Unissa ja lapsivesissä

Kun naisen ruumiissa tapahtuu, on naisen mielikuvitus vapaa. Uuden elämän mystiikka voi sekoittaa ajatukset, vaikka omassa vatsassa ei mitään vielä sikiäisikään. Joskus pelkkä biologisen kellon tikitys sumuttaa nukkuvan alitajuntaan hämäriä kuvia tulevasta mahdollisesta raskauden tilasta tai jo maailmaan pelmahtaneen olennon arvaamattomasta ulkomuodosta tai käyttäytymisestä.

Vetten voimat

Jossakin päin Intiaa on kylä, jossa uskotaan naisten hedelmöittyvän läheisessä joessa uimalla. Kalat siementävät vaimot ja siunattuja lapsia syntyy.

Anu, 33, ei ollut kuullut tällaisesta mitään, mutta näki kuitenkin unen, jota piti oudohkona.

”Meitä oli joukko naisia jollakin eteläisellä, aurinkoisella merellä uimassa. Kimmeltävässä meressä kanssamme uiskenteli valaita, ja me kaikki tiesimme, että niiden kanssa kisaillessa ui kohtuun elämää.”, Anu selittää. ”Muistan, että itse ratsastin yhdellä valaalla ja liu’uin pitkin sen kiiltävä märkää selkää…”

Huu, näin ihanat, eroottishenkiset unet voisivat kauhistuttaa 1600-1700-lukujen länsimaisia ajattelijoita, jotka kilvan jakoivat käsityksiään naisesta eläimellisenä ja seksuaalisesti kyltymättömänä olentona.

Mikä kohdussa kasvaa?

Synnytyspelot ovat asia erikseen, mutta unimaailmassa varsin käsinkosketeltava tapahtuma saattaa värittyä kumman utuiseksi ja taianomaiseksi.

Anun uni jatkui hieman ahdistavissa tunnelmissa synnytyssalissa, jossa hän oivalsi varmuudella poikivansa valaan.

Myös Katariina, 34, kertoo synnyttäneensä unten mailla eläimiä. Mutta parikymppisenä, jo ennen ensimmäistä raskauttaan, hän näki tummanvihreänhehkuisia unia, joissa synnytti pienen merenneidon. ”Punatukkainen ja vihreäsilmäinen tyttövauva oli mielettömän pieni, ja se nimenomaan ui minusta ulos eräänä yönä.”

”Unessa oli kuuma, ja tyttö oli ihan nihkeä ja nauraa kihersi nukkuessaan”, Katariina muistelee.

Kesken odotuksen

Keskenmenounet ovat aivan ymmärrettävästi tavallisia. Varsinkin esikoista odottaessaan raskauden herkkiin vaiheisiin tunnollisesti perehtynyt äiti menettää vauvansa unen horteissa moneen kertaan.

Sanna, 33, syöksysynnytti kolmannen lapsensa niin vauhdilla, että isukki oli hoohetkellä vielä käytävässä käsiään pesemässä. Seurauksena Sanna näki pitkään unia, joissa vielä kohdun kätköihin kuulunut lapsi oli luiskahtaa jalkoihin vähän väliä.

Avuttomuuden kaipuu ja pelko

Vaatimaton empiirinen tutkimus osoittaa tietyn unimallin varsin yleiseksi. Monen kanssasisarensa tapaan toistaiseksi lapseton Jonna, 31, on nähnyt hämmentävää unta vastasyntyneestään, joka ei olekaan vastasyntynyt.

”Olin saanut vauvan, joka oli tosi iso, vaalea poika, ehkä puolitoistavuotias. Hän puhui sujuvasti ja hymyili minulle vähän säälivästi, vaihtoi itse vaippansakin!”
Hoivaviettiään hellivän ja vauvan avuttomuutta kaihoavan – ja kammoksuvan – naisen mieli paljastaa alitajuisia pelkoja: mitä jos se ei tarvisekaan minua?

Katariinan unissa on toistunut toinenkin tavallinen ilmiö. Vauva unohtuu häneltä päiväkausiksi ties minne. Äiti on unohtanut olevansa äiti ja havahtuu sitten hiessä ja sydän jyskyttäen etsimään jälkikasvuaan. Tämän unen jälkeen voi ainakin lohduttautua lämpimällä tunteella: se tarvitsee minua.

Teksti: Sini Saaritsa / A4 Media Oy