Yleinen

raskausajatuksia

30.8.2015 Teksti: Sara Parikka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heippa! Monet ovat kyselleet, että eroaako raskauteni toisistaan ja millä tavalla. Luulen, että raskauksien lyhyt väli on johtanut siihen, että en koko ajan kyttää mahan kasvua tai seuraa vauvan kaikkia kuulumista. On jotenkin varmempi olo, eikä jännitä läheskään yhtä paljoa. Nyt jännittää taas eri asiat, kuten Matildan hoitokuvio synnytyksen tullen ja kuinka nopea lähtö tulee olemaan.

Ensimmäinen raskaus on jollain tapaa niin ainutkertainen. Kaiken käy läpi ensimmäistä kertaa. Elämässäni oli tuolloin myös paljon luppoaikaa ja käytin sen ajan lepäillessä, telkkaria katsoessa ja tiedon keruussa synnytystä ja vauva-arkea ajatellen. Jännitys oli kova ja joka puolelta kuuli tarinoita kivoista-kamaliin. Piti yrittää pitää pää kylmänä ja uskoa että kaikki menee hyvin. Ensimmäiset hankinnat tehtiin ja loppua kohden vauvaa odotettiin todenteolla saapuvaksi. Ne viimeiset viikot olivat tuskaisen pitkät. Lopulta hän saapui ja täytti kaikki odotuksemme potenssiin miljoona.

Toinen raskaus on omalla tavallaan ainutkertainen, kuten on jokainen raskaus. Toisesta raskaudesta iloitsin, itkin onnesta ja sen jälkeen raskaus on kulkenut siinä sivussa. En ole ollut perillä päivistä, mutta viikot jokseenkin muistan. Vahva luotto on siihen, että kaikki menee hyvin. Mahaa en ole kuvannut tiuhaan ja vauvan kuulumisia kerkeän miettimään usein iltaisin nukkumaan mennessä. Tuntuu kuitenkin, että side mahassa kasvavaan vauvaan on jo tässä vaiheessa todella voimakas. Ymmärrän jotenkin konkreettisemmin mitä lapsen saaminen merkitsee ja se herättää vahvemmin tunteita kuin viime kerralla, jolloin en pystynyt aavistamaan mitä tuleman pitää. Kuulin viime viikolla radiosta Laura Närhen ”siskoni” kappaleen ja piti oikeen tsempata ettei silmät täyttyisi kyyneleistä.

Tällä hetkellä oloni on oikein mukava ja mahani ei ole mielestäni kasvanut yhtään odotettua enempää. Aika lentää nopeasti joten yritän muistaa nauttia tästä raskaudesta. <3Sara

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kommentit (6)

haha, eiköhän täälläkin kerkee se paisuminen tapahtumaan. :D odotin vaan että se olis levähtäny vielä aikasemmin! Mä tosiaan otin nestettä ihan kiitettävästi Matildan kohdalla.
Voi ei mikä uni ja yhteensattuma!! Käsittämätöntä!
<3

Ihana kirjoitus Sara! Itse olen miettinyt miten sitä osaisi olla molemmille tasapuolinen. Ensimmäisen kanssa kun on ollut aikaa paneutua kaikkeen ja hän on saanut kaiken huomion itselleen. Haluaisin että toinenkin saisi samoja kokemuksia kuin ensimmäinen ja tarkoitan vähän kaikessa. Toinen saa yleensä vanhat vaatteet ja vanhat lelut kun vanhemmalle kaikki ostetaan uutena tai käytettynä mutta hän saa kaiken ensin. Noh ehkä kun sen aika koittaa niin koittaa toimia tasapuolisesti :)

Niin totta.. onneksi toisen kanssa sitä on varmasti varmempi ja osaa ehkä nauttia huolettomammin tietyistä jutuista. Sekin on omalla tavalla erityistä. :) Onneksi rakkautta ei tarvitse jakaa <3

Ihana postaus taas :) itselläni myös toinen raskaus meni vähän siinä sivussa. esikoinen on sen verta energinen joten päivät meni vauhdilla, eikä raskautta ehtinyt sen enempää miettiä. Todella väsynyt olin toisen raskauden kohdalla ja vähän väliä saatoin nukkua sohvalla pojan leikkiessä :D väsymys ilmeisesti johtui vaan pojan energisyydestä, joka vei kaikki voimat itseltäni. Esikoista odottaessa kun tuntuis olevan virtaa todella paljon loppuraskaudesta ja silittelin vauvan vaatteita ym aikaa kuluttaakseni :D Itse synnytystä myöskään ei jännittänyt toisen kohdalla, enemmänkin synnytykseen lähtöä, jos lähtö tulee keskellä yötä ja vauhdilla niin esikoisen hoitokuviot mietitytti paljon. Onneks synnytys alkoi enteilemään jo aamulla ja iltapäivästä lähdettiin sairaalaan joten kiireellä ei tarvinut poikaa lähteä viemään mummulaan :) myös jännitti kotiin paluuta, kuinka esikoinen ottaa vauvan vastaan ja kuinka suhtautuu huomion jakamiseen kun aiemmin oli saanut todella paljon huomiota. Aluksi olikin melko voimakasta mustasukkaisuutta, joka onneksi tässä 9kk aikana on lieventynyt :) kirjotit myös edellisessä postauksessa kuinka olet yrittänyt vähentää stressaamista, juurikin sama oli itselläni ongelmana. Tuntu että jollei pysty kontrolloimaan kaikkea, niin stressitaso nousee. Mutta kun suhtautu asioihin lepsummin ja tajusi ettei maailmaa kaada pienet sotkut, pyykkivuoret eikä lapsien kanssa kaikkea voi kontrolloida, oli itselläkin helpompi olla :) mulla vaan vaati aika paljon pinnistelyä antaa kotitöiden olla ja levätä aina silloin kun itse suinkin pystyi näin pilkunviilaaja kontrollifriikkinä :D ihanaa loppu odotusta ja alkavaa syksyä teille<3 ps. Ihanaa kun syksy jo koputtelee nurkan takana ja saa neuletakit, villasukat ja kynttilät kaivaa esiin <3

KIITOS viestistä <3 olipa ihana kuulla sun ja teidän kokemuksia. Tuntui myös, että kävit todella samoja juttuja läpi ja oot muutenkin ehkä saman henkinen ihminen. :) Ihanaa syksyä teidän koko perheelle, voikaa hyvin! <3
Täälläkin nautitaan pimeistä ja kylmenevistä illoista!!

Ihana kirjotus taas :D
Rupesin miettimään omaa odotusta Jannikan kohdalla. Ja nauratti kun kirjoitit että: maha ei ole kasvanu odotettua enenpää :D mä paisuin ku pullataikina ja todella isoksi paisuinkin :D muuten täälläkin tokan odotus meni arjen sivussa…
Muistan ku olin sairaalassa ja aamulla Jannikan syntymän jälkeen mieheni tuli sairaalaan ja sanoin sille: Mä näin tosi kummallista unta yönä, et Sara ja Mikko sai lapsen yöllä.
Mieheni vastasi vaan: voi olla mahdollista, Mikko oli kahvilassa kun tulin :D
Nyt poikkes kyllä ihan tästä kommentoinnista :D

haha, eiköhän täälläkin kerkee se paisuminen tapahtumaan. :D odotin vaan että se olis levähtäny vielä aikasemmin! Mä tosiaan otin nestettä ihan kiitettävästi Matildan kohdalla.
Voi ei mikä uni ja yhteensattuma!! Käsittämätöntä!
<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *