Testissä Chef’s Choice 270 veitsenteroitin

Veitsien teroittamista lykkää mielellään sadepäivien hommaksi. Olisikohan siihen tarjolla helpotusta?  Paahtaja-blogin Teijo testasi veitsien teroitusta uudella Chef’s Choice 270 -veitsenteroittimella. Toimiiko laite? Lue testi ja ota selvää.

Puoliautomaattinen, sähköinen, veitsenteroitin kuulostaa lähes liian hyvältä ollakseen totta. Nyt Suomen markkinoille tullut sähkökäyttöinen ja timanttihiontaan perustuva veitsenteroitin lupaa tehdä tästä salatieteeksi miellettävästä askareesta helppoa ja nopeaa.
 
Eri tyyppisiä teroitusratkaisuja on markkinoilla ollut, ja on edelleen, lukuisia. Niille on tyypillistä lyhytikäisyys (teroitinlaitteen tylsyminen) tai sen vaikeaksi miellettävä opetteleminen.

Vaikka timattilaippa- ja teroitinpuikko onkin menetelmältään yksinkertainen, vaatii sen onnistunut käyttö harjuunnusta ja rutiinia. Itse olen tämän askareen opetellut, ja siitäkin huolimatta osa veitsistäni on käyttämättöminä pelkästään siitä syystä, että ne ovat tylsiä. Kyse ei ole taidosta, vaan puhtaasta laiskuudesta.

Kun tomaattia leikatessani huomaan veitsen olevan tylsä, en teroita sitä heti, se jää pelkäksi aikomukseksi, kunnes jälleen seuraavalla kerralla törmään tylsänä magneettitukissa odottavaan juuresveitseen. Ongelma lienee tuttu jokaiselle ruokaa laittavalle ja laatuveitsiä omistavalle.  Niinpä asetin Chef’s Choice -veitsenteroittimelle heti testin alussa paljon toiveita.

Teroituksessa kolme vaihetta

Veitsen teroitus tapahtuu kolmessa vaiheessa, kaksi ensimmäistä vaihetta tapahtuu sähköisten timattilaikkojen avulla terän molemmilta puolin erikseen. Viimeinen vaihe on manuaalinen ja terä hiotaan molemmilta puolin yhtä aikaa:

• Karkea hionta. Ensimmäisessä vaiheessa tylsä veitsi hiotaan karkealla laipalla 20 asteen kulmaan.
• Toisessa vaiheessa laikka on hienompi, samoin terotuskulma on hieman suurempi. Tuloksena on periaatteessa hieman kaareva ja hyvin leikkaava terä.
• Viimeisessä vaiheessa terä tasoitetaan ja se saa lopullisen terän.

 

Laitteen käyttö on erittäin helppoa, mutta käyttöohjeet on kuitenkin syytä lukea (oikeasti) läpi ennen aloittamista. Huolimatta viidessä eri vaiheessa tapahtuvasta teroittamisesta, on yksittäisen veitsen teroittaminen nopeaa ja tulos pääsääntöisesti hyvä. Miksikö vain pääsääntöisesti? Siihen palaan kohta.

Testasin laitteen kolmella eri tyyppisellä veitsimallilla, yleis- juures- ja filerointiveitsellä. Vertailun vuoksi otin testiin myös kahden eri valmistajan veitset, joiden materiaalitkin olivat erilaiset. Vertasin teroitettujen veitsien terävyyttä käyttämättömään Victorinoxin yleisveitseen.

Veitsenteroittiminen testauksessa käytetyt veitset:

• Macin yleisveitsi. Teroitettu käsin säännöllisesti.
• Sanellin filerointiveitsi. Teroitettu käsin säännöllisesti, mutta osittain väärään kulmaan.
• Macin juuresveitsi. Teroitus laiminlyöty, terä osittain terävä.
• Vanha Sanellin tylppä yleisveitsi. Teroitus tapahtunut pelkällä puikolla.

Materiaalien puolesta Macin hiiliteräs on pehmeämpää kuin Sanellin vastaava – toisin sanoen sen pitäisi teroittua helpommin, mutta vastaavasti se on myös alttiimpi väärään kulmaan teroittamiselle. Teroituskulmien puolesta Sanelli pitäisi teroittaa loivempaan kulmaan kuin Mac, jossa on luonnostaankin jyrkempi teroituskulma.

Macin yleisveitsi osoittautui helpoksi tapaukseksi. Laitteen manuaali ohjeistaa toistamaan jokaisen vaiheen vuorotellen vasemammalle ja oikealle puolelle viidesti peräkkäin. Näin tein ja tulos oli loistava. Veitsi oli omasta mielestäni terävämpi kuin uutena – myöskin verrattattuna upouuteen Victorinoxiin – oli tulos mallikelpoinen.

Myös Sanellin kierteellä oleva filerointiveitsi oikeni kuin taikaiskusta. Sain terän oikeaan kulmaan karkealla hionnalla, loppu toistikin aikaisempaa vaihetta- tulos erinomainen.

Juuresveitsen teroituksessa haasteita

Alun helppouden jälkeen alkoivat haasteet. Macin lyhyt juuresveitsi kyllä teroittui, mutta epätaisesti. Aikani ihmeteltyäni huomasin terän lyhyyden osittain selittävän asian. Kun terä on lyhyt, täytyy sen oikeassa asennossa laikassa pysymiseen kiinnittää enemmän huomiota. Pienen harjoittelun jälkeen teroittaminen onnistui luontevasti ja tulos oli hyvä.

Viimeinen testin uhri oli pitkään palvellut Sanellin yleisveitseni. Periaatteessa kaikki meni mallikkaasti, mutta en kuitenkaan ollut terävyyteen tyytyväinen. Toistin teroituksen kolmeen kertaan, mutta en kertaakaan saanut mielestäni terävyyttä, joka vetäisi vertoja nopealle käsin teroittamiselle.

Viimeisenä keinona päädyin ohittamaan ensimmäisen- eli karkean ja samalla veitsen kaksivaiheiseen terään teroittamisen. Tällä keinolla, siis teroittamalla veitsi pelkästään hienoimmalla laikalla, teroittaminen onnistui, mutta hieman hitaammin kuin aiemmat veitset.”Hitaammin” tarkoittaa tässä sekunteja, ei sen pitempää aikaa. Yksittäisen veitsen täydelliseen teroittamiseen menee noin puolisen minuuttia aikaa, sisältäen myös mahdollisen terän kulman oikaisun.

Lue käyttöohjeet huolella

Kaiken testaamisen jälkeen olin positiivisesti yllättynyt laitteen toimivuudesta. Se tekee sen mitä lupaakin. Teroittimen käyttö tuntui aluksi hämäävän helpolta ja yksinkertaiselta, mutta kannattaa perehtyä käyttöohjeisiin kunnolla ennenkuin aloittaa teroittamisen.

Teroitin helpottaa vaativan harrastelijakokin tai jopa ammattilaisen elämää.  Kalliit  erikoisveitset kannattaa huoltaa ja pitää terävinä. Tämä on erinomainen laite siihen tarkoitukseen.  

Kuvat: Teijo Salonpää ja valmistaja

Teijo Salonpää