Ruoka.fi:n testissä Lékuén kakkutikkarivuoka

Ruoka.fi testasi Lékuén uutuuden, cake pops- eli kakkutikkarivuoan. Testaajana toimi innokas kotileipuri.

Cake popsit eli kakkutikkarit rynnistivät markkinoille rytinällä muutama vuosi sitten. Nykyisin näitä hittiherkkuja saa useista kahviloista ja niistä on tullut myös kotileipurien suosikkileivonnaisia.

Perinteisesti kakkutikkarit pyöritellään massasta, joka valmistetaan paistetusta kakkupohjasta ja tuorejuustosta. Lékuén kakkutikkarivuoalla kakkupallot kuitenkin paistetaan valmiiksi jo vuoassa. 

Yhdellä vuoallisella saa paistettua 18 kakkupalloa. Pakkaus sisältää vuoan kansineen, muoviset tikut ja reseptejä.

Valitsen reseptivihosta perinteisen vaalean kakkutaikinan ohjeen, jossa twistinä mukana on saksanpähkinä-rouhetta. 

Saksanpähkinärouheiset kakkutikkarit

Ainekset:
80 g voita
110 g sokeria
1 kananmuna
135 g jauhoja
1 tl leivinjauhetta
80 ml maitoa
1/2 tl vaniljauutetta
60 g pilkottuja saksanpähkinöitä

Tikkujen kiinnitykseen ja kuorrutukseen:
250 g valkosuklaata
erilaisia strösseleitä

Taikinan valmistuksen jälkeen ainoat esivalmistelut ovat vuoan peseminen ja voitelu (joka suositellaan tehtäväksi etenkin ensimmäisillä käyttökerroilla). Kun pallonpuolikkaat on täytelty, taikinaa on vielä hitusen jäljellä. Tungen loput taikinatkin vuokaan, koska näin ensimmäisellä kerralla kokeillessa on vaikeaa arvioida kuinka pallerot lopulta paistuvat.

Kansi päälle ja vuoka uuniin. Jonkin ajan kuluttua huomaan, että taikina alkaa kohota vuoan rei’istä ja rakosista yli. Työnnän äkkiä pellin uunin pohjalle, jotta säästyisin uunin pesulta. Vähempikin taikina olisi siis riittänyt.

Kun jäähtymisen jälkeen avaan kannen, minua odottaa 18 ihan sievää palleroa, jotka taikinan ylitsevuotamisen takia tarvitsevat pientä siistimistä veitsellä. Alan pulautella palloja irti ja ilokseni huomaan niiden irtoavan oikein nätisti.

Lopulta kaksi palloa ovat hieman takertuneet vuokaan kiinni, syynä on ehkä huolimaton voiteluni. Kyseiset pallerot voisi ehkä vielä pelastaa painelemalla irronneet taikinan palaset takaisin palloon, mutta koska jäljellä on 16 ehjää palleroa, julistan kaksi palloa uhreiksi laaduntarkkailun alttarille ja syön ne. Taikina on hyvää ja kosteaa. Nam!

Seuraava vaihe on tikun kiinnittäminen. Sulatan vesihauteessa pari riviä valkoista suklaata, kastan tikkujen päät sulaan suklaaseen ja työnnän tikut palloon. Kun jokainen pallo on tikutettu, vuoka siirretään jääkaappiin, jotta suklaa kovettuu ja muodostaa kestävän liitoksen. 

Puolen tunnin jäähdyttämisen jälkeen otan koko helahoidon jälleen esiin ja sulatan vesihauteessa lisää valkoista suklaata. Tikun päästä kiinni ja pallo pyörimään suklaamassaan. Suklaa-astian kannattaa olla suht pieni, sillä laakealla astialla pyörittely on vaikeampaa.

Optimaalista olisi, jos pallo kuorruttuisi yhdellä upotuksella kokonaan, sillä liika pyörittely lisää tikun ja pallon välisen liitoksen heikkenemistä. Ensimmäistä kuorutettavaa palleroani intoudun pyörittämään liikaa, ja tikku irtoaa pallosta. On siis toimittava nopeammin.

Loput pallot selviävät pyörittelystä ehjinä, mutta vuoasta löytyy ensimmäinen suurempi vika. Vuoan kannen olisi tarkoitus toimia kuorrutetuille palloille telineenä, mutta vuoka on tähän tarkoitukseen liian hutera. Ohuen tikun nokassa olevat pallerot heiluvat telineessä ja ottavat kosketusta toisiinsa, mikä taasen sotkee jo valmiit kuorrutukset. 

Ainakin suklaalla kuorruttaessa palloista tulee myös niin raskaita, että hetken aikaa telineessä oltuaan pallot alkavat valua tikun vartta pitkin alas. Hyvästi kauniit cake popsini! Kakku & tuorejuustomassasta tehtyjen ”perinteisten” kakkutikkarien kohdalla en ole suklaalla kuoruttaessa kokenut samanlaista ongelmaa, sillä massasta pyöritellyt pallot ovat sen verran tiiviimpiä, että tikku ei pääse toisesta päästä läpi. 

Strösseleiden ripottelun jälkeen siirrän ehjänä selvinneet tikkarini huterassa vuossa heiluen jälleen jääkaappiin jäähtymään. Kun reilun tunnin päästä avaan jääkaapin oven huomaan, että vielä lisää tikkareita on valunut tikun vartta pitkin alas. Höh.

Lopulta kuudestatoista kuorrutetusta tikkarista yhdeksän ehjänä loppuun saakka. Ne yhdeksän ovat erittäin sieviä ja hyvänmakuisia, mutta silti jatkossa teen kakkutikkarini perinteisellä massalla ja pyörittelytekniikalla.

Lékuen kakkutikkarivuoan plussat ja miinukset:

+ Riittoisa taikinan määrä
+ Vuoan helppokäyttöisyys
+ Sievät ja tasalaatuiset tikkaripallot
– Hajoilevat pallerot
– Vuoka on liian heppoisa teline valmiille tikkareille

Teksti ja kuvat: Johanna Nikama