pohdintaa

ajatuksia crossfitistä

7.1.2019 Teksti: Sara Parikka

Heippa uusi viikko! Multa on muutaman kerran kysytty Crossfit harrastuksesta ja ajattelin nyt uuden vuoden kynnyksellä kirjoittaa aiheesta. Sehän on niin perus, että tammikuussa kaikki salit ja ryhmäliikuntatunnit on täynnä ihmisiä. :) Nyt sitä puhtia riittää ja hyvä niin.

Aloitin tosiaan elokuussa crossfitin perusleirin. Se kesti kuukauden (3 x viikossa) ja piti käydä ennen kuin voi aloittaa crossfit harrastuksen ”vapaasti”. Kurssilla opetettiin kaikki perusliikkeet, käytiin läpi lajia ja testattiin omia rajoja. Heti ensimmäisellä tunnilla tehtiin kuntotesti mikä kellotettiin ja viimeisellä perusleirin tunnilla sama kuntotesti toistettiin. Kuukauden säännöllinen treenaaminen sai aikaan konkreettiset tulokset ja kuntotestin aika puolittui.

Mulla oli todella (= oikeesti todella) korkea kynnys aloittaa crossfit. Olin katsonut vajaan vuoden verran, kun Mikko raahautuu kotiin salilta aivan puhki ja kaikkensa antaneena. Ajattelin, että tämä laji ei olisi minua varten. Sitten kesällä jokin muuttui ja aloin pikku hiljaa miettimään, että nyt ihan oikeasti tarvitsen kovempaa treeniä. Olin liian kauan ollut ainoastaan lempeä keholleni ja unohtanut kunnon treenin kokonaan. Hiki ei ollut juuri lentänyt, paitsi joskus juoksulenkillä ja lasten perässä juostessa. Mietin myös, että lihaskunnon parantaminen tekisi todella hyvää ja helpottaisi kropan ajoittaisiin vaivoihin. Yksi suurin syy miksi uskaltauduin kurssille oli se, että sain kaverin houkuteltua sinne mukaan. :) Menimme siis yhdessä! Paljon pienempi kynnys, vaikkakin se tuntui silloin ekalla kerralla todella isolta. 

En ole koskaan ollut niin kovissa treeneissä kun crossfitissä, vaikka olen käynyt monta vuotta aikoinani ryhmäjumpissa, salilla ja spinning tunneilla. Olen kilpailuhenkinken ja itseään vastaan treenaminen on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi. En ole myöskään koskaan saanut vastaavaa euforia fiilistä mistään lajista. Crossfitiin on välillä vieläkin vaikeaa mennä, mutta joka ikisen kerran jälkeen olen iloinen siitä että menin. Käyn crossfitissä 1-3 kertaa viikossa, eli todella inhimillisen määrän. En ota siitä paineita ja pidän myös väliviikkoja. Vaihtoehtona mulla on 0 kertaa, eikä esim 6 kertaa. En ihan helpolla näkisi itseäni sellaisena himotreenaajana joita crossfitin parista löytyy, kuten varmaan kaikista lajeista. 

Kuntoni on kohonnut aloitukseen nähden tosi paljon. Merkittäviä eroja jaksamisessa ja voimassa. Selkä- ja hartiakivut ovat historiaa, kun lihasta on tullut jeesaamaan kroppaa. :) Leuanvetoon, käsillä seisontaan ja moneen muuhun liikkeeseen on vielä paaaaaljon matkaa, mutta kaikki aikanaan. Tällä hetkellä keskityn oikeaan tekniikkaan ja pikkuhiljaa opin uutta. :) Omasta kokemuksesta voisin suositella crossfitiä ihan kaikille ja varsinkin, jos haluat saada turvallisesti ja monipuolisesti kuntoa kohoamaan sekä lihasta vartaloon.

Mun lemppari harrastukset tällä hetkellä:

-Ulkoilu: lasten kanssa, siskon & Lilan kanssa kävelyt

-Crossfit

-Juoksulenkit 2-4km

Millaisia harrastuksia teillä on? <3Sara

Postauksen kuvat on otettu lauantaina, kun oltiin aamupäivällä kävelyllä ja ulkoilemassa koko porukka! :)


lasten toppapuvut / Polarn O Pyret*

lasten pipot / Vaiko*

Takki / cubus*

pipo / bershka

kengät / Helly Hansen*

*saatu

Kommentit (8)

Joo siis sama täällä, et tekniikkaa vielä treenataan. :) Hei kaikkea parasta uuden harrastuksen kanssa :) <3

Moi,

Mä löysin muutama vuosi sitten ihanan harrastuksen, nyrkkeilyn. Olin aikuisten harresteryhmässä. Siellä voi siis mennä kehään, ja myös hakata vain säkkejä. Välillä kaverin kanssa pistehanskoihin harjoittelu lyöntejä ja väistöjä. Ei siis mitään kilpaurheilua ja toisten hakkaamista.
Todella hyvä etenkin hartiaseudulle joka ei toimistotyössä liiku. Siellä kävin 2 kertaa viikossa.
Sitten tulin raskaaksi ja lapsen syntymästäkin on jo vuosi, mutta takaisin en ole harratsuksen pariin päässyt. Mies on aina välillä reissuhommissa, niin ei viitsi maksaa kurssimaksua jos paikalle pääsekin vain kerran pari kuussa.
Kotonakin on säkki, mutta ei se ole yhtään sama.
Siellä tuli vedettyä alku ja loppulämmöt, oli kuntopiiriä jne.
Voi kun kerkeisi!

ou vau… kuulostaa mielettömältä :) ja ihanaa, että sulla on tuttu laji minne palata kun aika on hyvä <3

Mie niin yritän taas saada kuntosalitreeneistä kiinni, että voin sanoa taas harrastavani ;) oon lomalla, niin tässä jaksais saada rytmin päälle.

Muuten harrastuksiin kuuluu neulominen ja kirjoittelu.

Mä niin tunnen ton fiiliksen.. :D hei ihanaa talvea sinne <3

Itse olen aivan pikkutytöstä asti harrastanut ratsastusta ja hevoset ovat olleet aina jollain tavalla osa elämää. Jossain vaiheessa elämää tuli useamman vuoden tauko varsinaisesta ratsastusharrastuksesta, mutta sitten löysin aikuisena tämän lajin uudelleen ja se oli menoa :D Nyt olen vähän yli 3-vuotta käynyt säännöllisesti tunneilla ja valmentaudun & kilpailen satunnaisesti myös kouluratsastuksessa. Ihanaa omaa-aikaa, 1-3 kertaa viikossa, hyvää vastapainoa töille, amk-opinnoille ja taaperoarjelle!

Kuulostaa aivan ihanalta :)

Nyt postaus jonka vasta nyt bongasin. Tää oli just se mitä tarvitsin, nimittäin itse aloittanut juuri saman harrastuksen. Kaksi viikkoa takana, eikä päivääkään kun jonnekin ei sattuisi :) Itsellänikin vielä kynnys mennä salille koska tekniikka hakusessa mutta vitsit miten hyvä fiilis kun sieltä lähtee. Tsemppiä ja iloa treenauluun!

Joo siis sama täällä, et tekniikkaa vielä treenataan. :) Hei kaikkea parasta uuden harrastuksen kanssa :) <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *