pohdintaa

kummeus

28.8.2018 Teksti: Sara Parikka

Kommentti: Ootko ikinä postannu kummiudesta, sen merkityksestä jne? :) En tarkota et pitäis kummilasten nimiä tai mitään sellasta kertoa vaan ylipäätään, et montako kummilasta teillä on ja mitä kummius just teille merkitsee jne.. Tuntuu et nykyään kummius on ihan ”pakollinen muodollisuus” monille ja yhteydenpito on vain joulu-ja synttärilahjat.. Te kuitenki ilmeisesti vietätte paljonki aikaa tasapuolisesti kummilastenne kanssa..? :)

 

Moikka! <3 Mielettömään saumaan tuli tuo kommentti, kun juuri olimme samana viikonloppuna saamassa kolmannen kummilapsen. Olen aina toivonut kummilasta ja saimme ensimmäisen perhepiiristä juuri ennen Matildan syntymää. Toinen kummilapsi suotiin, kun ystäväperheemme sai vauvan 2016 ja pääsimme iloksemme hänen kummeiksi. Nyt viime sunnuntaina saatiin kolmas kummilapsi, kun ystävämme ja Mimosan kummmit saivat aivan ihanan pienen pojan<3.

En koskaan voisi ajatella, että onpas mulla paljon kummilapsia, tai että nyt en kyllä halua enempää.. :D Jotenkin oon niin lapsi rakas, että ihan mieluusti ottaisin lisää hemmoteltavia pieniä. Toki vielä konkreettinen tekeminen kummilasten kanssa on jäänyt aika vähäisälle ja nähdään lähinnä aina vanhempien kera. Ollaan muutaman kerran hoidettu kummilapsia, mutta vielä sellaista yhteistä tekemistä tai traditiota ei ole päässyt muodostumaan. Tähän olisikin muuten kiva saada vinkkejä, jos teiltä löytyy!? Olisi ihanaa viedä vaikka joka vuosi kummilapsi johonkin spessuun juttuun tai tehdä jotain erityistä yhdessä. :) Ehkä tärkein ajatus meillä on kummilapsia ajatellen se, että ovemme on heille AINA auki. Tietysti myös muille lähipiirin lapsille, mutta erityisesti pidämme silmällä näitä meille suotuja kummilapsia. <3

Tiedän itse äitinä miten herkistävää ja isoa on pyytää läheistä kummiksi lapselleen. Se on niin herkkää, arvokasta ja tärkeää.. Tai ainakaan mä en vaan jotenkin osaa suhtautua asiaan kepeästi. Silti koen, että vastuu kummilapsen ja kummin suhteesta on molemmilla. En ikinä ole olettanut, että tyttöjen kummit kävisivät aina meillä, lahjojen kera ja että suhde olisi ainostaan heidän vastuulla. Olemme liikkuneet tyttöjen kanssa ja vieneet heitä tapaamaan kummeja, sekä auttaneet siinä että suhde aikuisen ja lapsen välille syntyisi luonnollisesti.

Omat kummini asui koko lapsuuteni ja asuu edelleen aika kaukana, joten en nähnyt heitä kun muutaman kerran vuodessa. Meillä onkin ihana tilanne siinä mielessä, että pystymme olemaan kummilastemme elämässä myös arjessa. <3 Toivon, että suhde heihin säilyy aina. Millainen suhde teillä on kummiuteen tai mitä ajatuksia se herättää?

<3Sara

pssst. Kuvat on napattu sunnuntaina jolloin tuorein kummipoikamme sai kasteen ja nimen. Mulla oli koko juhlien ajan kamera laukussa mukana ja vahva ajatus siitä, että kuvailisin myös juhlissa.. Muttaa enhän mä malttanut kun seurustelin ihmisten kanssa ja nautin juhlista. Vielä pitää selkeästi opetella sitä, että otan kameran vahvemmin erilaisiin tilanteisiin mukaan, koska kaipailisin postausten kuviin vivahteita. :) Onneksi tässä hommassa voi vain kehittyä.

mekko / NA-KD*

tossut / Ecco*

laukku / Louis Vuitton

*saatu