Blogit 4.5.2015

Sitruunakyljykset vuokaperunoilla

Kyljyksiä pidetään yhtenä monista retroruoista, suomalaisen ruokakulttuurin dinosauruksina- jotka ovat jääneet reseptiikkaan pelkän edullisen hintansa johdosta. Oletus on toiselta puoleltaan totta- ja puoliksi pelkkää ennakkoluulojen ja valmistustaidon puutteen luomaa ennakkoluuloa…

…herkulliset ja mureat kyljykset vaativat onnistuakseen ensimmäisenä aikaa- loppu on oikeastaan pelkkää hifistelyä. Sinänsä on sama miten kyljyksesi maustat, tai millaisen viitekehyksen ruoallesi haluat. Perinteinen suomalainen ja ruskeakastike, Meksikolainen pavuilla ja chileillä, Italialainen aurinkokuivatuilla tomaateilla, basilikalla ja polentalla, Aasialainen inkiväärillä, seesamiöljyllä ja nuudeleilla…kaikki toimivat ja ovat ainakin jollain mittakaavalla reseptiikaltaan vähintään yhtä autenttisia kuin nykyisin Suomessakin kovasti muodissa olevat aasialaiset fine diningit. 

Itselläni kyljyksiin liittyy useampikin mielikuva- kuten varmasti lähes jokaisella 70- ja 80-luvulla lapsuutensa eläneellä. Kyljyksiä pidettiin parempana ruokana, sitä valmistettiinkin aina sunnuntaisin…oman mielikuvani mukaan ruskealla kastikkeella ja keitetyillä perunoilla. En muista tuosta ajasta paljon muuta kuin keittiön vahakankaisen pöytäliinan, prinssinnakeilta näyttäneet väriliidut- ja ne kyljykset. Olisin aina halunnut syödä kyljyksen käsin, luun viereen jääneen lihan kun sai syödä käsin kaluamalla…4-vuotiaan ymmärrykseen ei vain mahtunut se, että miksi koko kyljystä ei saanut syödä samalla tavoin.

Ruotsalaisissa tehdasruokaloissa tarjoillaan muuten kyljyksiä perinteisesti perjantaisin. Syytä tähän olen kysynyt ainakin Malmössä, Göteborgissa, Sundsvallissa ja Kalixissa. Selityksenä on ollut olankohautus ja se että niin on aina ollut…tai sekin, että työvoimapulan aikaisessa 70-luvun Ruotsissa työntekijöistä haluttiin pitää kiinni- jos perjantaina tehtaalla oli huonoa ruokaa, eivät kaikki työntekijät olisi välttämättä tulleet enää maanantaina takaisin.

Parhaimmalta maistuvan kyljykseni olen muuten syönyt Brasiliassa Jacarein kaupungissa. Olin muutama vuosi sitten pitkällä työreissulla, kuudennen viikon jälkeen mieli oli matalalla ja koti-ikävä painoi jo pahana. Paikallinen kollegani halusi sitten piristää kauaksi kotoa joutunutta gringoa- ja vei työporukan syömään omasta mielestään eksoottiseen ravintolaan. Katsoipa vielä aiheelliseksi tilata annoksenikin eteeni. Ette voi uskoa tunnettani kun kaupungin erikoisin ja eksoottisin ruoka tuli lopulta eteeni. Iso uunikyljys keitetyillä perunoilla, lisukkeena etikkasuokkurkkuja. Kaiken huippu oli kun kollegani ei meinannut uskoa sen olleen tyypillista kotiruokaa omassa lapsuudessani…

Sitruuna-uunikyljykset vuokaperunoilla

  • 1 kyljys per syöjä.

jokaista annosta kohden:

  • 2 rosamunda-perunaa
  • 1 rkl kapriksia
  • muutama basilikan lehti
  • 2 siivua sitruunaa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1/2 dl valkoviiniä tai kasvislientä.

Kuori ja siivuta perunat. Laita perunasiivut uunivuokaan. Laita kyljykset perunoiden päälle ja hiero niiden pintaan kaprikset, basilikan lehdet, oliiviöljy, pippuri ja suola. Laita sitruunasiivut lopulta sitruunasiivut maustettujen sitruunasiivujen päälle ja kaada vuokaan valkoviini tai kasvisliemi.

Kypsennä foliolla peitettynä 175C/90 minuuttia. Ota folio pois ja nosta lämpö 250C – jatka kypsennystä n. 10 minuuttia- eli kunnes kyljykset ovat saaneet hieman väriä.