kuulumiset

luontovimma

26.8.2018 Teksti: Sara Parikka

Huomenta! Heräsin tänään tyttöjen kanssa seitsemän pintaan ja nyt ollaan koko aamu katsottu lastenohjelmia, piirretty ja pelattu. Rakastan eniten viikonlopun aamuja, kun ehditään koko perheenä syömään aamupalaa pitkään. Tänäänkin katoin montaa eri sorttia pöytään ja kahvia kului lähestulkoon pannullinen. :D

Tämän vuoden yksi suurin vimma on ollut retkeily metsässä. Vielä ei olla yötä oltu, eikä meiltä oikeastaan löydy edes mitään tavaroita siihen.. ehkä ensi kesänä? Nuuksiossa on 2km reitti, punarinnankierros (kuvissa näkyvä), mikä on super kaunis ja myös meidän tytöt jaksaa kävellä sen. Pitäisikin muistaa, että metsä patikoinnit ei aina vaadi pitkää matkaa tai edes koko päivää. Se onni täällä Suomessa on, että metsä löytyy läheltä asuipa sitten missä tahansa.

Tänään iltapäivällä meistä tulee kummeja pienelle pojalle kun hän saa kasteen ja samalla kuulemme hänen nimen <3. Hauska sattuma, että multa juuri kysyttiin täällä blogin kommenteissa, että Mitä kummeus merkitsee sinulle? Kirjoitan aiheesta ehdottomasti jokin toinen kerta enemmän. :)

Viime viikko oli niin tiukka, että viikonloppu tuli tarpeeseen. Eilinen menikin vain löhöillessä. Seuraava viikko jatkaa samaa linjaa, mutta onneksi rennompia viikkoja on myös näköpiirissä. Huh! :) Hei leppoisaa sunnuntaipäivää!! <3Sara

Kommentit (2)

Ymmärrän hyvin, nuo ajatuksesi luonnosta :)
Ja voi tuo kertomasi kummi-asia tuntuu olevan aika yleistä.. 3 ikävä kuulla, että tilanteesi on tuo.. Mutta juuri niinkuin sanoit, et voi tehdä enempää, joten älä anna asian liikaa painaa mieltäsi. <3

Tämä postaus tuntui itsestä tosi ajankohtaselta, koska mieli tekee kovasti luontoon liikkumaan ja puuttuu oikeestaan vaan kaveri, joka lähtis mun kanssa :) Jostain syystä yksin metsään lähteminen ei oikein houkuta, taidan olla sen verran kaupunkilainen. Tykkäisin myös kerätä sieniä mut en tunnista kuin pari :) Ja kaiken lisäksi oon vähän ötökkäkammoinen ja ötököitä riittää metsissä.
Odotan myös innolla sun ajatuksia kummiudesta. Omalla kohdalla on käynyt niin, että yhteydenpito omaan kummilapseen on vaikeaa, sillä välini hänen äitiinsä ovat hankalat. Lapsi on vielä niin pieni, ettei itse voi olla yhteyksissä. Toivoisin kovasti, että saisin viedä kummilasta esim. leikkipuistoon ja pienille retkille, mutta olen ikäväkseni huomannut että multa halutaan vain lahjoja. Synttäreillekään en ole aina saanut kutsua. Tilanne on tosi ikävä ja painaa mieltä, mutta tiedän että en oikein voi tehdä enempää.

Ymmärrän hyvin, nuo ajatuksesi luonnosta :)
Ja voi tuo kertomasi kummi-asia tuntuu olevan aika yleistä.. 3 ikävä kuulla, että tilanteesi on tuo.. Mutta juuri niinkuin sanoit, et voi tehdä enempää, joten älä anna asian liikaa painaa mieltäsi. <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *