Granaattiomena

Paksukuorinen granaattiomena näyttää ihan omenan ja sipulin risteytykseltä, mutta sen sisuksiin kätkeytyy upean helakan värinen malto, joka onkin sen ainut syötävä osa.

Granaattiomenan syötäväksi kelpaamaton kuori on ruskeanpunainen ja nahkamainen. Hedelmä on parhaimmillaan kuoren ollessa kiiltävä.

Granaattiomenan sisus on lokeroinen ja täynnä siemeniä joita ympäröi kauniin punainen, mehukas ja raikas malto. Malto muistuttaa hieman punaisia viinimarjoja. Hedelmästä syödään vain malto, sillä hedelmälihan paksut väliseinät sisältävät pahanmakuista happoa.

Syödessä granaattiomena halkaistaan tai lohkotaan ja malto siemenineen syödään lusikalla. Hedelmän voi puristaa mehuksi ja sitä voi käyttää kastikkeiden mausteena.  Mallon voi nauttia jäätelön kanssa, ja se käy myös salaatteihin, ruokien koristeeksi sekä leivonnaisiin.

Granaattiomenan mehu on upean väristä ja moniin drinkkeihin värin antava punainen grenadiini tehdään juuri granaattiomenista.

Muinaiset egyptiläiset ovat pitäneet granaattiomenaan pyhänä kasvina. Nykyään Granaattiomenaa viljellään paljon Välimeren alueella ja Etelä-Amerikassa, mutta se on kotoisin Persian ja Afganistanin seuduilta.

Granaattiomena kannattaa säilyttää  jääkaapissa +1 – +2 asteen lämpötilassa.

Kokeile myös näitä granaattiomena-reseptejä

Appelsiinia ja granaattiomenaa

Granaattiomena-vanilijasiirappi

Lähde: Kotimaiset kasvikset/Kasvitieto

Teksti: Leena Kalliokoski
Kuva: Kari Hautala