Henriikka Reinman
”Ensi jouluksi valmista” -lausahdus on pitänyt paikkansa kaksi joulua, kertoo Henriikka Reinman.
Joulu

Aikuinen Henriikka Reinman tapasi taantua teiniksi, kun yökyläili omilla vanhemmillaan – yksi suuri muutos ryhdisti ja kruunaa tämän joulun

Henriikka Reinman tekee jouluna remontin keskellä sen, mihin rahkeet riittävät. Suosikkivaikuttajan perhe kerääntyy perinteisesti hänen lapsuudenkotiinsa.
Teksti: Terhi Harper Kuvat: Sampo Korhonen

Somevaikuttaja, bloggaaja Henriikka Reinman hurmaantui joulunajasta Porvoon saaristossa.

– Kun toissa kesänä aloin mieheni kanssa etsiä meille kotia, halusin vesistön läheisyyteen. Olin aina ajatellut olevani järvi-ihminen, mutta löysinkin itseni hirsitalosta meren ääreltä.

Vaikka perhe elää jo toista jouluaan vielä keskeneräisessä kodissa, joulufiilistelijänä Henriikka aikoo tuoda olohuoneeseen aidon kuusen. Hyvät naapurisuhteet takaavat, että Henriikka ja puoliso saavat kantaa kuusen kotiin naapurin metsästä.

Vuoden viimeisen kuukauden hämärtyvät päivät on vastaanotettu saaristossa kyläyhteisön luoman elävän joulukalenterin voimin.

– Jokaisena päivänä avautuu uusi asukkaiden valmistama kalenteriluukku. Tarjolla on ollut itse leivottua leipää ja jouluisia asetelmia valoineen.

Maaliskuussa syntynyt tytär kulkee somenimellä Tikku.

Maaliskuussa syntynyt tytär kulkee somenimellä Tikku.

Vuosi sitten joulukuussa Henriikka Reinman ja puoliso olivat vasta raahanneet muuttolaatikot sisään. Silloin haaveena oli, että tänä jouluna kaikki olisi seesteistä ja harmonista. ”Ensi jouluksi valmista” -lausahdus pitää edelleen paikkansa, sillä remonttiurakka kestää vielä tovin. Hyvä syy sekamelskaan on maaliskuussa syntynyt esikoistytär, joka kulkee Henriikan blogissa ja somepäivityksissä lempinimellä Tikku.

Esikoisen neljä päivää kestänyt synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, jonka päälle Henriikka sairasti vielä kohtutulehduksen.

– Nyt, 9 kuukauden kuluttua tapahtuneesta, alan vihdoin olla henkisesti tolpillani. Onneksi omaan jouluuni kuuluu armollisuus itseä kohtaan – teen sen, mihin rahkeet riittävät. Jos kaikkia joulukoristeita ei tänäkään vuonna muuton jäljiltä laatikoista löydy, se ei haittaa.

Lahjoistakaan Henriikka Reinman ei aio ottaa paineita. He ovat hankkineet vauvalle yhden joululahjan; pikkuruisen makuupussin, jossa kelpaa nukkua päiväunia ulkoilmaretkillä.

Lue myös: Tim Sparv ja Jitka Nováčková väittelevät, kuinka ratkaistaan lapsen lahjantuoja – Jeesus-lapsi vai joulupukki?

Henriikka Reinman ja henkinen joulupyjama

Kun Henriikan lapsuudenkodissa Kouvolassa palattiin joulukirkosta kotiin, aterialle pukeuduttiin paremmin, mutta muutoin juhlapyhät kuluivat rennosti pyjamassa.

Tänä jouluna Henriikka kertoo pukeutuvansa vähintään ’henkiseen pyjamaan’ – joulun hän ajattelee olevan enemmänkin korvien välissä oleva mielentila, jota ei saavuteta suorittamalla.

Henriikka Reinman on saanut joulunpyhien keskipisteekseen uuden ihmisen.

Henriikka Reinman on saanut joulunpyhien keskipisteekseen uuden ihmisen.

– Joulunpyhinä meillä suomalaisilla on lupa heretä tehokkuudestamme. Se, että yhtäkkiä kaikki kokoavat palapelejä tai pelaavat lautapelejä yhdessä, onkin sallittua. Olisipa näin useamminkin.

Nyt joulujuhlan keskipisteenä on ensimmäistä kertaa oma lapsi. Vaikka hän ei vielä joulusta kaikkea ymmärräkään, Henriikalle tärkeintä on, että lapsi saa nauttia hyväksyvästä läsnäolosta ja joulun ajan taianomaisesta ilmapiiristä, kuten hän itsekin aikoinaan sai.

Äitinä Henriikka Reinman on huomannut omaksuneensa uudenlaisen roolin myös lapsuudenkodissaan, jonne koko perhe kokoontuu tänäkin jouluna.

– Aiemmin taannuin teiniksi, jos viivyin vanhemmillani kauemmin kuin kaksi päivää. Lapsen saatuani olen osannut käyttäytyä paremmin, vaikka muutoin olen sama kärsimätön itseni kuin ennenkin.

Joulun sanoma kiteytyy Henriikalle puhuttelevissa joulusaarnoissa. Ajatus siitä, että rakkaus ja hyväksyntä kuuluvat jokaiselle, on lohdullinen.

– Pysähtyminen ja hiljentyminen kuuluvat jouluun. Ymmärrys ja kiitollisuus siitä, kuinka hyvin asiat ovat omassa elämässäni, on yksi suurimmista voimavaroistani. Mutta kiitollinen ei voi olla, ellei ensin pysähdy.

X