Paahtaja 15.1.2017

Vegaanihaaste 2/4. Toinen viikko

Toinen viikko oli mielenkiintoinen- monellakin tapaa. Kaikki on hyvin niin kauan kunhan pysyn oman jääkaappini vaikutuspiirin alueella. Myös työmatkalaisen ravinnonhankinta osoittautui välillä haastavaksi. Myös omat ennakkokäsitykset vegaanisesta ruoasta ovat osoittaumassa vääriksi.

Paahdettuja siemeniä

Vegaanihaasteen toinen viikko alkoi työreissulla syvään etelään eli Tampereelle. Ajattelin etukäteen ettei reissu poikkea tavallisesta viikosta lainkaan, oma arkeni sisältää keskimäärin lähes jokaisella viikolla työreissun etelässä. Miten muka vegaanisen ruokavalion rajoitukset voisivat hankaloittaa tilannetta?

Alkuodotusten vastaisesti en ole kertaakaan tuntenut mitään pakahduttavaa mielihalua rasvaa tihkuvaan grillikylkeen tai entrecoteen. Kerran tai kaksi kaupassa käydessä olen kuitenkin saanut vainun valmisruokatiskin broilerin koivista.

Vegaanihaaste – toinen viikko

9/31. Rakas päiväkirja, ei tässä mitään ihmeellistä ole. Tai niin kauan ajattelin kun pysyin kotijalassa. Iltapäivä kone Helsinkiin ja Tikkurilan kautta junalla Tampereelle. Yritin matkalla muistella Scandicin ruokalistaa, jostain syystä mieleen ei tullut mitään kasvis- tai vegaaniseen viittaavaakaan. Luulin muistavani väärin. Karu totuus palajstui kun pääsin ilta kasilta hotellille, olin liian väsy ja nälkäinen  lähteäkseni kylälle syömään. Tyydyin hotellin ravintolaan…jonka menussa ei ollut yhtään mitään mahdollista syömistä, ei sitten yhtään mitään. Tarjoilija suositteli customoitavaa salaattia, vihersalaattipohja oliiveilla, latva-artisokalla ja raitajuurella. Salaatti oli ihan jees vaikka ei proteiineja sisältänytkään.

10/31. Edellisestä illasta valmiiksi negatiivisella asenteella hotellin aamupalalle. Marganiini oli vegeä, kuten myös lämpimät falafelin tapaiset, olin melkein positiisesti yllättynyt. Päivällä edellisestä viikosta tuttu huimaus jatkui, olo oli lievästi sanottuna veemäinen. Eka visiitti työpaikkaruokalassa oli positiivinen yllätys, salaattikeitaan papusekoituksella ja kasvispihveillä nälkä pysyi poissa. Illalla illallinen asiakkaiden kanssa Ravintola Näsinneulassa…suurin ohjelmanumero oli oma vegaaninen tammikuu. Näsinneula yllätti ja kovasti, listalla valmiina ollut kasvismenu muokattiin vegaaniseksi pyynnöstä ja samaan hintaan. Pääruokana ollut sieni-vorchmack oli loistava esitys. Samaten vegemenun omat viinisuositukset osuivat nappiin. Myös kaikkien lihansyöjien ruoka oli esimerkillisen hyvää. Poistuin ravintolasta erittäin tyytyväisenä illan isäntänä.

11/31. Matkapäivä ja tutustuminen Finskin loungen lounaaseen. Ohrasalaattia oliiveilla, ei huono ja ruisleivän avulla nälkä lähti. Iltapäivästä kotiin tullessa- ja kauppalistaa tehdessä hoksottimet tuntuivat lyövän tyhjää. Teinin toive ruoaksi oli ”jotain jännää”, tein kikhernemuhennosta ohrahelmillä. En tiedä oliko ruokaa jännää mutta tulista siitä tuli.

12-13/31. Normiarki, helppo arki. Kaikki on helppoa niin kauan kun voi itse valmistaa kaiken syötävän. Paahdoin uunissa siemeniä käytettäväksi soijajogurtissa. Sinänsä siemenet eivät liittyy vegaanihaasteeseen mitenkään, olen tehnyt sitä jo useita vuosia. Perjantaina huomasin ärsyttävän ja kiusallisen pyörrytyksen tunteen kadonneen.

14/31. Viikonloppu ja karkkipäivä. Edellisestä viikosta viisastuneina olin jo etukäteen tutkinut sen, mitä karkkeja voin kaupasta ottaa. Ja olo oli tylsä. 300g pakollisen lisäaine ja sokerikiintiön saavuttaminen kahdella karkkilajilla oli enemmän kuin haastavaa. Hellun luona tein kahdelle vaahtosammuttimelle edellisen viikon Sloppy Joen ja bataattiranut uudestaan…ja muksut tykkäs. Luulen kuitenkin että jännintä oli ruoan syominen ”leipänä”. Härkis meni täysin jauhelihasta. Iltapalaksi hummusta ja ruissipsejä. Hummusta tehdessä huomasin tahinen puuttuvan, korvasin sen suolapähkinöillä, maku oli 90% autenttinen.

15/31. Sunnuntai. Kokeellisessa keittiössä schitzelit soijan ”rintapaloista”. Ruoka onnistui yli odotusten, leivityksessä soijajauhon ja veden suhdetta piti kuitenkin vähän hakea. Tästä voisi vaikka jutunkin kirjoittaa jossain vaiheessa. Jatkoin kokeellista keittiötä ruskeiden linssien parissa. Aina aiemmin kun olen valmistanut linssejä, on tuloksena ollut jotain mystistä ugrilaisen keittiön alkulähteiltä olevaa omituisuutta…eikä tämäkään kerta pettänyt. Noudatin keittoaikaa ja tuloksena oli tummaa linssipuuroa, tarkoitus oli käyttää linssit salaatissa.

Kommentit (1)

Tätä päiväkirjaa on hauska lukea :). Eikö kertaakaan ole tehnyt edes makkaraa mieli?

Tätä päiväkirjaa on hauska lukea :). Eikö kertaakaan ole tehnyt edes makkaraa mieli?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *