Kun läheinen kuolee

Läheisen kuolema on usein tuskallinen ja järkyttävä asia. Surusta huolimatta on kuitenkin pystyttävä hoitamaan tietyt käytännön asiat ja organisoimaan hautajaiset. Jotta pakollisten asioiden hoitaminen olisi mahdollisimman pieni taakka vaikeassa tilanteessa, seuraavassa pieni tietopaketti tehtävistä toimenpiteistä.

Mitä asioita on muistettava, kun omainen kuolee?

Kun lääkäri on selvittänyt, mistä kuolema johtui, hän kirjoittaa kuolintodistuksen. Todistus tarvitaan, jotta ihminen voidaan haudata. Tämän jälkeen lääkäri antaa aina ilmoituksen kuolemasta väestötietojärjestelmään ja hautausluvan. Sairaala tai hoitolaitos välittää automaattisesti tiedon potilaan kuolemasta Väestörekisterikeskukseen, mistä se välittyy esimerkiksi Kelaan ja eläkelaitoksiin. Jos kuolema sattuu äkillisesti, on syytä ilmoittaa asiasta poliisille, joka huolehtii tarvittaessa kuolinsyyn selvittämisestä ja tiedon välittämisestä Väestörekisterikeskukseen.

On kuitenkin asioita, jotka surusta huolimatta pitää muistaa itse hoitaa:

Hautajaisten järjestäminen

Hautajaiset pidetään mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuilta saa tietoa kirkon palveluista. On myös mahdollista järjestää siviilihautajaiset. Niistä saa tietoa Pro-Seremoniat-sivuilta.

Vainaja voidaan haudata arkussa maahan tai hänet voidaan tuhkata. Kaupungeissa tuhkausta suositaan käytännön syistä, sillä arkkuhautaus vaatii enemmän maa-alaa. Suomen hautausmaista lähes kaikki ovat seurakuntien omistuksessa. Hautapaikan voi saada, vaikka vainaja ei olisi kuulunut kirkkoon. Hautapaikka hankitaan kirkkoherranviraston tai seurakunnan hautatoimiston kautta.

Vainajalla voi joskus olla oikeus hautausavustukseen työsuhteen perusteella. Asiaa voi kysyä viimeiseltä työnantajalta. Varattoman vainajan hautauskuluihin voi anoa toimeentulotukea kotikunnan sosiaalipalvelutoimistosta.

Kirkkoherranvirastossa sovitaan hautaan siunaamisen ajasta ja paikasta sekä siunauksen toimittavasta papista. Ennen hautajaisia papin kanssa keskustellaan tarkemmin ja sovitaan siunaustilaisuuden ohjelmasta. Musiikki valitaan yhdessä kanttorin kanssa. Jos henkilö ei ole kuulunut kirkkoon eikä halunnut kirkollista siunausta, sitä ei toimiteta.

Hautaustoimiston kanssa asioidaan yleensä ainakin arkun tai uurnan hankintaan sekä vainajan pukemiseen ja kuljetukseen liittyvissä asioissa. Hautaustoimisto hoitaa korvausta vastaan myös muut hautajaisten järjestelyt omaisten toiveiden mukaisesti. On olemassa myös todella räätälöityjä ja persoonallisia hautajaisia järjestäviä hautaustoimistoja.

Surun kohtaamisen kannalta monet pitävät tärkeänä, että omaiset näkevät vainajan. On myös mahdollista osallistua vainajan pukemiseen.

Kuolemasta ilmoittaminen

Kuolinilmoitus julkaistaan paikallisessa sanomalehdessä. Siinä voidaan myös esittää kutsu siunaus- ja muistotilaisuuteen. Jos ilmoitus julkaistaan hautauksen jälkeen, siinä kiitetään osanotosta.

Jumalanpalveluksessa ilmoitetaan kuolleiden seurakunnan jäsenten nimet ja rukoillaan heidän ja omaisten puolesta. Seurakunnan kirkkoherranvirastosta voi varmistaa, minkä sunnuntain jumalanpalveluksessa vainajan nimi luetaan. Tapana on, että omaiset tulevat kuuntelemaan vainajan nimen lukemista.

Sanoma- eli sielunkellot on vanha tapa ilmoittaa seurakunnan jäsenen poismenosta. Yleensä kelloja soitetaan vainajaa hautausmaalle tuotaessa. Kellojen soittamisen ajankohdasta voi sopia seurakunnan kanssa. Hautaustoimisto ja kirkon suntio ovat tässä yhteistyössä.

Siunaustilaisuus

Siunaus toimitetaan yleensä kirkossa, kappelissa tai hautausmaalla. Useimmiten hautaan siunaaminen pidetään omana tilaisuutenaan, mutta se voidaan liittää myös jumalanpalveluksen yhteyteen. Pappi sopii omaisten kanssa hautaan siunaamisen vaihtoehdoista. Siunaustilaisuuden kulku selviää virsikirjan liiteosasta. Siunaamisen yhteydessä pappi laskee hiekkaa arkun kannelle ja lausuu siunaamissanat. Raamatun luvun ja siunaamisen ajaksi seurakunta nousee seisomaan.

Kukkatervehdykset lasketaan tavallisimmin kirkossa tai siunauskappelissa siunaustoimituksen lopuksi. Kukat voidaan laskea myös ennen varsinaisen siunaustoimituksen alkua tai vasta haudalla. Jos kukat lasketaan siunauksen alussa, sen edellä voi olla virsi tai muuta musiikkia. Jos vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku kannetaan loppusoiton aikana kirkosta.

Siviilihautajaisissa ei ole pakollista muodollista seremoniaa, vaan omaiset voivat suunnitella tilaisuuden haluamallaan tavalla. Useimmiten tilaisuudessa halutaan kuvata edesmenneen persoonallisuutta ja saavutuksia.

Muistotilaisuus

Muistotilaisuus on yksityinen tilaisuus, jossa muistetaan ja muistellaan vainajaa.  Muistotilaisuuden järjestäminen ja sen sisältö on omaisten ratkaistavissa. Seurakunta auttaa mahdollisuuksien mukaan, ja seurakunnilta voi vuokrata tiloja muistotilaisuutta varten.

Kutsu muistotilaisuuteen esitetään yleensä haudalla loppumusiikin päätyttyä tai hautaanlaskun jälkeen. Kutsusta voidaan ilmoittaa myös mahdollisessa käsiohjelmassa, kuolinilmoituksen yhteydessä tai henkilökohtaisesti.

Muistotilaisuuden suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon edesmenneen persoona. Tilaisuuden tehtävä on kunnioittaa vainajaa ja muistella häntä. Vaikka vainaja on poistunut keskuudestamme, hänen arvonsa elävät läheisten muistoissa ja sydämissä.

Muistotilaisuuden ohjelma voi rakentua pyydettyjen puheenvuorojen, virsien ja musiikin varaan. On hyvä tarjota mahdollisuus myös yleisön puheenvuorolle. Moni haluaa kunnioittaa vainajaa kertomalla tähän liittyviä hyviä muistoja. Tilaisuudessa on tapana lukea saapuneet adressit. Lukemiseen on hyvä osallistua ainakin kahden henkilön, joista toinen voi antaa valmiiksi avatun adressin lukijalle heti tämän saatua edellisen luetuksi. Joskus voi lukeminen surun vuoksi myös tuntua ylivoimaiselta, joten lukijoita on varmuuden vuoksi hyvä olla senkin takia kaksi.

Papin tai kanttorin osallistumisesta muistotilaisuuteen tulee sopia etukäteen heidän itsensä kanssa.

Pukeutuminen

Hautajaisia kunnioitetaan pukeutumalla tummansävyisiin vaatteisiin. Miesten suositeltava hautajaisasu on tumma puku, valkoinen paita ja taskuliina, musta solmio tai kravatti, mustat sukat, sormikkaat ja kengät. Säästä riippuen tumma päällystakki. Naisille suositeltavaa on tumma hame tai mekko, tummat kengät. Kirkasvärisiä vaatteita tulee välttää. Lasten pukeutuminen ei ole yhtä tiukkaa kuin aikuisten. Lapsille voi valita siistit pitsivaatteet, tummat samettiset vaatteet tai vastaavat, jotka sopivat tilaisuuden tunnelmaan. Kengiksi sopivat kiiltonahkakengät tai lasten kävelykengät.

Suruliputus

Surua ilmaistaan vakiintuneen tavan mukaan laskemalla liput puolisalkoon. Suruliputuksessa käytetään yleensä kansallislippua.

Suruliputuksessa lippu vedetään salossa ensin ylös asti ja lasketaan sen jälkeen kolmanneksen tangon mittaa alas siten, että lipun alareuna asettuu salon puoliväliin. Lippua laskettaessa se vedetään ensin salon huippuun ja lasketaan sitten alas.

Suruliputus aloitetaan heti kun on saatu tieto kuolemantapauksesta tai mikäli liputusaika jäisi lyhyeksi, suruliputus suoritetaan seuraavana päivänä.

Hautauspäivänä liputetaan siten, että liputuksen alkaessa lippu vedetään puolisalkoon. Kun vainajan siunaus- ja hautaustilaisuus on pidetty, lippu nostetaan loppupäiväksi täyssalkoon. Tällöin täyssalossa oleva lippu tervehtii ja osoittaa kunniaa vainajalle.

Surutalossa suruliputusta käytetään myös virallisena ja vakiintuneena liputuspäivänä.

Hautajaisiin liittyvät muistettavat asiat

Hautajaisten jälkeen perunkirjoitus

Peruskirjoituksen järjestämisestä huolehtii tavallisesti vainajan leski tai vainajan asiat tunteva muu läheinen. Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, mutta siihen voi tarpeen vaatiessa myös hakea lykkäystä.

Perunkirjoitusta varten on hankittava sukuselvitys kuolleesta. Selvityksen on oltava aukoton kuolemasta syntymään saakka. Selvityksen tekemisestä huolehtii yleensä perunkirjoituksen hoitaja. Perunkirjoitusta varten on hankittava lisäksi virkatodistukset kaikista kuolinpesän osakkaista sekä todistukset omaisuudesta ja veloista. Perunkirjoituksen hoitajiksi määrätään kaksi ns. uskottua miestä, jotka eivät saa olla lähiomaisia. Perunkirjoituksia hoitavat pankit ja asianajotoimistot, mutta myös yksityiset henkilöt.

Perunkirjoitus on jätettävä verotoimistoon kuukauden sisällä perunkirjoituksen pitämisestä mahdollisen perintöveron määräämistä varten.

Surun kanssa ei tarvitse jäädä yksin

Joskus läheisen kuolema voi tuntua ylivoimaiselta asialta. Omaiset voivat tarvita monenlaista apua ja tukea. Keskusteluapua kannattaa hakea, jos surua on vaikea käsitellä yksin. Läheisen itsemurha on erityisen raskas kokemus. Ulkopuolisen avun hakeminen on yleensä hyväksi, sillä asian käsittely ja purkaminen perheen kesken voi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Kriisiapua voi hakea esimerkiksi perheneuvolasta, psykiatrian poliklinikalta, terveysasemalta tai erilaisista kriisipalveluista. Seurakuntien piirissä toimii myös usein ryhmiä itsemurhan tehneen läheisille.

Tukipalveluita:

Valtakunnallinen kriisipuhelin 0203-445566
SOS center crisis prevention (09) 4135 0501, arkipäivinä  9.00-15.00

evl.fi

www.ortodoksi.net

www.pro-seremoniat.fi/juhlat/hautajaiset

www.hautaustoimistojenliitto.fi

www.hautajaiset.net

Stiina Honkamaa