolle. Yksi juttu ennen asiaan menoa, jutun kuva on feikki…suklaa on aitoa, erittäin hyvää tummaa suklaata. Punaviiniä esittävä neste on kuitenkin oikeasti mustikkakeittoa- keittiöni oli rikki, eikä taloudestani löytynyt pisaraakaan viiniä. Jos muuten katsot kuvaa sekuntia pitempään, näet nesteessä olevat mustikansiemenet.

Sirt-dietti – Voiko vähemmän olla enemmän?

Kun jokin dietti lupaa 3 kilon painon pudotuksen viikkoa kohden, on oma huomioni taattu. Kuulun itse pahamaineisiin jojo-laihduttajiin. Olen tiputtanut kerran painoani 95 kilosta 75 kiloon, vain lihotakseni kymmenen kiloa, josta laihdutin 20 kiloa- ja josta lihoin 40 kiloa, josta puolestaan laihdutin 20- mutta lihoin 30 ja josta tiputin 20, mutta lihoin 10…ja nyt olen jälleen yrittämässä laihtumista. Kuulun mitä ilmeisemmin kirjan kohderyhmään, tiedän miten minulla pitäisi syödä mutta en vain löydä tasapainoa nääntymisen ja lihomisen välillä. Tai sitten itsehillintäni on puutteellinen tai kärsin kaamosmasennuksesta, toisaalta pidän muutenkin makeasta ja tärkkelyspitoisesta ruoasta…

…ja juuri tähän SIRT iskee. ”Sirt-dieetillä herkutellaan tumman suklaan ja punaviinin ohella mm. lehtikaalilla, kurkumalla, chilillä ja sitrushedelmillä”. Punaviiniä, suklaata, lehtikaalisipsejä…yeah, peukku ylös! Juuri tällaistahan olen koko ikäni etsinytkin, itsekuri ja lenkkarit joutaa kierrätykseen, uusi aika on alkanut, elämän ei kuulu olla kärsimysnäytelmää.

Karu totuus paljastuu kuitenkin jo kirjan alussa, dietin kolmena ensimmäisenä päivänä kalorimäärä rajataan 1000 kilokaloriin- myös sallittujen ruoka-aineiden määrä on erittäin rajattu. Pääpaino on vihreällä sirt-mehulla (joka sisältää lehtikaalia, persiljaa, varsiselleriä, rucolaa, lipstikkaa ja matcha-teetä) mehun lisäksi nautitaan yksi rajattu ateria…sirt-mehun ainekset ovat muuten kaikki sellaisia jotka lisäävät nesteen eritystä elimistöstä. Tämän jälkeen, päivinä 4-7 kalorimäärää nostetaan 1500 kilokaloriin päivässä. Sisältö on edelleen sama, mutta mukaan tulee toinen lämmin ateria päivässä.

Kuten kirja lupaakin, putoaa paino ensimmäisen viikon aikana takuulla tuon luvatun 3 kiloa- yhtään isommalla ihmisellä painoa lähtee luultavasti pari kiloa  lisääkin. Kylläkin toisin kuin kirja väittää, on viikon salaisuus nesteen poistumisessa – ensimmäisen viikon aikana painpn pudotus on lähtöisin pelkästään näistä. Toinen 1000-1500  kilokalorin näännytysdietin tarkoitus on vatsalaukun pienentyminen – tämän jälkeen vatsa tulee täyteen pienemmällä ruokamäärällä, josta seurauksena on väistämättä laihtuminen. Itse olen käyttänyt täysin vastaavaa menetelmää omien jojoilujieni alussa- ensimmäisellä viikolla kalorit minimiin ja pääpaino nestettä poistavissa ruoka-aineissa. Tämän jälkeen aloitetaan tavallinen syöminen siten, että pääpaino on kuitenkin kasviksissa, kalassa ja vähärasvasessa lihassa.

Dietin toinen vaihe sisältää sitten seitsemän päivän kehitysvaiheen. Ruoka-aineita lisätään hiljalleen mukaan, kaloreita ei enää varsinaisesti lasketa, mutta kalorikkaat raaka-aineet kuitenkin punnitaan tarkasti. Viikon mittaisen tasoittelun jälkeen alkaa sirt-dietin ylläpitovaihe. Ylläpitovaihe ei ole enää varsinainen dietti, paremminkin voisi puhua ruokavaliosta joka koostuu tarkkaan rajatuista raaka-aineksista. Nämä netissäkin jo kulovalkean tavoin leviävät ainekset, tai tärkeimmät niistä ovat:

  • oliiviöljy
  • kaakao
  • kahvi
  • kapris
  • kurkuma
  • lehtikaali
  • linnunsilmächili
  • lipstikka
  • mansikka
  • medjool-taateli
  • persilja
  • punasikuri
  • punasipuli
  • punaviini
  • rucola
  • saksanpähkinä
  • varsiselleri
  • soija
  • tattari
  • vihreä tee.

Henkilökohtainen hämmästykseni oli suuri kun huomasin olleeni suuren osan aikuisiästäni tietämättäni sirt-dietillä. Lukuunottamatta lipstikkaa, punasikuria, tattaria ja medjool-taatelia, kuuluvat kaikki luetellut ainekset jo entuudestaan ruokavaliooni. Mukana on todellakin ne kuuluisat punaviini ja suklaa. Ensimmäisen käyttö rajoittuu lähinnä ruoanlaittoon, jälkimmäistä puolestaan nautiskellaan 20 g kohtuullisina päiväannoksina. Jos siis haaveilit punkkupöhnästä suklaalevyn kanssa, ei tämä(kään) dietti välttämättä tue sitä.

Yhteenvetona sirt-dietin periaatteesta, omasta mielestäni se kyllä toimii. Painon tippuminen ei kylläkään johdu kirjassa argumentoiduista sirtuliinien aktivoimisesta tai mistään muustakaan entuudestaan tuntemattomasta. Kyse on täysin perinteisestä ”syö vähemmän- liiku enemmän” dietistä- tai toisin sanoin, jos kehon saama energia on pienempi kuin sen tarve, paino tippuu. Sirt-dietin salaisuus on oikeastaan se, että sallittujen ruoka-aineiden lukumäärä on rajattu, niitä syömällä on yksinkertaisesti vaikea lihoa.

Ketä sitten dietti palvelee? Todennäköisesti kaikkia laiskoja ja mukavuudenhaluisia, innostuinhan itsekin sen ajatuksesta aluksi. Toisaalta, mikäli kirja antaa jollekin kipinän terveellisen ruokavalion noudattamiseen ja vyötärölinjan seuraamiseen, voi kirjan hyvinkin ajatella jo palvelleen tarkoitustaan.

Kirjan heikkoutena, joka vaatii erillisen maininnan, on itse sirt-ideologia. Sirt-ideologia on rakennettu taitavasti ja eri oppeja sekoittaen. Osa kirjan opeista (joista osan voi luultavasti laittaa myös käännöksen piikkiin) on kriittisemmälle lukijalle kova pala purtavaksi. Liikunnan vähäisen vaikutuksen painonhallintaan voisi jopa hyväksyäkin- olen itse esimerkiksi ollut laihimmillani aikuisiällä silloin kun en harrastanut lainkaan liikuntaa. Kirjassa on kuitenkin häiritsevässä määrin melkein pseudotieteeksi laskettavia väittämiä. Esimerkiksi kirjassa ensin korostetun punaisen lihan syöpäriskin sanotaan poistuvan sirt-ruokien yhteydessä. Osa kirjan opeista tuntuu myös hieman kaukaa haetuilta, esimerkkinä vaikkapa sirt-ruokien syntymekanismi johon koko kirja perustuu; ” …koska kasvit eivät pääse liikkumaan, on niillä hyvin pitkälle kehittynyt stressivastejärjestelmä, ja ne tuottavat polyfenoleja sopeutuakseen ympäristöön. Kun syömme näitä kasveja , niiden polyfenolit aktivoivat oman sisäisen stressivasteemme – sirtuiinigeenit – jolloin vaste on sama kuin kalorien saannnin rajoittamisella tai liikunnalla”. Bingo, juuri tämän kaikki itseni kaltaiset jojolaihduttajat haluavatkin kuulla.

Mutta on kirjassa hyvääkin. Kirjan reseptiosio tarjoaa raikkaita ja positiivisella tavalla hieman erilaisia reseptejä. Syykin tähän on selvä- toisin kuin perinteiset keittokirjat, eivät kirjan reseptit rajoitu tiettyyn kulttuuriympäristöön. Ja kiitos sirt-ideologian, on osa resepteistä sellaisia joita ei välttämättä muuten tulisi mieleen tehdä.

Itse nappasin muuten tästä kirjasta ensimmäistä kertaa kukkakaali-kuskusin/riisin idean. Siis kukkakaali laitetaan tehosekoittimeen, jyrätään muruksi ja paistetaan pannulla. Helppoa ja toimivaa. Ja takuulla kevyttä jota syömällä farkkujen koko pitkässä juokussa pienenee…sirtistä huolimatta tai juurikin sen ansiosta.

Kommentit (2)

Lisää tällasta. Kaiken ei tartte olla upeeta ja mahtavaa.

Kiitos tästä arvostelusta…joka poikkesi muuten kivasti valtavirrasta sen rakentavasti annetun kritiikin muodossa :).

Lisää tällasta. Kaiken ei tartte olla upeeta ja mahtavaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue Myös