Nokkonen – herkkusuiden himoitsema villiyrtti
Paras aika nokkosenlehtien keräämiseen on kevät ja alkukesä. Nuoret kirkkaanväriset latvaversot ovat parhaita. Poimi tästä ohjeet nokkosen käsittelyyn ja maukkaat reseptit.
Paras aika nokkosenlehtien keräämiseen on kevät ja alkukesä. Nuoret kirkkaanväriset latvaversot ovat parhaita. Poimi tästä ohjeet nokkosen käsittelyyn ja maukkaat reseptit.
Nokkonen (Urtica dioica), onko se takapihan riesa vai rikkaus? Kunnon kulinaristi tiirailee villejä pihakasveja aina ’sillä silmällä’, ja nuoret nokkosenversot saavat veden herahtamaan kielelle. Polttava pinta lauhtuu ryöppäämällä pehmeäksi moneen herkkuun.
Nokkonen ruoanlaitossa
Nokkosen maussa tuntee sen puhdin, mineraalit ja vitamiinit maistuvat. Kerma, voi ja maito pyöristävät maun lempeäksi. Ripauskin riittää antamaan vahvaa makua, tai nokkosen voi soseuttaa voimajuomaksi.
Ryöpättyä nokkosta käytetään pinaatin tavoin, ja se sopii hyvin muhennoksiin, lettu– ja leipätaikinoihin, piirakoihin ja keittoihin. Nokkonen on mainio lisuke esimerkiksi kalalle sellaisenaan voihin muhennettuna.
Kuivattu nokkonen on vahvanmakuinen yrttimauste, joka sopii maustesekoitusten osaksi tai mausteeksi sellaisenaan. Kuivattu nokkonen hierretään morttelissa jauheeksi, jolla voi maustaa vaikkapa lihakeiton tai lihapyörykkätaikinan.
Tuoreesta tai kuivatusta nokkosesta voi hauduttaa myös terveellistä teetä. Ruokalusikallinen kuivattua tai kaksi ruokalusikallista tuoretta nokkosta haudutetaan kupilliseen kuumaa vettä ja maustetaan hunajalla.
Vihreä virtalähde
Nokkonen on todellinen ravintopommi. Se sisältää runsaasti rautaa, C-vitamiinia, kalsiumia, piitä ja lehtivihreää. Esimerkiksi appelsiinissa on vähemmän C-vitamiinia ja pinaatissa rautaa kuin nokkosessa. Nokkosessa on enemmän kalsiumia kuin maidossa.
Nokkosta on käytetty yrttilääkinnässä jo pitkään. Sen voimalla on parannettu kaikenlaisia vaivoja, kuten ruoansulatusta ja sokeritautia. Nokkonen on kauppayrtti, ja siitä tehtyjä puristeita, rohtoja ja mausteita on saatavilla erikoisliikkeistä.
Nokkonen kasvaa lähes kaikkialla
Vanha kansa on antanut rakkaalle nokkoselle paljon lempinimiä: nokkoskaali ja vihantakaali, polttiainen ja vihulainen, nokilainen ja ämmänkieli.
Nokkonen valloittaa herkästi ravinteikkaat joutomaat suurina kasvustoina. Sitä ei pidä kerätä komposteista tai lantalan läheltä, koska nokkonen kerää itseensä nitraattia typpipitoisesta maasta. Nokkoskäyte ja -keite toimivatkin hyvin lannoitteina.
Paras aika nokkosenlehtien keräämiseen on kevät ja alkukesä ennen kukintaa. Nuoret kirkkaanväriset latvaversot ovat parhaita. Nokkosen satokautta voi pidentää tarkoituksellisesti niittämällä kasvusto alas. Parissa viikossa uudet tuoreet versot puhkeavat maanpinnalle.
Nokkosta säilöön
Nokkosta kannattaa säilöä talven varalle. Sitä voi kuivata, pakastaa ja säilöä hapattamalla tai uuttaa alkoholiin.
Pakastettava nokkonen huuhdellaan, ryöpätään, huuhdellaan ja puristetaan kasaan. Massasta leikataan sopivia annospaloja ja pakastetaan esimerkiksi jääpalakuutioastiassa. Nokkoskuutioita on sitten helppo ottaa sopiva määrä käyttöön.
Kuivattava nokkonen huuhdellaan ja levitetään kuivumaan ohueksi kerrokseksi esimerkiksi kiertoilmauuniin tai kasvikuivuriin. Nokkosen pitää kuivua aivan rapeaksi, ettei se homehdu. Jos nokkoset ovat puhtaita, niitä ei tarvitse huuhdella. Jos sen sijaan haluaa varmistua, että hyönteisiä ei tule mukaan, kiehautetaan kuivattavatkin nokkoset miedossa suolavedessä korkeintaan minuutin ajan.
Artikkelia on muokattu 19.5.2023 klo 20:35
Kotiliesi.fi: Kokkaa lähiruokaa nokkosesta
Lähteet: Frantsilan luomuyrttitila, Luontoportti, THL, Lars Johansson: Vihreä keittiö, WSOY 1986 ja Sirkka Hirvonen, Seura no 18 2006
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous