money talk
Lukijan kommentista osa: Olisi mukava kuulla juttua teidän perheen raha-käyttäytymisestä. Monesti täällä blogissa puhut paljon siitä kuinka olet ostanut jotain tai menossa ostamaan jotain:) Entä säästäminen? Oletteko koskaan säästäneet tai säästättekö tälläkin hetkellä? Mihin asioihin yleensä? Puhutteko raha-asioista tyttöjen kuullen? Mitä haluatte opettaa tytöille rahasta sitten kun ovat isompia? Onko elämäntilanteiden muutokset vaikuttaneet perheenne rahakäyttäytymiseen (esim. tuliko muutoksia kun muutitte yhteen/menitte naimisiin/jäit tyttöjen kanssa kotiin). Miten teidän perheessä hoidetaan kaupassa käynnit ja laskut? Maksatteko vuorotellen vai onko teillä jokin tietty systeemi miten toimitte? Nämä nyt oli vain esimerkki kysymyksiä. Olisi mukava jos jotain pystyisit kirjoittamaan aiheesta menemättä kuitenkaan liian henkilökohtaisuuksiin:) tietenkin ymmärrän myös, jos et halua puhua aiheesta olleenkaan:) idea tuli enemmänkin siitä, jos vaikka saisi omaan rahakäyttäytymiseen jonkinlaisia vinkkejä:)
Heippa! Ensireaktio oli, että en ehkä lähde avaamaan raha-asioita sen kummemmin, mutta sitten mietin 2sekunnin jälkeen, että miksi? Miksi raha-asiat on jotenkin vaikeita ja helposti nolostuttavia asioita? Jotenkin ne on tosi henkilökohtaisia ja jokaisella on oma tapa käyttää rahaa, niin ehkä siitä syystä se tuntuu vaikealta aiheelta. Mä yritin kuitenkin koota tähän hieman ajatuksia edellä olevan kommentin pohjalta ja toivottavasti saadaan keskustelua aikaan. :) Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia.
Tuli karmea fiilis siitä, että jos blogista saa sen kuvan, että mä vaan ostelen milloin mitäkin. Tämä on just se mitä some tekee.. Helposti tulee jaettua vain niitä kivoja & kepeitä juttuja, eikä tule tehtyä videota siitä kuinka säästäminen kuuluu arkeen ja taloussuunnittelu on oleellinen ja ajankohtainen teema hyvin usein. :D Tosiaan, kyllä me säästetään ja aika ahkerasti. Ollaan ostettu ensimmäinen omistusasunto 2011 ja sitä kautta on tullut säästettyä jo monta vuotta. Säännöllisesti myös arvioidaan sitä miten paljon tarvitaan rahaa säästöön, jos/kun Mikko jää jossain vaiheessa täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Ollaan todella samanlaisia rahankäyttäjiä joten siitä aiheesta ei ole koskaan tullut välillemme kitkaa. Ei ikinä lasketa tai verrata sitä kumpi maksaa ja mitä maksaa.. Se, että olen ollut kotona lasten kanssa on ollut ihan yhtä arvokasta (ellei arvokkaampaa) kuin Mikon työssäkäynti. Ylipäätään ajattelen niin, että perhe on tiimi ja välillä vetovastuu on enemmän toisella.. On sitten kyse rahasta, vastuusta tai vaikka ajankäytöstä. Mielestäni on mahtavaa jos perheen sisällä on tilaa elää ja ratkaisuissa pystytään tukemaan toinen toista.
Mulle on älyttömän tärkeää opettaa tytöille, että raha ei kasva puussa ja että kaikkea ei voi aina ostaa. Matilda kyselee aika usein samoja juttuja mitä muilla tutuilla lapsilla on ja usein ne jäävät saamatta. Yritän kertoa mitä kaikkea hänellä on jo entuudestaan ja se riittää.. Yhtenä päivänä mietin, että tarvittaisiin uusi viltti olkkariin ja Matilda totesi vain, että ”voit äiti toivoa sitä sitten kun sulla tulee synttärit”. :D Voin itse kiittää kasvatustani suhteessa rahaan ja toivottavasti pystyn jatkamaan sitä perintöä omille neideille.
Vaikka raha tuo tiettyä turvaa, niin en ole kova stressaamaan siitä. Ollaan uskallettu tehdä rohkeita päätöksiä esim asuntojen suhteen ja varmasti myös jatkossa annettaan intuition viedä. Eri asia olisi jos rahaa olisi niin paljon, että sitä pitäisi sijoittaa suuremmin ja pitäisi miettiä tarkkaan kuinka sen arvon saa pysymään/miten sitä kasvattaa. Meille riittää kiva koti, lapsille harrastukset, puhtaat vaatteet, laadukas ruoka ja silloin tällöin reissaaminen. Mitään ihmeellistä ei kummallakaan toivomuksissa ole, joten rahankin suhteen voi ottaa rennosti..
Vaikeita raha-asiat on myös siinä mielessä, että kaikki parit, perheet ja ihmiset tulevat eri taustoista, tapaavat eri elämäntilanteissa jne. Ymmärrän hyvin, että kaikilla on myös oma tapa hoitaa näitä asioita. Me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja olin tavatessamme 18 :). Eli 0€ ollaan lähdetty yhdessä liikkeelle. Tästä syystä yhdessä myös haluaa jatkaa ja se tuntuu luonnollisimmalta.. ja tarkoitan nyt raha-asioissa. Jos ymmärsitte ;)
Mitä ajatuksia raha ja sen käyttäminen teissä herättää? <3Sara
Kommentit (35)
Niin eihän nyt tässä puhuttakaan (ainakaan mielestäni) konkretiasta, vaan käytiin läpi ajatuksia ja tunteita mitä liittyi asiaan.. Eiköhän kaikki ymmärrä että säännöt ovat säännöt ja tiedä miten asiat menee.. Silti saa se herättää tunteita ja saa niistä kertoa. Eihän nyt velvoitettu ketään tai mitään.. kunhan höpötettin. Rauhaa ja ymmärrystä.
Hyvä kirjoitus :) Ja muistutus siitä, että kaikkea ei voi aina ostaa! Vaihtoehtoisesti voi pyytää synttärilahjaksi ;)
Itsekin ostin yksin ensimmäisen asuntoni 2011 ja silloin olin vielä hyvin tarkka raha-asioistani, pidin mm. exceliä rahan kulutuksesta :D Nyt kuusi vuotta myöhemmin tuntuu, että ote rahoistani on hieman lipsunut. Ostan hyvin helposti sen mitä haluan, oli siihen varsinaisesti varaa tai ei. Vielä en ole konkurssissa, mutta voisin yrittää taas vähän skarpata ja malttaa mieleni.
Hyvää kesän jatkoa teille!
haha niinpä ;)
Mutta sittenhän säästät jo omaan asuntoon :) Kiva juttu :)
Sitä samaa sinne <3
Hyvin samankaltaisia ajatuksia, välillä kuulee perheistä joissa on ”omat” rahat ja yhteiset rahat.. Tuntuisi kyllä tosi hankalalta.. Itsekin hoidan vielä lapsia vuoden kotona, vaikeaa olisi ajatella että itse pitäisi pärjätä kotihoidontuella!? Yhdessä tiiminä elellään ?
Ihana kuulla, tiimi on meilläkin ykkönen <3
Sama juttu meillä, et rahat on yhteiset ja eri elämäntilanteissa jompi kumpi on maksanut enemmän. Asia on ollu näin niin kauan kun on ollu yhteinen talous.
Mä ihmettelen omassa kaveripiirissä pariskuntia, joissa maksetaan kaikki laskut ja ruokakulut puoliksi vaikka toinen kävis töissä ja toinen opiskelis. Onhan se hullua, että mennään kauppaan ostamaan vesipullo 60 senttiä ja sekin maksetaan puoliksi? :D
Joo totta, itselle ei kyllä sopisi jatkuva laskeminen.. :)
Kiitos viestistä <3
Meillä on yhteiset rahat,vaikkakin erilliset tilit..Itse olen kotona ja mies töissä. Eletään tosi tiukasti ja yritetään aina saada vähän rahaa säästöön,meillä puhutaan varmasti paljon pienemmistä summista kuin teillä..Säästetään perheen yhteistä kesäloma reissua varten ensi vuoteen,ellei mitään yllättävää tule..Toki saattaa tulla yllättäviä menoja joihin joutuu maksamaan säästöstä tai luotolla maksamaan/osamaksulla..Minut on opetettu aika säästäväiseksi jo lapsesta asti,joten joku ajattelee,että oma valintanne kun elätte tiukasti..Joo no ehkä pienistä tuloista jäis muutamasta kympistä korkeintaan muutamaan sataseen enemmän rahaa käytettäväksi kuukaudessa johonkin,mutta pakko varautua..Nytkin kalliit lääkkeet käytössä itselläni,et säästöt kärsii siitä (eli jos en säästäis,mulla ei olis varaa ostaa näitä lääkkeitä,jotka on mulle ihan elin tärkeitä nyt..) :( . Nämäkin säästöt tulee pääosin,että yritän butjetoida ruuan,toki yritetään herkutella välillä ja syödä terveellisesti,yritän karsia kaiken ylimääräisen pois,vaatteita ei osteta juuri koskaan,lapselle kirpparilta.. Ja on ihan kiva säästää,et voi tehdä jonku etelän reissun,siitä jää aina muistoja..Tämäkin on oma valinta toki,ja sen kustannuksella et elämä on entistä tiukempaa vaikka se olis tosi tiukkaa ilman,että säästäis mitään ..Mulle on nimittäin ihan ok syödä sitä ”halppismerkki” ruokaa kuin et ostaisin kaikista kalleinta,tai mulle on ihan ok ostaa vaatteet käytettyinä..Asutaan omakotitalossa maksetaan lyhennystä joka kuukausi,joo ja joku sanoo,et ”myykää pois ja vuokralle,älkää valittako,saatte sit asumistukea ja sossusta rahaa”..Mut mitäs sit ku palaan takaisin töihin, tulee kallis vuokra, kun ei saa enää asumistukea tai sossusta rahaa.. Tai kalliit hoitomaksut..Vois sanoa et aikalailla kädestä suuhun..Harmi,että kotiäitejä ei arvosteta enempää,kuinka paljon valtio säästää siinäkin,että lapset hoidetaan kotona joten olis kiva jos vaikka lapsiperheille annettais eikä aina otettais pois..Tää aika lapsen kanssa,on aikaa jota ei saa rahalla edes takas tai rahalla mitata, et oma valinta,ei sais valittaa.. Mut itselläni ei ole työpaikkaa mihin palata,koska oli yt:t ennen kun jäin kotiin.. Tarkoitus ei ole valittaa,mua vaan puhututtaa tää raha ..Se et asutaan omassa on paljon halvempaa kuin asua vuokralla,nii olis edes kiva,että sais jotain lisä tukea ilman,että on leima otsassa,että asutte omakotitalossa –> ei valtio maksa teille siitä.. Sais edes jotain.. Tarkoitus ei ole valittaa,tämähän on tavallaan oma valinta.. Mutta kiva kun avasit aihetta,tää on jotenkin myytti suomalaisissa tää raha.. Pitää ns. mennä paremmin ku naapurilla tai näyttää et menee hyvin, vaikka eläis velaksi..Ei voi tietenkään yleistää..
Kiitos paljon viestistä <3
Mielestäni on aivan ihanaa että säästätte lomamatkoja varten, uskon että lapsenne osaa arvostaa niitä ja varsinkin vanhempana. Tiedän koska itse ollut samankaltainen tilanne lapsuuden kodissani.
Ymmärrän äärettömän hyvin että ruoka ja vaatekuluissa ostetaan käytettyä/edullista.. niin mäkin teen usein! :)
Ja joooh, siis tuosta valtio/omistusasunto asiasta vois jatkaa vaikka ikuisuuden.. oon sun kanssa täysin samoilla linjoilla.. buu :/
Kaikkea hyvää teidän perheelle <3 ja kiitos vielä viestistä!
Kyllä se vähän niin tuppaa olemaan, että jos on varaa asuntolainaan, jota maksaa itselleen kuukausittain takaisin, niin se on jo sitä säästöä. Sillä asunnon myydessään ne rahat tulevat itselle. Siinäpä sitä pääomaa on, joten miksi ihmeessä valtion pitäisi tukea pääomasäästäjiä / -sijoittajia? Jos myisitte asuntonne ja ”menisitte vuokralle” (edullisten vuokra-asuntojen saaminen varsinkaan kasvukeskuksissa ei kuule ole ihan vain sormien napsauttamisen asia), ette ”saisi sossusta” rahaa niin kauan kun yhdelläkään tilillänne on rahoja omistusasuntonne myynnistä. Nykyäänhän toimeentulotuen maksaa muutenkin KELA, eikä sosiaalivirasto. Sosiaalietuudet kuuluvat varattomille, joilla ei ole säännöllisiä tuloja ja säästöjä, eikä niitä ole tarkoitettu perheille, jotka haluavat luksusta tavalliseen elämäänsä. Lääkkeissä on Suomessa käytössä KELA-korvaus, jota saa omavastuuosuuden jälkeen, eli esimerkiksi erilaisiin kroonisiin suolistosairauksiin tai syöpähoitoihin käytettävistä monen tuhannen euron lääkeannoksista potilas ei joudu maksamaan kuin murto-osan.
Kannattaa siis olla kiitollinen ihan jo siitä, että on katto pään päällä eikä siitä tarvitse joka kuukausi taistella. Se ei ole mitenkään sanottua, että kaikilla Suomessakaan olisi asiat niin hyvin, että voisi valittaa siitä, ettei saa kuin muutaman kympin kuukausittain säästettyä.
juup.. en ehkä koe, että asiat ovat tunnetasolla niin mustavalkoisia (tai totta kai ovat paperilla, virastoissa, pankissa jne). Kaikkien tilanteiden takana ovat ihmiset, niiden tarinat, tunteet jne. Itselläni löytyy ymmärrystä hyvin erilaisille tarinoille ja tilanteille.
Mutta kiitos näkökulmasta, kukin ajatelkoot näistä kuten tahtoo. :)
Tunnetasolla varmaan jokainen ottaisi mielellään vastaan ilmaista rahaa, mutta näitä asioita ei päätetä tunnetasolla vaan oikeudenmukaisuuteen peustuen. Mikä moraali velvoittaa antaaman lisää niille, joilla jo omasta takaa on? Länsimainen ja pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole mikään luksuslypsylehmä vaan sen tarkoitus on turvata vähimmäistoimeentulo niille jotka eivät sitä omin keinoin saavuta.
Niin eihän nyt tässä puhuttakaan (ainakaan mielestäni) konkretiasta, vaan käytiin läpi ajatuksia ja tunteita mitä liittyi asiaan.. Eiköhän kaikki ymmärrä että säännöt ovat säännöt ja tiedä miten asiat menee.. Silti saa se herättää tunteita ja saa niistä kertoa. Eihän nyt velvoitettu ketään tai mitään.. kunhan höpötettin. Rauhaa ja ymmärrystä.
Eli jos valtio maksaa asunnonomistajille lainanlyhennyksiä ja asumiskustannuksia varten säännöllisesti tukia, silloin valtio pitäisi myös merkitä asunnon omistajaksi laskennallisella osuudellaan.
Nyt on asiallinen aihe! Kiitos siitä! Siis kivaa vaihtelua ihaniin, kepeisiin postauksiin.
Olen ihan kamala rahankäyttäjä itse ja puoliso taas säästäväinen. Olen ottanut tavoitteekseni saada nyt talouden haltuun tulevan syksyn aikana. Onneksi ei mitään kulutusluottoja ole tullut otettua mutta kaikki menee mitä tulee. Pääasiassa raha tuhlautuu vaatteisiin, joissa arvostan laatua ja sehän maksaa hieman aina. On niin ihana hankkia uusia vaatteita, mutta välillä tunnistan itsessäni myös lohtushoppailijaa tai tiettyihin tunnetiloihin ostelijaa. Luin vasta kirjan kukkaron rouvaksi ja se avasi silmäni. Tein kirjan tehtävät ja voin suositella lämpimästi niitä jokaiselle, vaikkei raha tuottaisikaan päänvaivaa. Itse en rahasta stressaa suuremmin, mutta inhottaa nähdä että aiheutan puolisolleni stressiä tuhlailulla :( meillä on kuitenkin siis omat tilit, joten vain ”omia rahojani” tuhlaan, vaikka näin avioliitossahan kaikki on periaatteessa yhteistä. Jos joskus saamme lapsia, haluan opettaa heitä samaan tyyliin kuin sinä; kaikkea ei voi saada ja se on enemmän kuin hyvä.
Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään postauksessa… nimittäin se, että saatte aika paljon tuotteita ilmaiseksi tai edullisemmin. Tämäkin helpottaa taloutta jonkin verran varmasti, mutta et käsitellyt asiaa kirjoituksessa?
Kiitos viestistä ja siitä kun kerroit omasta elämästä :) Mielettömän hyvä tuo kirjavinkki, kiitos siitä <3
Hmm.. ilmaiset tuotteet eivät ole ilmaisia kun maksan niistä verot ja muutenkin ne ovat osa palkkaani, joten sinäänsä ne helpottavat arkea siinä missä palkkakin. Ne ovat kiva puoli työssä, mutta myös siinä mielessä hankala että pitää pitää kirjaa, olla tarkka mitä vastaaottaa jne. Ei ole yksipiippuinen juttu :D Mutta tosiaan en kokenut että se sinäänsä meidän talouteen vaikuttaa ainakaan enempää kuin palkka.. :)
Meillä taas rahaa tulee kummallekin säännöllisestä työstä. Periaatteessa maksamme kaikki isoimmat kulut puoliksi, mutta jos nyt ollaan jossain ja toisella ei oo pussi mukana, niin ei me kyllä jälkikäteen peritä toiselta rahaa näistä ostoksista.
Pidämme yhteistä tiliä, jonne laitetaan tietty summa joka kuukausi ja sieltä sitten maksetaan kaikki laskut ja yhteiset menot. Pidämme kuitenkin myös omaa rahaa, Sillä meillä on niin erilaiset muut menot, kuten harrastukset (toinen harrastaa golfia, uhkapelejä, jääkiekko), paheet (tupakat) kuin kauneudenhoito/hieronnat (kampaamot). Joten maksella omat kulut ns. omista rahoista. ?
Tällöin ei tuu kinaa siitä, että pitäisi rahoittaa toisen menoja, ne kun tuppaa olemaan aika eri hintaiset
Wau, kuulostaa aika täydelliseltä :) Kiva juttu! Kiitos viestistä! <3
Meillä on vähän sama tilanne, että tapasimme miehen kanssa siihen aikoihin kun molemmat aloittelivat työelämässä. Näin ollen periaatteessa lähdettiin suunnilleen 0e liikkeelle mekin:) oli jotenkin helppo sitten löytää se tapa miten me yhdessä käytetään/säästetään rahaa. Monesti miettinyt, että se meidän tapa on muiden mielestä varmaan huvittava, mutta eiköhän se niin ole, että tapoja käyttää rahaa on yhtä paljon kuin käyttäjiä. Ollaan aika säästäväisiä molemmat ja tämän taidon haluaisin siirtää myös omille lapsille. +++ siitä, että tartuit rohkeasti aiheeseen!:)
Kuulostaa tosi tutulle :)
ja joo niinhän se on :) IHana kuulla että aattelet noin, kiitos <3
Ihanaa kesää!!
Me ollaan kyllä aika höveleitä rahan suhteen. Ei sitä juuri mietitä, suunnitella tai ressata. Säästetään kylläkin, ekaa omaa taloa varten.
Mies on vuorotyössä ja mä lasten kans kotona, joten hän maksaa asumiskustannukset ja suurimman osan ruokaostoksista, ja mä taas auton kulut ja kotivakuutuksen ym. En oo koskaan hävennyt puhua rahasta. Siitä paljoko sitä on, miten sitä käytetään tai mihin.
Hankin suurimman osan huonekaluista, sisustusjutuista ja vaatteista käytettynä. Haluan opettaa myös lapsille, ettei kaiken tarvitse olla uutta, kallista ja hienoa ollakseen hyvää ja käypää.
Mahtavaa, että et ole hävennyt puhua rahasta.. pitäisi kyllä enemmän ottaa mallia sinusta ja asenteestasi :) Kiitos kun kerroit teidän rahankäytöstä :)
Ja tuo että hankkii käytettynä on kyllä niin totta!!!
Olipa hyvä postaus :) Meillä kaikki asiat hoidetaan myös yhdessä tiiminä, rahat ovat yhteisiä mutta kummankaan ei silti tarvitse kysellä lupaa mihinkään ostamisiin tai muuhun. Rahasta ei tule riitaa vaikka ollaan vähän erilaisia rahankäyttäjiä, jollain tavalla tasapainotetaan toisiamme :)
Ihana kuulla :) kuulostaa mukavalta ja tasapainoiselta, kiitos kun kerroit! :)
Meillä rahasta ollaan oltu monta vuotta tarkkoja ja laskettu joka sentti.. Voi kuulostaa hullulta, mutta mieheni ja koko hänen perhe ei ymärtänyt rahasta mitään, joten tämä oli opetettava kantapään kautta.. Itselläni ei ollut ketään kuka olisi lainannut yhtäkkiseen autoremonttiin tai uuteen pesukoneeseen, joten säästöt oli tarpeen.. Heti alussa tehtiin yhteinen säästötili, yhteinen ruokatili jonne laitetaan tietty summa joka kk ja jos hyvon sattuu enemmän.. Tämä kannatti, nyt on tilillä sen verran rahaa, että on varaa parempaan asuntoon, voi ostaa lomamatkan hetken mielijohteesta yms.. Enää ei olla tarkkoja kumpi maksaa se on suht tasapuolista ja mieheni ei ymmärrä enää omaa perhettään ja on tyytyväinen itseensä ? ja etenkin minä häneen!
Oi wau mikä muutos, go sinä :) Onpa ihanaa että olette saaneet kerrytettyä rahaa ja pystytte satsaamaan asuntoon. Se että olette samalla sivulla rahankäytön suhteen on varmasti mahtava fiilis :)
Onnea molemmille!! :)
Ihanaa kesää teidän perheelle <3
Välillä tuntuu hurjalta kuunnella esim. työkavereiden juttuja siitä kuinka lapsi kiukutteli haluavansa legoja ja lopulta hän ne sai koska äiti ei jaksanut kuunnella kiukuttelua. Koska itsellä ei oo vielä lapsia niin tuntuu että oon vain tiukkapipo, mutta nyt oli kiva lukea etten oo yksin ajatusteni kanssa :) Toki jokainen kasvattaa lapsensa omalla tavallaan mutta ainakaan itse en koe sitä huonoksi etten pienenä saanut leluja kuin synttäreinä ja jouluna :) Hyvä kirjoitus ja kiva kun tartuit aiheeseen!
Ei kyllä meillä voi antaa aina periksi, koska herranjestas siitä ei tulisi mitään :D Mäkin oon kyllä ajoittain tiukkis ja ajoittain taas höllennän.. Mutta balanssi on varmasti tärkein :) Ehkä se mihin on itse oppinut tuntuu luonnolliselta myös opettaa omille lapsille! :)
Kiitos <33 Ihanaa kesää!!
Olemme mieheni kanssa opintojen loppuvaiheessa, molemmat olleet töissä opiskelujen ohella, ei lapsia eikä lemmikkejä. Meillä on omat rahat ja yhteinen taloustili, jonne molemmat laittavat saman summan kuukausittain. Sieltä ostetaan ruuat ja taloustarvikkeet, maksetaan vuokra ja laskut ym. yhteiset asiat. Molemmilla on omia sijoituksia ja puhumme raha-asioista avoimesti, pohdimme ja teemme laskelmia yhdessä.
Vaikka olemme opiskelijoita ja kaikki tulot opintotuen ja -lainan lisäksi on omalla työllä hankittua, emme kumpikaan koe olevamme ns. ”köyhiä”, sillä meillä on hieno, pari vuotta vanha vuokra-asunto kaupungin keskustassa, maksulliset harrastukset ja reissaamme vuosittain. Silti ei tarvitse jokaista penniä venyttää. Auto on ehkä ainut, jonka ostaisin, jos olisi enemmän rahaa (harvoin olen tarvinnut ja silloinkin saan aina lainaan). Olen oppinut jo lapsuudessa vertailemaan hintoja kaupassa, enkä ole koskaan hurahtanut merkkivaatteisiin tai -laukkuihin.
Hyvä postaus ja mukavaa, että se herättää keskustelua! :)
Kiitos paljon viestistä :) Kuulostaa siltä että olette vastuuntuntoisia opiskelijoita ja oikeasti otatte kaiken hyödyn irti.. Koska monet varmasti kuluttaa rahaa ilman että edes ajattelee kummemmin :) Toki valinta sekin :)
Kaikkea hyvää teille ja ihanaa kesää <3
Itse käytän rahaa viisaasti, laskut, ruoka, vuokra. Niihin menee suurinosa, joskus saatan ostaa lapselle vaatteita :D niitä ei voi olla liikaa.
Kuulostaa tutulle :) ja hehe, myös tuo lastenvaate kohta! :D
Meillä on myös sama juttu, 8 vuotta ollaan oltu yhdessä ja mä olin 18v kun tavattiin eli nollasta lähdettiin mekin liikenteeseen ? ollaan selvitty molempien opiskeluajat ja sitten alkoi helpottaa kun olimme yhtä aikaa työelämässä. Ostimme oman asunnon ja remontoimme sen. Ollaan aina säästetty yllättäviä menoja varten. Sitten pikkuinen ilmoitti tulostaan ja päätettiin ostaa vielä auto. Nyt minä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä. Kelan tuet eivät ole päätä huimaavat (kuten varmaan tiedätkin) ja omat säästöt alkaa olla jo käytetty eli miehen tuloilla eletään tällä hetkellä. Mies on tosi tarkkana nyt siis raha-asioissa ja olenkin antanut hänen ”hallinnoida” tilannetta ja pyydän rahaa aina kun johonkin tarvitsen. Eipähän tule ostettua turhuuksia ja miettii aina pari kertaa tarvitseeko jotakin kun en voi vaan kävellä kauppaan ja ostaa sitä, tekee hyvää minulle kun olen ollut välillä melkoinen heräteostostelija.
Lapselleni haluan myös opettaa sen, että kaikkea ei saa vaikka haluaa ja vaikka kuinka jankuttaisi ja kiukuttelisi niin silloin vielä vähemmän. Haluaisin hänen oppivan vanhempana myös säästämään, mutta luulen että mun mies on tässä säästämisasiassa hänelle parempi opas kuin minä ?
Kiitos viestistä ja siitä kun kerroit teidän tilanteesta :)
Joo tosiaan tuet ei päätä huimaa, mutta toisaalta lapsen kanssa vietetty aika on niin arvokasta, että jos on mahdollista olla kotona, niin ymmärrän että sen valitsee, vaikka budjetti olisikin tiukka. En usko että sitä kotona vietettyä aikaa jää katumaan :)
Kaikkea hyvää teidän perheelle ja ihanaa kesää <3
Tää oli hyvä ja mielenkiintonen postaus ? ite oon jostain syystä pienestä asti ihmetelly sitä, miks rahasta ”ei sais” puhua. Ei sitä nyt tietenkään huutele kuinka paljon tilillä on rahaa jne mut toisaalta miks ei kohteliaasti sais kysyä tai kertoa? Jos ymmärrät ? enkä todellakaan tarkota et töksäyttelen kysymyksiä muiden raha-asioista jne! ?
Meillä kans tilanne, että ollaan nuoresta (minä 16v, mies 20v) tavattu ja 7 vuotta oltu yhdessä joten yhteistä tulevaisuutta ollaan rakennettu myös rahan suhteen. Toistaseks ei ainakaan mitään riitoja sen kummemmin olla saatu aikaseks ?
Ikuinen säästölinja meilläkin on ja sinänsä tarkkaan seurataan mitä ja mihin rahaa menee kuukausittain. Toisaalta, kyllähän sitä tytön täytyy saada uus paita yms ostaa jos siltä tuntuu ?
Vaikea kirjoittaa rahasta niin ettei tuu väärinymmärretyks mut toivottavasti tän ymmärtää oikein. ?
Moikka!
Tosi hyvä kirjoitus! Itse ajattelen oikeastaan ihan samalla tavalla. Mekin ollaan miehen kanssa aloitettu yhdestä sieltä 0€ ja muutettu yhteen suoraan lapsuudenkodista. Tietty asia vois olla eri, jos toisella olisi ollut merkittävää omistusta. Musta myös ihanaa, et meidän kummatkin vanhemmat auttaa meitä, kun opiskelijoita ollaan, viimeksi anoppi maksoi munkin junamatkan. ? Tärkeintä on olla tiimi ja yhdessähän me tätä meidän elämää ja perhettä viedään eteenpäin unelmiin! ?