1994 Domaine Armand Rousseau Père et Fils Gevrey-Chambertin

Kolme vuotta sitten eBayssa sattui osumaan naaman eteen sumeahko kuva tutun näköisestä pullosta, jota myytiin Gefrey-Chambertinin punaviininä vuodelta 1994. Mielenkiinto heräsi ja pienen tutkimisen jäljeen kävikin ilmi, että nyt on tarjolla jotain todella ainutlaatuista tavaraa. Tällä kertaa myyjälle oli sattunut pieni kirjoitusvirhe myynti-ilmoitusta laatiessa eikä kuvassakaan ollut kehumista, joten todennäköisyys oli, että kaikki mahdolliset ostajahalukkaat eivät löytäisi paikalle. Kyseessä oli Bugundin ehkä yhden parhaimman tuottajan Armand Rousseau’n kyläviini vuodelta 1994.

armand-rousseau-gevrey-chambertin-1994

Aikaisemminkin olen blogissa painottanut Burgundin kohdalla, että ensin katsotaan tuottajaa ja sitten vasta – riippuen lompakon koosta – apellaatiota. Domaine Armand Rousseau lukeutuu Burgundin ehdottomaan eliittiin ja kisaileekin vain ja ainoastaan Domaine de la Romanée-Contin kanssa ykköspaikasta. Jokunen aika sitten kuulin villiä huhua, että Rousseau olisi mennyt burgundifanien silmissä DRC:n ohi, mutta tiedä siitä.

Talon historiikki ulottuu 1900-luvun alkuun, kun 18-vuotias Armand peri useamman palstan Gevrey Chambertin’n kylän tarhoilta. Avioliiton mukana hän sai vuonna 1909 lisää palstoja sekä nykyäänkin toiminnassa olevan viinitilan (domaine), mihin kuului itse rakennus, varasto sekä kellarit. Alussa hän myi viininsä sen ajan mukaisesti bulkkina suoraan paikallisille tukkureille (negociant). Reilussa kymmenssä vuodessa Armand hankkii lisää palstoja kylän Grand Cru tarhoilta ja tekee radikaalin muutoksen viinin myymisessä. Viinejä ei enää myydä tukkureille vaan pullotetaan tilalle ja myydään suoraan asiakkaille, etunenässä ravintoille ja viinin harrastajille. 1959 talon johtoon siirtyy poika Charles isänsä traagisen auto-onnettomuuden seurauksena, joka lähtee kasvattamaan jo ennestään 6 ha tarhoja nopeati, etenkin Grand Cru tarhojen osalta. Nykyisin talon vetovastuussa on Charlesin poika Eric, joka lähtenyt viemään taloa enemmän luomuviljelyn suuntaan.

Nykyisin talon omistuksiin kuuluu 15 hehtaaria tarhoja, joista suurin osa on Grand Cru (8 ha) tarhoja. Vanhoista 40-45 vuotiaista köynnöksistä kaikki ovat Pinot Noiria, jotka ovat istutettu tiheästi 11 000 kpl / ha. Viinit tehdään kaikki samalla tavalla eli 90 % tertuista rangataan ja käytetään 18-20 päivää terästankeissa. Tämän jälkeen viini siirretään tammitynnyreihin 20 kuukaudeksi. Talon lippulaiva Chambertin saa 100 % uutta tammea, 90-100 % Chabertin Clos de Bezelle, 70-90 % Clos Saint Jacquesille ja 20 % Clos de Ruchottesille. Muut viinit käytetään vuoden vanhoissa tammitynnyreissä, paitsi kylätason viini, mikä tällä kertaa on kyseessä,  jolle käytetään kaksi vuotta vanhoja tynnyreitä.

1994 Domaine Armand Rousseau Père et Fils Gevrey-Chambertin on kirkas, haalean puolukan punainen väriltään. Reunat taittuvat vain hennosti tiilenpunaiseen, mutta 22 vuoden ikää ei pysty väristä päättelemään. Tuoksu oli hyvin maanläheinen ja tallinen heti avaamisen jälkeen, mutta hetken dekantterissa hengailun jälkeen viini avautui ja pääsi elementtiinsä. Raikas tuoksu tarjoili pirteää karpaloa ja parfyymisen ja asetonin kombinaatiota hyvssä mielessä sekä aivan hentoa kuivattujen punaisten hedelmien aromia taustalla. Paletilla viini oli erittäin eloisa hyvällä hapokkuudellaa ja reippaalla hedelmäisyydellään. Uskomatonta kuinka tässä viinissä ikä ei ilmene oikein mitenkään muuten kuin erittäin hiottuna kokonaisuutena ja pyöreytenä. Muutaman tunnin kohdalla viini alkoi selvästi sulkeutumaan, mutta onneksi siinä kohtaa ei ollut montaa kulausta jäljellä. Pitkän kirpeän marjaisen jälkimaun lisäksi viini jätti lähtemättömän vaikutuksen.

Tässä kohtaa pääsi todella kokemaan kuinka tuottajalla on vaikutusta. Kyseessä ei ole mitenkään erikoinen vuosi Burgundissa eikä viinikään ole kuin kylätason pullote, mutta kun kyseessä on näinkin kovan luokan tuottaja niin laatu on selvästi sen mukaista. Armand Rousseau luokittelee viininsä kolmeen kategoriaan; hedelmäiset ja nuorena juotavat, keskipitkään tai pitkään varastoivat ja viimeisenä poikkeuksellisen upeat tai pitkäikäiset viinit. Vuosi 1994 kuuluu ensimmäiseen kategoriaan, joka tuntuu uskomattomalta maistetun viinin nuorekkuuden takia eikä sen kanssa olisi ollut vielä mitään suurempaa hoppua. Herää vain kysymys, kuinka kauan sitten huippuvuoden Chambertin kestää juotavana? Tähän tuskin itse koskaan tulen saamaan vastausta.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti