Ihmiset ja suhteet 8.1.2004

Äitipuoleksi ryhtyminen on sydämen avausharjoitus

Teksti: Anna.fi

Tuhkimo-sadussa ilkeä äitipuoli kiusaa miehensä tytärtä ja ajaa häikäilemättä omien lastensa etuja. Kun äitipuoli paukkaa taloon, Tuhkimo joutuu palvelijan asemaan, eikä mikään hänen elämässään ole enää kohdallaan.

Äitipuoleksi ryhtyminen on sydämen avausharjoitus

Vaikka Tuhkimon taru satua onkin, on äitipuoli-sanassa oikeassakin elämässä edelleenkin pikkaisen ikävä sävy, vaikka uusperheet alkavatkin tätä nykyä jo olla suhteellisen arkinen ilmiö.

Kirjassaan ”Äitipuolen käsikirja” Maija Rauhala tarttuu aiheeseen, josta on uusperheiden tavallisuuden huomioon ottaen kirjoitettu yllättävän vähän. Kirjassa kokenut äitipuoli antaa käytännön vinkkejä naisille, jotka totuttelevat elämään miehensä rinnalla uusperheen arkea.

”Äitipuoleksi ryhtyminen on sydämen avausharjoitus”, Rauhala kirjoittaa. Toisen lasta voi ajan myötä oppia rakastamaan. Ajan kanssa myös lapsi oppii luottamaan uuteen äitipuoleen – kiirehtimällä ja pakottamalla kukaan ei tule uusperheessä onnelliseksi. Aika on uusperheen paras kaveri.

”Äitipuolen on annettava lapsille ennen kaikkea aikaa ja jaksettava uskoa, että ajan myötä kaikki järjestyy. Lapsia ei saa kiirehtiä eikä pakottaa eikä yrittää ostaa heidän suosiotaan. He näkevät pienimmänkin falskiuden läpi”, Rauhala lainaa 43-vuotiasta Ainoa Vauva-lehden keskusteluryhmästä.

Lapsi voi kokea lojaliteettiristiriitaa

Mutta mitä teet käytännössä, alun hankalissa tilanteissa, kun tuntuu siltä, että miehesi lapsi inhoaa sinua?

Rauhalan mukaan vihamieliselle lapselle on hyvä kertoa, että et ole hänen äitinsä etkä ole aikeissa viedä äidin paikkaa, mutta olet tullut hänen ja hänen isänsä elämään jäädäksesi. Ole siis jämäkkä ja vältä tungettelua. Varsinkin avioeron kokenut lapsi voi pelätä kiintymistä. Mistä hän tietää, jos sinäkin sitten yhtäkkiä katoat!

Joskus äitipuoli voi törmätä ”lojaliteettiristiriitaan”. Lapsesta voi tuntua siltä, ettei hän saa pitää äitipuolesta. Vaikka keksisit mitä kivaa, lapsi on ynseä. Myös oikea äiti voi tukea asetelmaa, koska hän pelkää että viet lapsen rakkauden. Lapsi vaistoaa äitinsä pelon, eikä uskalla sen takia kiintyä äitipuoleen, Rauhala kirjoittaa.

”Lasten uskollisuutta on joskus vaikea hyväksyä”, kirjoittaa 49-vuotias Heli samassa keskusteluryhmässä. ”Olen välillä tuntenut itseni todella epäonnistuneeksi, kun olen yrittänyt järjestää mieheni lapsille jotakin kivaa, eivätkä he kiitä tai sano, että oli mukavaa. Heidän oma äitinsä ei koskaan vie heitä minnekään, ja kun me viemme, saattaa pojalle olla tärkeintä ostaa jotakin pientä äidille. Olen välillä vihainen, koska äiti saa kaiken rakkauden ja huomion, mutta isää lapset eivät huomioi mitenkään”, Heli kirjoittaa.

Tue lasta

Ruoka ja äidinrakkaus kuulunevat samaan pakettiin, ja äitipuolen on ehkä hyvä olla tuputtamatta lapselle heti omia ruokailutottumuksiaan. Tee lapselle sellaista ruokaa, mistä hän pitää.

Jos lapsi ei halua syödä pöydässä, anna asian vain olla. Lapsella saattaa olla huonoja muistoja siitä, miten vanhemmat aina riitelivät ruokapöydässä. Ei siis ihme, ettei ruoka maistu!

Rauhala neuvookin, että anna lapsen syödä siellä missä hän puuhailee, vaikkapa television tai tietokoneen ääressä. Pikkuhiljaa voit sitten totuttaa häntä takaisin ruokapöytään aterioimaan muun perheen kanssa. Tärkeintä on, että lapsi syö.

Jos esimerkiksi viikonloppulapsella tulee kamala ikävä äitiä, asiaan kannattaa suhtautua maltillisesti. Rauhala ei suosittele lapsen palauttamista äidille, koska silloin lapsi saa vääränlaisen viestin. Lapsi voi alkaa uskoa, ettei isän luona olekaan turvallista nukkua. Lapsen ei myöskään pidä saada sitä käsitystä, että tapaamisten alkaminen ja päättyminen ovat hänen vallassaan. Jos lapsen antaa soittaa äidille, tulos saattaa olla kahta kauheampi. Äiti voi alkaa itkeä kuullessaan lapsensa itkevän ja sitten lapsi alkaa itkeä vielä enemmän.

Tilanteessa ei muu auta kuin panna jäitä hattuun ja yrittää rauhoitella lapsi itse. Rauhala neuvoo:

1. Anna lapsen kokea tunteensa. Älä komenna häntä olemaan hiljaa tai tuntemaan jotakin muuta.

2. Varo menemästä mukaan lapsen tunteeseen. Pysy rauhallisena, vaikka näet, kuulet ja koet, että lapsella on hätä. Et pysty auttamaan häntä, jos hätäännyt.

3. Tunnista lapsen kokema tunne ja anna sille nimi. Mene hänen viereensä kasvot lähellä hänen kasvojaan ja sano rauhallisella äänellä: ”Minusta tuntuu siltä, että sinulla on kova ikävä äitiä.” Jos tunnistat muita tunteita, nimeä ne.

4. Anna tunteille lupa: ”On oikein, että on ikävä äitiä, kun on isän luona. Se kertoo, että rakastat äitiä hyvin paljon. Äiti ja isäkin rakastavat sinua.”

5. Toista lapsen viesti. Kertaa rauhallisesti sanasta sanaan, mitä lapsi sanoo: ”Kuulin sinun sanovan, että haluat äidin luo.” Todennäköisesti hän vaihtaa pian kysymykseen tai etsii syliä koettuaan, että häntä on kuultu.

6. Vastaa lapsen kysymyksiin. Purettuaan tunteensa hän alkaa ehkä käsitellä tilannetta älyllisesti ja haluaa tietää, miksei hän pääse äidin luo.

7. Ota lapsi syliin, kun hän on siihen valmis.

Maija Rauhala: Äitipuolen käsikirja. Nauti elämästä uusperheessä. Wsoy 2003. n. 31 €.

Teksti: Tyyne Pennanen / A4 Media

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi