Tiesitkö tämän ravuista?

Rapujen syönti on muodostunut Suomessa jo perinteeksi, vaikka rapuvillitys saapuikin meille muuta Eurooppaa myöhemmin. Saksiniekat ovat mielenkiintoisia, sillä niillä on pitkä historia ja niitä on käytetty eri aikoina eri tarkoituksiin. Keräsimme yhteen raputietoutta, josta voi poimia vaikkapa keskustelunavauksen rapujuhliin.

• Ravustuskausi alkaa joka vuosi 21.7. klo 12 ja kestää lokakuun loppuun. Muun ajan vuodesta ravut ovat rauhoitettuja.
• Suomessa esiintyvät rapulajit ovat jokirapu ja täplärapu. Jokirapu on perinteisesti Suomessa elävä laji, kun taas täplärapu on istutettu vesistöihin 1960-luvulla. Täpläravut tuotiin Yhdysvalloista Tahoe-järvestä. Ne tuotiin paikkaamaan rapuruton aiheuttamaa rapukatoa.
• Täplärapu ja jokirapu eivät nopealla vilkaisulla juurikaan eroa toisistaan. Täpläravulla on kuitenkin saksen hangassa vaalea tai sinertävä täplä, josta se on saanut nimensä. Jokiravun kuori on myös täpläravun kuorta karheampi. Täysikasvuisina muuten samankokoiset ravut saavuttavat täyden mittansa eri aikaan. Täplärapu on 2-3-vuotias ja jokirapu 5-9-vuotias saavuttaessaan pyyntikoon.
• Rapuja syötiin jo antiikin aikoina. Keitettyjen rapujen uskottiin parantavan erilaisia sairauksia, joten niitä syötettiin pääasiassa sairaille.
• Euroopassa ravunsyönti yleistyi keskiajalla, kun luostareissa munkit söivät rapuja paaston aikana. Ravut eivät olleet lihaa, joten niiden syönti oli sallittua. Esimerkiksi Tegernseen luostarissa Saksassa saatettiin syödä 10 000-30 000 rapua vuodessa. Luostarilla olikin omat ravustajansa.
• Rapujen tiedetään olleen Napoleonin suurta herkkua, minkä sanotaankin tehneen ravuista Euroopassa muodikkaan paremman väen herkun 1800-luvulla.
• Suomeen rapujensyöntimuoti rantautui Ruotsin ja Venäjän kautta.
• Rapuvillitys oli vähällä hävittää rapukannat joistain Keski-Euroopan joista ja rapuhuuman aikoihin rantautui rapuruttokin Eurooppaan. Rapuruton aiheuttama rapukato näkyy edelleen Suomen sekä muun Euroopan rapukannoissa.

 

Kuva:Colourbox