Kotiäiti: Opastettu kiertokäynti hullunmyllyssä
Tervetuloa meidän kotiimme. Pääsymaksua maksamme sisään uskaltautujille 10 euroa. Aktiviteetteihin on mahdollista osallistua workshopeissamme.
Ohjelmassa on: ”Kahden vaipan yhtäaikainen vaihto”, ”Jämähtäneen kaurapuuron kuuraus lattiasta” ja ”Imetyssimulaatio vessassa käydessä”. Fyysisesti rankempaa aktiviteettia janoaville suosittelemme harjoitusta ”Rimpuilevan tenavan vaatetuskiireessä”.
Olemme huomioineet kierroksellamme myös perheen pienimmät. Lapsiparkissamme pyörii non-stoppina Autot-elokuva ja tasatunnein järjestämme kilpailun, jonka voittaa kauimmin hiljaa pysynyt lapsi. Jos/kun voittajan selvittäminen osoittautuu mahdottomaksi, arvomme palkinnon kaikkien osallistujien kesken.
Heti eteisessä törmäätte kissan pissimiin kenkiin ja vaipparoskikseen, jonka tuoksu on suorastaan sieraimia kutkuttava. Silmien kirvely puolestaan johtuu vessasta leijailevasta, vaihtamattoman kissanhiekan aromista. Oikealla puolellanne näette ja kuulette makuuhuoneen, jossa perheen tuorein tulokas hakee unta huonolla menestyksellä. Aitouden takaamiseksi olemme luopuneet korvatulppien ilmaisjakelusta.
Etuoikealla havaitsemaanne, pesukarhua mustine silmänalusineen etäisesti muistuttavaa hermokimppua kutsumme kotiäidiksi. Häntä kannattaa lähestyä varovasti, suosittelemme ruokintaa erityisesti suklaalla. Hänen toimenkuvaansa kuuluu sinkoilla huoneesta toiseen ympäri vuorokauden vastaten muiden asukkaiden turvallisuudentunteesta ja perustarpeista.
Vastaan pyörivistä karvakasoista ainoastaan kaksi isointa ovat elollisia olentoja, loput ovat yöllisten kissatappeluiden satoa ja pyritään imuroimaan kaksi kertaa viikossa. Kioskista voi ostaa muistoksi karvatuppo-jäljitelmiä.
Ohitettuanne tiskivuoren voitte ilman lisämaksua kokeilla olohuoneen esterataa tai keittiön tahmaisen lattian ylitystä. Vasemmalla puolellanne, ei vaan oikealla puolellanne, korjaan takananne, näette uhmaikäisen ikiliikkujan, joka on juuri kieltäytynyt kovaäänisesti päiväunista. Häntä seuratessanne löydätte huoneen, johon on levitelty miljoona pientä lelua. Jos haluatte tutustua niiden toimintaan, voitte vapaasti pyytää ikiliikkujaa luennoimaan aiheesta. Luka-Suomi-Luka-sanakirjamme on valitettavasti myyty loppuun, mutta infopisteestä voitte pyytää mukaanne tulkin. Luentoon kannattaa varata runsaasti aikaa ja tutustua samalla näytteille asetettuihin legorakennelmiin. Niihin koskeminen on kuitenkin ehdottoman kiellettyä ja myös pikkuautojen luvaton käyttöönotto on rangaistava teko.
Yleisön pyynnöstä olemme alkaneet järjestää myös iltanäytöksiä, jolloin on mahdollista seurata eturivin paikoilta näytelmää ”Loputon nukutusrupeama” (uusinnat joka yö noin klo 3.00). Näytelmän jälkeen ohjelmassa on vielä musiikin ystäville konsertti, joka sisältää epävireiset versiot Päivänsäteestä ja Menninkäisestä sekä Mörrimöykystä. Lopuksi on mahdollista esittää omiakin kappaletoiveita, jos saa suunvuoron.
Suosittu ja harvinainen turistinähtävyytemme, perheen isä, on tavattavissa perjantaisin.
Kierroksen päätteeksi tarjoamme kiireessä keitettyä teetä tai kahvia, mikäli joku on ehtinyt käydä kaupassa. Ovelta voi ottaa lähtiessä mukaansa esitteen, jossa kerrotaan muun muassa perheen historiasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Tervetuloa uudelleen!
Heli Koppila
Kommentit
”Ihmettelen, miksei voi pyyhkäistä pois sitä lattialle tippunutta puuroa, vaan se pitää siihen jättää pinttymään?”
Yhden lapsen perhe kenties tämän kysyjällä?!
Kommentit
aivan loistava juttu.lapsiperheen arkea aidoimmillaan.
Ihan hervoton ja niin totta!!!! Täällä sitä pyöritetään samanlaista arkea kolmen lapsen kanssa ja tuo juttu oli kuin suoraan meidän elämästämme. Kissoja ei ole, 2 isoa koiraa kylläkin. Hienosti kuvattu lapsiperheen arkea, loistava juttu. Hyvä Heli ja tsemppiä!!!!
tutulta kuulostaa….
omat lapset ovat onneksi kasvaneet =) jo tämän ohi vanhin 15-vuotta ja 13-vuotias toinen ,perheen prinsessa 6-vuotta.
Mutta muistissa tuntuu olevan ja niin palautuu mieleen 45 neliöö oli kodin koko….ah aikaa…arki oli….tah..mais…ta…..
Loistava blogi lapsiperheen arjesta! Ihanasti hersyvää huumoria faktatietojen ohella – tätä täytyy ehdottomasti saada lisää!!!
Tutulta kuulostaa minustakin! Tsemppiä vain Helille ja kaikille muille pienten lasten äideille.
Hahaa! Hyvin kirjoitettu juttu!
Ihanaa äitiysloma-aikaa! Mitä sitten, kun Heli menee ansiotyöhön takaisin? Se vasta on kivaa, kun pitää nousta aikaisin ylös ja pistää lapset pakettin. Kiikuttaa ne kieli vyön alla päiväkotiin ja sitten vauhdilla töihin. Oma ulkonäkö tietysti kuin Mörrimöykyllä, hyvä kun jotain vaatetta on niskassa. Sitten työpäivä ahertaen ja lapset kotiin ja kotimatkalla kaupassa kiukuttelevien/väsyneiden lasten kanssa. Sitten ruoanlaittoa, siivousta, pyykinpesua, leikkimistä jne. ja seuraavana päivänä sama rumba. Viikonloppuna tietysti vietetään ”laatuaikaa” eli tehdään niitä töitä, joita arki-iltaisin ei ehdi. Sellaistahan tämä on, mutta on kuitenkin ihanaa olla äiti. Pian kuitenkin tulee se aika, kun lapset kasvavat isommiksi ja alkavat auttamaan äitiään kotitöissä, kauppaostosten teossa jne. Vai alkavatko?
Voi apua, mun naurusta ei tuu loppua ja kyyneleetkin valuu silmistä. Kerrassaan hersyvää ja mahtavaa luettavaa. Todella hyvin kirjoitettu.Itsellä 2 poikaa ja kiirettä todella pitää. Lemmikkejä ei oo kilpikonnaa kummempaa. Upeaa työtä Heli, jatka samaan malliin. Tällaista olisi kiva saada lukea enemmänkin 😉 T. Misuli
Hienoa Heli!Osaat kirjoittaa kyllä todella ihanasti huumoria käyttäen!Lisää tällaisia:)Haleja sinne perheen pienille viikareille<3
Mainio uusi blogi…tätä pian lisää!
:’—-DDDD Mä täällä itken ja nauran samaan aikaan. APUA!! xDDD
Täällä kikatellaan ja oli pakko perheen pian 6 vuotiaalle tyttösellekin lukea tämä ääneen. Tuossa kuunteli hyvin tarkkaan ja tokaisi: ”hei toihan on melkein kuin meillä!” 😀
Tätä lisää…virnuilen tälle varmaan pitkin päivää. Upeeta Heli!!!! <3
Ihanaa tekstiä, tosi hyvin kirjoitat. Toiv. saamme lukea sinua jatkossakin:)
Tämä oli kyllä paras! 😀 Lisää kiitos! Pieniä kauhunväristyksiä meni pitkin selkää, sillä meillä on 2,5-vuotias uhmaikäinen, kaksi kissaa ja kuukauden päästä poksahtava vauvamaha… Pitää näköjään ottaa loman kannalta tämä loppuaika kun ei ole vielä vauvaa tässä huollettavana :/ Mutta ehdottomasti haluan lukea lisää tätä loistavaa huumoria! 😀 Terv. Kielo
Aivan mahtavasti kirjoitettu 🙂 Mielellään luke lisää…
Kauniita aurinkoisia päiviä sinne!
Mahtavan hauskaa tekstiä. Vaikka itseä ei moinen arki koske, niin mielelläni luen ja nauran vedet silmissä:D
Tuota noin, en halua olla töykeä, mutta miksi ihmeessä sitten hankitte niitä lapsia jos arki on tuommoista ”kauheeta kaaosta”? Oliko jutun pointti herättää sääliä ja sympatiaa teitä kohtaan, kun teillä on niin hirvittävän kiireistä ja sotkuista tuo elämä, eikä itsestään ehdi huolehtia kun kaikkia muita perheenjäseniä täytyy passata? Haiseeko täällä marttyyri…?
Jokainenhan itse rakentaa elämänsä.
Oi, niin tuttua minullekin!:) Nuorimmat lapseni ovat samanikäisiä ja samanlaisessa kaaoksessa elän, tosin ilman eläviä eläimiä… Hyvä, että joku kertoo totuuden äitiys”lomasta” ja kotiäidin TYÖSTÄ. Eikä kyse kyllä ole marttyyriudesta, niinkuin joku kehtasi väittää, vaan siitä että huumori on tässä hommassa välttämätön voimavara. Tosikoille en (koti)äitiyttä suosittele 😉 Tämän perheen seikkailuja haluan ehdottomasti lukea lisää. Tsemppiä Heli!
Marttyriina, huumoria huumoria! Älä ota niin tosissasi 😉 . Hyvä kirjoitus Heli, jatka samaan malliin!
Hauskaa luettavaa! Jatka Heli samaan malliin! Kaikki pienten lasten vanhemmat varmasti tunnistavat oman perheensä kirjoituksestasi 😉
Kumpa osaisin itsekin suhtautua kotiäitiyteen yhtä valoisasti ja huumorilla!! Taito nauraa itselleen on tässä t y ö s s ä ensiarvoisen tärkeää, kiitos että muistutit minua siitä ja annoit pitkän päivän jälkeen hersyvän hauskan mielen. Lapsiperheessä tuskin aiheet loppuu, anna palaa 😀
Hauskaa luettavaa, vaikka itsellä onkin vain tuo yksi pikkumies pitämässä arjen kiireisenä, eli ihan noin hullunmyllyä ei (vielä ainakaan) ole, niin muutamaankin kohtaan samaistun silti ihan sataa 🙂 Meillähän vastaan ei pyöri kissoja, vaan vasikan kokoinen koira (hän ei pyöri, hän jyrää;)) joten karvoja löytyy meiltäkin melkoiset määrät 🙂 Lisää tarinoita kehiin vain, kivaa luettavaa 🙂
Hihihhi…Hulvattoman hersyvää tekstiä, jota on ihana lukea…:) Toivottavasti jaksat sulostuttaa arkeamme tarinoinnillasi usein! Huumorin kukka on se kaunein kukka…:D
Mene sinä Marttyriina rakentamaan sitä elämääsi muualle ja tule takaisin vasta, kun elämäsi on samassa vaiheessa…;D
Heh, pitihän se arvata että joku mamma siellä heti kimpaantuu 😀 Arvoisa satumamma, en aio koskaan tuohon suloiseen pikku ”hullunmyllyyn” itseäni saattaa. Onhan minullakin silti oikeus lukea näitä juttuja, sekä kommentoida niitä, eikö?
Usein vaan kuulee teidän mammojen ja äitylien valittavan perhe-elämästä, niin että se pistää ihmettelemään, miksi alunperin lähditte sellaiseen. On väsy, sotkua, kiirettä, lapset huutaa ja riehuu, mies ei auta kotona eikä ole kiinnostunut verkkariasuisesta kodinhengettärestä,…jne, lista on loputon.
marttyriina, sitä kutsutaan suvun jatkamiseksi. Ilman meitä äitejä ei ihmiset maan päällä lisääntyisi. Ilman meitä, ei sinullakaan olisi työpaikkaa, joku on sinunkin pomosi synnyttänyt, tai sinut. Samalla tavalla jokainen ihminen väsyy työhönsä. Itselläni on 3 lasta ja elämä yhtä hullunmyllyä päivästä toiseen. Olen kuitenkin niin tyytyväinen elämääni, sillä on sisältöä. Teen arvokasta työtä kotona, kasvatan tulevia veronmaksajia. Lapsettomana sinun on vaikea ymmärtää tätä asiaa. Eikä lapseton osaa kuvitella minkälaista on olla kotiäiti. Se on työtä kellon ympäri.
Ja mitä tuohon verkkariasuiseen kodinhengettäreen tulee, niin kyllä se mies on kiinnostunut…kertoohan lasten lukumääräkin sen. On sitä siis muutakin tehty sängyssä kuin nukuttu. Ja moni mies on ylpeä vaimostaan joka jaksaa päivästä toiseen pitää huushollia pystyssä. Eikä ne miehetkään kovin seksikkäitä ole kun töistä kotiin saapuvat…joten tässäkin ollaan ihan tasoissa.
Itse en voisi kuvitellakaan eläväni ilman lapsiani, lapset ovat elämän suola ja sokeri. Olivat ne sitten omia tai adoptoituja. Ja on lapsista myös paljon iloakin, olet vaan noteeranut kaiken negatiivisen osan koko asiasta. Se on paljon paljon muutakin kuin tuo sinun luettelemasi loputon listasi…
3 x äityliini kiteytti upeasti asian! Kyllä vanhemmuus antaa paljon enemmän kuin ottaa. On vain hauskempaa lukea juuri niitä kommelluksia ja kaaoksia ja saada sitä kautta huumorilla kyllästettyä vertaistukea.
3 x äityliini, kiitos asiallisesta vastauksesta, niitä täällä harvoin saa. Varmaankin syy siihen, miksi nostan esille vain negatiiviset puolet koko asiasta, on se, että näin lapsettomana niitä on tottunut kuulemaan enemmän kuin positiivisia juttuja. Äidit jaksavat valittaa tilanteestaan jatkuvasti, ja harvoin kuulee kotiäidin suusta ihan livenä että ”ompa elämä ihanaa”, tai jotain sellaista.
Se, että heittää herjaa kotiäidin roolista, rankastikin, ei tarkoita sittä ei voisi olla onnellinen. Harvempi on onnensa kukkuloilla, kun koko porukka on ripulitaudissa ja hommista pitäisi suoriutua pöntöltä käsin ja laminaatit on päällystetty oksennuksella. Seuraavana päivänä tilanne voi olla jo ihan toinen, kun unta on riittävästi alla ruoka pysyy sisuksissa.
Marttyriina, kuinka usein kuulet ihmisten ylipäätään sanovan, että onpa elämä ihanaa? Eihän Suomessa sellaista sovi sanoa, menee elvistelyn puolella ja onni on paras kätkeä. On vaikea sanoa, että on minulla sitten ihana mies tai maailman suloisimmat lapset. Se olisi sama kuin sanoisi toiselle, että sinulla on ihan nolo mies ja säälittävät kakarat..;)
Minusta oli hieno olla lasten kanssa kotona ja tehdä kotiäidin hommia. Välillä onnistuneesti ja välillä vähemmän. Välillä oli kiva leikkiä lasten kanssa ja pitää kotikin kuosissa ja toisina päivinä olisi mieluiten vetänyt peiton korviin ja sysännyt kaikki hommat jonkun muun tehtäväksi. Sama se on työelämässäkin. Välillä on ihan ekstaasissa jostain asiasta ja sitten voi tulla niitä vähemmän positiivisesti latautuneita päiviä. Vaikka joskus on pidempiäkin harmaan sävytteisiä jaksoja niin silti voi todeta, että on tämä elämä ihan ihanaa!
”Eikä lapseton osaa kuvitella minkälaista on olla kotiäiti. Se on työtä kellon ympäri.” Voi, kyllä osaa, osaa hyvinkin! Olen mm. ollut kahteen kertaan au pairina, hoitanut alle kaksivuotiasta lasta ja pyörittänyt kaksi viikkoa nelihenkisen perheen huushollia perheen äidin maatessa lapsivuoteessa / toipumassa synnyksestä. Miksi me naiset olemme niin usein vähättelemässä toistemme käsitys- ja empatiakykyä? Jokaisella on elämässä omat vaikeutensa ja haasteensa. Ei lähdetä vertailemaan toistemme osaa, vaan yritetään kukin kyntää omaa sarkaamme ja suhtautua toisiimme ymmärtävästi ja kannustavasti.
Äitiys toiveissa, Olen minäkin ollut kahteen kertaa au pairina. En siltikään voi sanoa, että tiedän ja osaan kuvitella sen, mitä tuo äitiys ja arjen pyörittäminen on kokonaisvaltaisesti. Siihen kun varmasti sisältyy muutakin. Olen kuullut koliikeista, sairaista lapsista yms. Enkä vieläkään voisi sanoa, että osaan kuvitella miten raskasta se kaikki on. Kukaan ei vähättele, mutta siltikin on meidän lapsettomien väärin sanoa, että kyllä me tiedämme mitä se on…ei, emme me tiedä, luulemme tietävämme.Olkookin, että osa meistä on saanut olla mukana joskus jossakin perheessä vähän aikaan. Se perhe kun elää omaa elämäänsä meidän jälkeenkin.
Nostan hattua jokaiselle äidille, teette arvokasta työtä=)
Edellisen kanssa samoilla linjoilla. En vähättele ollenkaan lapsettomien empatiakykyä, mutta väittäisin, että ymmärtää ei voi ihan täysin, ennen kuin kokee itse. Äitiyteen liittyy niin paljon myös sellaista mitä ei näe vierestä seuraten, eikä välttämättä edes kuule toisilta. En olisi itse ainakaan osannut kuvitella miltä tuntuu vaikkapa tämä jatkuva huolehtiminen ja pelkääminen lasten puolesta. Ja vaikka kuinka yritin kuvitella miltä tuntuisi pidellä sylissä omaa lasta ensimmäisen kerran, en päässyt mielikuvissani lähellekään totuutta.
”Ymmärtää ei voi ihan täysin, ennen kuin kokee itse.” Totta, mutta tämähän koskee meitä kaikkia. Ei kukaan voi ymmärtää täysin, miltä tuntuu olla toisen saappaissa. Sitä paitsi, kyllä meistä ihan jokainen on ”saanut olla mukana jossakin perheessä vähän aikaa”, nimittäin omassa lapsuudenperheessä. Lapsettomilla naisillakin on oma äiti, tärkeä roolimalli halusimmepa tai emme, ja ne joilla on nuorempia sisaruksia, kenties muistavat omasta lapsuudestaan, miten kokonaisvaltaista työtä vauvan hoitaminen on. Mutta mitäpä tästä sen enempää jänkkäämään, kaikilla on varmasti hyvät perustelut omaan mielipiteeseensä. Kiitos joka tapauksessa hauskasta ja hyväntuulisesta blogista!
Mahtavasti kirjoitat, ei voinut olla hajoilematta 😀
*ulvoo naurusta* Mahtavasti kirjoitettu lapsiperheen arjesta! Itse en väsyneenä, kahden pienen lapsen äitinä aina jaksaisi suhtautua huumorilla kodin (ja elämän) kaaokseen. Ihanaa että joku osaa ja kirjoittaa siitä tänne, ainakin tämän synkistelijän iloksi. Lisää näitä ja pian, kiitos!! 🙂
Äitiys toiveessa, voi sinua. Kun vielä oman lapsen saat, heittää nuo sinunkin mielipiteesi häränpyllyä vielä moneen kertaan. Niin ne on heittäneet minullakin. Olin olevinani ihan valmis äitiyteen, olihan minulla kokemusta jo ammattini puolesta sekä 3 nuorempaa sisarrusta. Luulin todellakin tietäväni mitä on olla äiti, mutta kun vauva syntyi, olin todella ulalla koko asiasta. Enkä voi vieläkään sanoa olevani ihan valmis äiti, tässä sitä opetellaan äitiyttä koko lopun elämän 4 lapsen kanssa. Roolimalleja voi olla muitakin kuin oma äiti, äitini kuoli kun olin 11v. Sain äidinkorvikkeen tädistäni. Oman mallin äitiyteen olen ihan itse joutunut oppimaan, niinhän varmasti moni muukin on joutunut. Harvemmin kuitenkin voi sanoa, että se mikä on tehonnut sinuun ja toiminut teidän perheessänne, toimisi myös sinun tulevalla perheelläsi. Toivon kuitenkin onnea tulevaisuuteesi ja siihen, että saat joskus lapsia. Ne muuttavat koko elämäsi =)
Todella hyvä kirjoitus Heliltä, tuotahan se on. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois=) Lisää näitä!!!
No voi, voi minua! Näköjään tuli taas sohaistua muurahaispesään parilla pienellä kommentilla. Äitiys on niin pyhä, mystinen ja suuri asia, ettei siitä tällaisten lapsettomien maan matosten pitäisi pukahtaakaan. Missä muka väitin, että kuvittelisin olevani valmis äitiyteen? Ei kai kukaan ole koskaan ”valmis” tehtävään, jossa kukaan ei kuitenkaan voi onnistua sataprosenttisesti. Kiistin vain sen väitteen, ettei lapseton kykene yhtään kuvittelemaan, millaista äitinä oleminen on. Ja missä muka väitin, että äiti olisi naisille ainoa äidin roolimalli? Näköjään tämä on niin tunnepitoinen aihe, että siitä on tällä(kin) palstalla aikas mahdotonta käydä järkevästi argumentoitua keskustelua. Lopetan osaltani tähän. Hyvää viikonloppua kaikille lapsellisille ja lapsettomille!
Ei voi luoja tää naurattaa aitoudellaan.
Pistä sitten omaan arvoonsa ne tiukkapipot, eikös juu 😉 *hal*
Miksi tuosta kaikesta tehdään niin suuri numero ?? Sehän on arkea, elämää, ei sen kummempaa. Onko kyseessä tarve jotenkin korostaa omaa ”työsarkaansa”? Kyllä meillä on tahmaiset lattiat ja villakoirat pyörii jalassa, mutta ei se nyt minusta vitsistä käy. Jos ehditään, niin siivotaan, jos ei, niin sitten ei. Mutta ei siitä showta tehdä.
Miksei se käy vitsistä? Mistä se huumori sitten ammennetaan, jos ei elävästä elämästä? Mahtaa olla tylsä ja harmaa elämä, jos ei arjelle voi nauraa.
Komppaa IMHOa. Arjesta saa parasta huumoria aikaan ja joka ei sille pysty nauramaan voi miettiä miksi siitä kimpaantuu kun joku toinen nauraa omalle arjelleen. Jatka Heli samaan malliin vaan kirjoittamaan! Loistavaa luettavaa.
Voi elämä, voi aina KUVITELLA tietävänsä, eri asia on sitten vastaako se todellisuutta.
Voithan myös kuvitella tietäväsi miltä syöpää sairastavan elämä on, et kuitenkaan tiedä mitä se on. Tai kuvitella miltä tuntuu synnyttäminen, todellisuudessa se ei kuitenkaan ole sitä. Miten siis voit kuvitella jotakin sellaista mitä et ole vielä koittanut? Onko typerämpää lausetta ikinä kuultu kuin joku sanoo: ” Voin vain kuvitella…” tai ” tiedän miltä susta tuntuu”.
Kun esität nasevia kommenttejasi tyyliin: ”Kyllä minä tiedän mitä se on ja voin kuvitella…” sinun todellakin pitää silloin myös osata ottaa palautetta siitä, mitä muut ovat mieltä. Ei tarvitse suuttua ja olla heti herjaamassa, että täällä ei pysty käymään järkevää keskustelua. Jos joku ei ole samaa mieltä kanssasi, he eivät siis ole järkeviä. Sinäkö olet se mittapuu?
IMHO, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Arjelle on osattava nauraa ja mitä se elämä olisi ilman arjen omaa huumoria?
Aivan mahtava kuvaus arjen ihanista ja ”rasittavista” asioista. Sillä onhan selvää, että vaikka kuinka ihania omat lapset ovatkin ja rakastan perhettäni ja elämäämme valtavasti ei silti voi välttyä väsymykseltä, kyllästymiseltäkin välillä. Ja eikös se niin ole, että elämään kuuluvat kaikki tunteet ja kun välillä tuntuu kurjalta niin sen jälkeen voi tuntea onnen entistä selvemmin.
Minäkin kuvittelin ennen omia lapsia, että tiedän edes suunnilleen minkälaista on ottaa vastuuta pienistä lapsista, eikä minulla ollut minkäänlaisia ruusuisia kuvia arjen pyörittämisestä. Olinhan hoitanut pienempää sisartani, hoitanut n 20v asti perheissä lapsia, käynyt hoitoalan koulutuksen, ollut työelämässä ym. Silti ei voi sanoa kuin, että lapsieni myötä olen vasta ymmärtänyt, miltä oikeasti tuntuu ottaa kokonaisuudessaan vastuu pienistä lapsista ja miltä huoli ja rakkaus omia lapsiaan kohtaan sydämessä voi tuntua (se voi pakahtua). Lisämausteen tuo vielä univelasta johtuva väsymys, välillä pintaan nousevat turhautuminen, kyllästyminen, kiukku ym. Nämä ovat niitä ”kiellettyjä” tunteita joista usein tuntuu, että äidit eivät saisi puhua, sillä ”ovathan itse tilanteensa luoneet”. Mutta eikös jokainen väsy ja kyllästy välillä johonkin elämänsä osa-alueeseen ja helpotusta tuo jos asiasta voi puhua? Nykyään perheenäidit kaipaavat varmasti tukea kun sukulaisverkostot voivat olla kaukanakin. Meilläkin ne ovat n300km:n päässä ja mies on välillä paljonkin poissa.
Todella rankkaa on välillä ollut, mutta silti en jälkeenpäin antaisi hetkeäkään pois. Huumoria ja kykyä nauraa omalle arjelle tarvitaan! Tsemppiä kaikille 😉
Tuosta kotiäidin työstä vaan maksetaan niin surkean vähän. Suosittelen töihin lähtöä ja lapset päivähoitoon… on paljon mukavempaa, äiti ei väsy liikaa, lapset saa hyvää hoitoa myös päivähoidossa, äiti saa palkaa ja parempaa eläkettä, isäkin muuten joutaa sitten osallistua lasten päivähoitoon kulettamisiin ja kotitöihin.
Mikä siinä on että työssä käyvät kun kirjoittaa vastaavanlaisen jutun, se on jotenkin hienoa että on kiire ja ei kerkeä millään tehdä kaikkea. Kukaan ei kommentoi että omapa on valintasi tms. Kun kotiäiti kirjoittaa oman työnsä haasteista ja vielä huumorilla niin heti leimataan marisijaksi.
Ihana kirjoitus kotiäidin arjen huippuhetkistä. Olen ihan varma että tuo kaikki oli
kirjoitettu suurella rakkaudella , eikä ollut tarkoitettu lainkaan marisemiseksi.
Kyllä ne kaikki arjen sotkut ja nuhanenän niistot jaksaa paljon paremmin kun muis-
taa/jaksaa höystää ne huumorilla. Vaikka omat lapseni ovatkin jo isoja niin kaikki
muistui taas hyvin mieleen kirjoituksesi myötä. Yhtään päivää ei niistä vaihtaisi
pois. Ihanaa Heli että jaksat pyörittää arkeasi ja vielä rimastutat meitä muita
kirjoituksillasi. Toivotaan että saamme kuulla jatkoa teidän ”hullunmyllystänne”.
Mukavia kevätpäiviä sinulle ja perheellesi toivottelee äityliini Pirkkalasta
Ihan mahtavaa luettavaa, vaikka omia kokemuksia ei vielä olekkaan. Pari kissaa riittää toistaiseksi…
Tsempiä ja toivottavasti jatkoa seuraa! =)
Huh, onneks mun elämä ei ole tuollaista!
Heh, onneksi mun on 🙂
Omani on juuri tuota hullunmyllyä, en päivääkään vaihtaisi pois =)
Upeasti kirjoitettu juttu! Nauroin ääneen. Ihan pro-meininki! Oletko Heli ammattikirjailija?
Winkulelulle vastaan, että I wish 😉 Sydäntä lämmittää kuulla moisia kehuja.
niin ihana ja piristävä, mutta niin totta oleva kirjoitus 🙂
Aivan ihana kirjoitus! Itse tällä hetkellä vielä yhden lapsen kanssa ja kolmen kissan kanssa töistä käsin pyöritän samanlaista arkea, mutta annasolla kun marraskuu koittaa niin edessä on juurikin tuo arki <3 Ihanaa ja pelottavaa yhtä aikaa. Mutta se rikkaus mikä siitä irtoaa kahdesta rakkaintakin rakkaimmasta lapsesta, kolmesta kissasta joista en luopuisi mistään hinnasta ja rakastava aviomies kaikki se tuo ehkä sotkuisen arjen, mutta niin tunnepitoisen.
Siis aivan mahtavasti kirjoitettu juttu! Vedet silmissä piti nauraa. Vähän kuulostaa kyllä tutulta tuo meno, vaikka meillä vaan yksi poika ja yksi kissa. =)
Oikeasti jos olisi kiire kotiäideillä, ei tänne ehtisi kirjoitella mitään. Mutta se kiire on itse tekemällä tehtyä, kun ei osata priorisoida ajankäyttöä. Kirjoitus oli hauska ja liioiteltu. Ihmettelen, miksei voi pyyhkäistä pois sitä lattialle tippunutta puuroa, vaan se pitää siihen jättää pinttymään? Hyi! Kun vauva syö, on hyvä rätti vieressä ja voi pyyhkiä tippuvat ruuat saman tien. Eipä tarvi sotkea sukkia sitten.
”Ihmettelen, miksei voi pyyhkäistä pois sitä lattialle tippunutta puuroa, vaan se pitää siihen jättää pinttymään?”
Yhden lapsen perhe kenties tämän kysyjällä?!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous