Ihmiset ja suhteet

”Apua, olen läski!”

1.12.2005 Teksti: Anna.fi

Suomalaiset esikouluikäiset lapset ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Mitä ihmettä yhteiskunnassa oikein on tapahtunut, kun kuusivuotiaat pelkäävät olevansa lihavia?

”Apua, olen läski!”

Ulkonäköpaineet sisäistetään yhä nuorempina. Jo esikouluikäiset ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Vallitsevat ulkonäköihanteet ovat haaste myös päiväkotien henkilökunnalle, joiden tulisi osata luoda erikokoisuutta ja erinäköisyyttä hyväksyvä ilmapiiri. Kulttuuriset ulkonäkönormit ovat kuitenkin tiukassa. Näin pohtivat kasvatuksen asiantuntijat professori Soili Keskinen, tutkijat Heidi Leppänen ja Susanne Anglén ja professori Esko Keskinen tuoreessa julkaisussa ”Lapsen sosiaalisen kehityksen moninaisuus”.

Sukupuoli-identiteetin kehittyminen alkaa jo 18 kuukauden iässä, kun lapsi on mieltänyt olevansa jompaakumpaa sukupuolta. Sukupuoli-identiteetti saavutetaan lopulta 5-7 vuoden iässä. Vanhempien, varsinkin äidin käsitys omasta seksuaalisuudestaan, muovaa lapsen käsitystä omasta ruumiillisuudestaan. Sukupuolistereotypioita välittävät vanhemmat, kaveripiiri, media ja lasten kirjallisuus. Tukevuus esitetään harvoin positiivisena ominaisuutena, poikkeuksena 1970-luvun televisiosarja Läskilinssi.

”Ei ketään kiusata, jos se on läski”

Kehonkuva perustuu aluksi omasta ruumista saatuihin tuntemuksiin, havaintoihin ja kokemuksiin, mutta myöhemmin lapsi omaksuu sosiaalisen ympäristönsä käsityksiä omasta ruumistaan, sen hyväksyttävyydestä ja suorituskyvystä. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa lasten itsearvostukseen. Se on alle kouluikäisillä tiedostamatonta, mutta sen oletetaan heijastavan vanhempien ja ympäristön muiden lasten suhtautumista. Tutkimuksessa yli puolet normaalipainoisista kuusivuotiaista tytöistä halusi näyttää laihemmalta. Myös Tuulilla, 6, ja Emmalla, 5, on käsitys omasta kehostaan. Naiseuteen yhdistyvät myös pitkät hiukset.

Tuuli, 6, haluaisi olla laiha ja nätti. ”Niin kuin joku Britney Spears, jolla on pitkät hiukset. Hanna Pakarinen on kanssa kiva”, Tuuli kuvaa. Emman, 5, mielestä pulleus on söpöä. ”Hamtaro on vähän pyöreä, mutta se on söpö. Kiinalaiset on kanssa söpöjä. Olisi tyhmää, jos ei saisi syödä kaikkia herkkuja.” Emman äidillä on suklaanmakuista laihdutusvalmistetta, mutta se on pahaa. ”Ei ketään kiusata, jos se vaikka on läski”, Emma muistuttaa. ”Ei niin, paitsi jos se on muuten tyhmä”, sanoo Tuuli.

Vastuu vanhemmilla

Kuusivuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu olennaisimmin leikkiminen, jossa harjoitellaan normeja ja sääntöjä. Laihuutta ihannoidaan. Lapsen ihanneminä puolestaan rakentuu vahvasti aikakauden sukupuolittuneiden idolien varaan: pojat ihailevat tarzaneita ja zorroja, tytöt kilpailevat Lucian kruunusta. Tytöt, jotka ovat jo ennen puberteettia tyytymättömiä omaan ruumiiseensa, ovat todennäköisesti alttiimpia sairastumaan myöhemmin syömishäiriöihin.

Jo kuusivuotiaiden suomalaisten lasten tyytymättömyys omaa kehoaan kohtaan on huolestuttava ilmiö. Laihduttaminen ei sovi lapsen keholle, ja aiheuttaa aliravitsemusta ja kasvun viivästymistä. Negatiivinen ruumiinkuva ennustaa myös nuorten tyttöjen masennusta. Puberteetin fyysisten muutosten ansiosta heidän kehonsa eroavat yhä enemmän vallitsevasta ihanteesta, kun taas pojat muuttuvat murrosiän myötä lihaksikkaammiksi. Ruumiinkuva vaikuttaa sekä negatiivisesti että positiivisesti enemmän tyttöjen kuin poikien itsetuntoon.

Lasten kehonkoon sääntelijöinä toimivat ensisijaisesti vanhemmat, jotka ovat vastuussa lastensa ravitsemuksesta. Vanhempien oma laihduttaminen, painohuolet ja kontrolloiva asenne ruokaan vaikuttavat lapseen. Lisäksi sosiaaliset ja kasvatukselliset paineet siirtyä yhä terveellisemmän ravinnon tarjoamiseen vaikuttavat lasten taipumukseen kontrolloida syömisiään. Lapsille tulisikin selittää, että laihdutusmainokset on suunnattu vain aikuisille.

Kulttuuriset normit tiukassa – kriittistä medialukutaitoa esikouluihin?

Valokuvamallien koko on pienentynyt kahdessakymmenessä vuodessa. Malleilla on osoitettu olevan voimakas vaikutus myös tyttöjen omiin painohavaintoihin. Toisaalta ei voida osoittaa, että muotilehtien lukeminen sinällään aiheuttaisi lapsille tyytymättömyyttä omaan kehoon, mutta se vahvistaa jo entisestään vääristynyttä ihannetta tukevaa materiaalia. Lasten väitetään olevan alttiita median vaikutukselle, koska he eivät vielä kykene kriittiseen tai kyseenalaistavaan viestien vastaanottoon. Kehon olisi saatava arvonsa siitä, miten se toimii, eikä siitä millainen se on esteettisesti. Perheen merkitys on tässä tärkeä.

Mikä sitten olisi paras tapa toimia? Yksi vaihtoehto olisi keskustella päiväkodeissa lasten kehoista ja viestittää oman ja muiden kehojen hyväksymistä. Erilaisten asioiden askartelu voisi olla myös tällainen keino. Kulttuurin arvoihin ja normeihin vaikuttaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa – ja lapset tunnetusti heijastelevat aikuisten maailmaa.

Lähteet:
Takala&Takala : Psykologinen kehitys lapsuusiässä. WSOY. Helsinki. 1988.
Keskinen, Soili & Parkkinen, Terttu ( toim.) : Lapsen sosiaalisen kehityksen moninaisuus. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 21. Turun kaupungin painatuskeskus. 2005.

Teksti: Laura Parkkinen (7.12.2005)
 

Kommentit (5)

Minä painan 93 kiloa, ja olen 7 vuotias
Farkut eivät mahdu jalkaan, ja sattuu kokoajan joka paikkaan. (Virallinen tieto)




0



0

Mull on kamala pömppömaha vyötärön ympärys 115 cm, pituus 150 cm ja paino 65 kiloo! Oonko läski? Mulle ei mahu ees 17 vuotiaan vaatteet (oon kymmene). Mull on nii iso pyllyki et housut pitää survoo ett ne mahtuu.




0



0

Minä painan 93 kiloa, ja olen 7 vuotias
Farkut eivät mahdu jalkaan, ja sattuu kokoajan joka paikkaan. (Virallinen tieto)




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi