pohdintaa

vauvakuumeilua

17.9.2017 Teksti: Sara Parikka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moi<3 En ole nyt varma kirjoitinko tästä samasta aiheesta jo kesällä, vai olenko vaan pyöritellyt hommaa päässäni. :D Anyway, nyt tulee joko uutta tai sitten toistoa.

Ajattelin Mimosaa odottaessa, että meillä tulee olemaan pitkän aikaa kaksi lasta, eikä kolmatta olisi edes näköpiirissä. Aikalailla samanlailla ajattelen edelleen. Mietin ajoittain paljon vauvoja ja sitä millaista olisi olla taas raskaana, tuoksuttaa vastasyntynyttä ja kokea se kaikki ihana uudestaan. Toki muistan myös muutaman ei niin ihanan hetken.. :D Mulla ne ei niin kivat hetket liittyy nimenomaan raskauteen. Synnytyksestä tai pikku vauva-ajan univelasta ei ole jäänyt mitään huonoja muistoja.

Usein mietitään kavereiden kanssa lapsilukuja ja sitä, että montakohan lasta kenellekin suodaan. Tykätään selkeästi siitä aiheesta, koska palaamme siihen kerta toisensa jälkeen uudestaan. :) Luulen, että aika monella meistä tulee olemaan 2-4 lasta ja tuntuu, että monilla olisi haaveissa saada kolme. Osaltaan pohdinta johtuu varmasti siitä, että ollaan ”nuoria” ja aikaa lastenteon suhteen on vielä miltein 15 vuotta. Ollaan myös pohdittu sitä, että mitenköhän paljon omien vanhempien taustat ja lapsiluvut vaikuttaa omiin päätöksiin/haaveisiin ja siihen mikä tuntuu itsestä luonnolliselta. Tunnistatteko te tätä ajatusta?

..Mutta mistä mä sitten haaveilen? Siitä, että joskus perheemme vielä kasvaa.. Niin ja joo, itse olen syntynyt 8v ja 6v siskojen pikkusiskoksi, tiedä sitten liittyykö tämä asiaan tai siihen mikä tuntuisi luontevalta. :D Aina voi haaveilla, suunnitella ja pohtia, mutta tiedostan myös sen että asiat ei aina mene kuten toivoo. Ymmärrän myös, että elämä saattaa kuljettaa niin että kaksi lasta tuntuu aina luontevalta, kuten nyt. Uskon, että orastava vauvakuume jatkuu mun kohdalla läpi elämän ja voihan olla, että kaikista haaveista huolimatta ei enää koskaan lähdetä vauvarumbaan uudestaan. Silloin keskityn nauttimaan sitäkin enemmän läheisten pienokaisista. Molempi parempi. Onni on tämänhetkinen rauha perheessä. <3 Tai no mitä nyt tuo vajaa 2v uhmaa ja päälle 3v alkaa olla verbaalisesti jo hyvinkin lahjakas. :D

Hei ihanaa päivää! Onko teillä ajatuksia aiheeseen liittyen? Onko teillä lapsia..? Montako? ja toivoisitteko lisää? Te 3 ja 4 lapsen vanhemmat, onko iso harppaus/muutos kahdesta kolmeen, tai kolmesta neljään lapseen? :) Mua kiinnostaa myös älyttömästi (paljon tapetilla oleva) valittu lapsettomuus, kertokaa ihmeessä jos on mietteitä? :) Olisi ihana kuulla! <3Sara

*kuvat 1,5v vanhat

Kommentit (124)

Oon tietäny jo pienestä tytöstä saakka etten halua lapsia, vaikka viihdynkin hyvin heidän kanssa ja esimerkiksi sisarusten lapset ovat mulle erittäin rakkaita ja läheisiä. Paljon on tullut samaa kommenttia siitä, että luonteeltaan on omaa rauhaa rakastava ja haluan myöskin säilyttää oman itsenäisyyden sekä nauttia extempore-elämästä. Ajatuskin siitä, että joku olisi minusta monta vuotta riippuvainen ahdistaa kovasti. myöskin puolisoni on onneksi samaa mieltä asiasta.Mulla itselläni on 7 sisarusta ja olen meistä ainoa, kenellä ei ole lapsia. Eikä ole kyllä edes käynyt vauvakuumetta. Itse olen vaihtoehtoisesti miettinyt josko pystyisin olemaan jotenkin apuna lapsettomuudesta kärsiville, mutta tämä vielä selvittelyvaiheessa. Tuntuu jotenkin väärältä kun itsellä olisi lapsiin fyysisesti mahdollisuus ja jotkut taasen joutuvat käymään suurta surua läpi kun ei kaikki menekään helpoimman kautta.

Niin tuttuja ajatuksia! Kahden vaikeahkon raskauden jälkeen olen ollut jopa satavarma siitä, että meidän perheemme on ns. valmis. Mutta kaskummaa, kun ajoittain kaipaan juuri sitä raskaanaoloa ja vauvantuoksua. Olemme ääneen pohtineet asiaa monet kerrat, mutta aika pian tulleet siihen tulokseen, että kohdallamme tämä on nyt (tällä erää) tässä. Minäkään en kammoksu ikäeroa, mutta kaiken alusta aloittaminenkaan ei oikein houkuttele enää siinä vaiheessa, kun molemmat lapsista ovat jo isompia. Olen itse saanut pikkuveljen ja -siskon ollessani 7- ja 10-vuotias ja muistan kuinka ihanaa se oli ja olemme tosi läheisiä ikäerostamme huolimatta. Tämä on niin sellaista toisaalta ja toisaalta ajattelua 😅
Mutta niin tai näin, lopputulema on juurikin se, että vaikka lapsia ei lisää enää tulisi, olemme äärettömän onnellisia ja kiitollisia näistä kahdesta ❤️ Tämä on jo enemmän kuin koskaan uskalsin edes ajatella saavani. Minusta olis myös kiva kuulla, miten kaikki muuttuu, kun lapsiluku kahdesta suurenee. Itse ajattelen jopa sitä, ettei sitten enää mahduta normi henkilöautoon!

Täysin samoja ajatuksia.. kuin minä olisin kirjoittanut! :) <333

Moikka! Meillä on tällä hetkellä 3 vuotias poika ja 2 vuotias tyttö ja odotan kolmatta jonka la on keväällä. Itselle oli selvä että haluan 3 lasta kun itsekin tule kolmilapsisesta perheestä. Aikasemmin ajattelin että haluan ainakin 4 lasta mutta raskauspahoinvointi on sen verta vallitsevaa että uskon lapsieni määrän pysyvän kolmessa. ❤️

Oi ihanaaa, kaikkea hyvää raskauteen, voi hyvin <3 Onnea kovasti! :)

Meillä on 1v3kk poika ja toiveissa olisi toinen. Yritys vasta aloitettu ja toivotaan ettei kauhean kauaa menisi:) Lopullinen lapsiluku onkin vaikeampi juttu. Minäkin ajattelen, että meillä tulisi olemaan kaksi lasta jonkin aikaa ja jos lisää tekee mieli, on meillä aikaa tehdä lisää lapsia vielä muutamankin vuoden pääatä. Toki tiedostan, ettei se ole välttämättä itsestä kiinni.

IHanaa<3 Toivotaan että pian tärpää!! ihanaa syksyä teidän perheelle <3

Kannattaa myös pitää mielessä että lapset ovat lahja, ei itsestäänselvyys.

ehdottomasti.. <3

Olen 25 v ja Mulla on kaks tytärtä, toinen 3 v ja toinen 4 kk. Itse voisin ajatella, että haluaisin kolmannen lapsen joskus tulevaisuudessa mutta mies on eri mieltä :D

Oi ihanaa, onnea paljon pienen johdosta <3 4kk!
Hehee, noo noihan voi vielä muuttua ;)

Ei ole lapsia vielä, mutta ainoana lapsena oon aina ajatellut, että haluan vähintään kaksi lasta. Välillä sitä on ollut vaan niin yksinäinen, eikä oo ollu ketään oman ikäistä kotona, jonka kanssa vois koska vaan mennä puuhaamaan. Sen takia toivon, että vähintään kaksi lasta siunatuisi. Nimiä olis useammalle, mutta pitää miettiä tilannetta sitten, kun on sen aika 😄

Hehhe, noi nimi jutut on niin kivoja :):)
Toivotaan että siunaatuu ja sitten pääset miettimään ihania nimiyhdistelmiä <3

Mä oon miettinyt paljon tätä aihetta<3 meille on kaks ihanaa palleroa suotu ja olishan se yks vielä ihana, mutta jotenkin tuntuu että kun oon jo niin vanha (32vee:D) et mitä jos sit onkin tosi rankkaa enkä jaksakaan yms yms..mutta sitten taas se ihana vauva-aika ja tunne et 3 olis meille oikea luku kun kummatkin tykätään lapsista ihan kauheasti.

Yks mun kaveri antoi hyvän näkövinkkelin, et hän kokee ettei esikoiselle monta sisarusta putkeen ole esim ihan oikein koska sen esikoisen koko lapsuus on sitten sitä vauvavuotta(ymmärrät varmaan mitä tarkotan, oota vähän kun äiti nyt syöttää tän vauvan tässä :D) ja sekin oli musta yks ihan hyvä pointti mitä en ollut ees itse osannut ajatella!

Ihanaa syksyä teille:)

no ethän oo vanha :D Joo vitsit nää on kyllä hankalia.. Ymmärrän pointin, mutta onneksi sisarukset rikastuttaa ja antaa niin paljon, vaikkakin samalla ”joutuu” jakamaan ja joustamaan. :)
Kiitos, sitä samaa teidän perheelle <3

Meillä on kaksi lasta 8v ja kohta 6v Eikä lisää haluta, toki ollaan teitä jo hieman vanhempia 32v ja 33v. Mut meille kaksi on ollut hyvä luku eikä niin itsestään selväkään. Kolmas oli nimittäin tulossa mutta meni kesken, siitä jäi pienoinen kammo joka osaltaan helpottanut lapsiluku päätöksessä. Minusta tuo lapsiluku on jokaisen oma asia, ite vaan koen etten riitä enemmälle, nytteki tuntuu jo haasteelliselta kun on työt jne mitkä kuluttaa energiaa. On ihanaa haaveilla jo ajasta kun pääsee reissuun kaksin ja lapset pärjää omillaan, siihen ei ole enää pitkä aika. Siihen asti nautitaan lapsiperhearjesta.

Kuulostaa kyllä ihanalta 8 ja 6, ja tosiaan varmasti helpottaa vuosi vuodelta ja onhan se kiva että työt jne saa tilaa eritavalla elämään :) Osaanotot menetyksen johdosta <3
..mua mietityttää myös juuri tuo että riittäisinkö jos lapsia olisi enemmän.. Nooh aika näyttää :)
Ihanaa syksyä teidän perheelle! :)

Meillä on tyttö joka täyttää vuoden lopussa 2v. Ihan muutaman viikon kuluessa syntyy toinen tyttö ja kovasti jo pähkäilen, onko hullu idea jos olisi mahdollisuus kolmanteen lapseen heti perään? Töihin olisi ikävä mutta ehdin kyllä loppu elämäni niitäkin tekemään. Esikoisen aikana kaikki raskaudesta synnytykseen meni kuten ei kenelläkään pitäisi. Nyt kaikki on ollut toisin mutta olen silti iloinen että tämäkin raskaus on kohta ohi.

Voi onnea todella paljon koko perheelle <33 aivan ihanaa kun teillä on siellä pienokainen ja isosisko! Parasta!
ja voihh mitä pohdintoja.. :) ihanaa aikaa sinne ja mukavaa syksyä teidän perheelle! :)

Meillä on nyt kolme lasta iältään 9, 3 ja 1. Ensimmäisen ja Pienempien lasten välissä meillä on pidempi ikäero johtuen minun opinnoista ja sittemmin useista keskenmenoista.
Vielä toivomme lisää lapsia, mutta luultavasti ei aivan heti.

Auto on hankala kun harvaan normiautoon saa kolmea turvaistuinta (varsinkaan isofix) järkevästi. Meillä isoin lapsi on jo niin iso että kun korokkeestakin luovuttiin, niin mahdutaan juuri ja juuri isoon farkkuun. Ei huvittais laittaa mitään bussia :D

Kyllähän jokainen lapsi sen oman huomionsa vaatii iästä huolimatta, joten oma aika on enemmän kortilla. Mutta itse en ole kokenut muutosta kovin suureksi kahden ja kolmen lapsen vanhemuudessa.
Meillä on tosi osallistuvat isovanhemmat mutta ehkä se kynnys viedä kaikki kolme lasta yhtäaikaa kenenkään ”vaivoiksi” on suurempi.

vitsit miten ihana poppoo teillä :) haha toi bussi :D monet kyllä sanoo että 2 – 3 ei ole niin iso muutos kuin esim 1 – 2.. mutta varmasti ihmiskohtaisia juttuja :) Se on kyllä maailmanparasta jos on hyvä tukiverkko! <3
Ihanaa syksyä teidän perheelle!!

Meillä 3 lasta 19v 11v 6v. Itse 39v ja järki sanoo ettei enää lapsia enkä usko että yöheräämistä enää jaksaisin. Mutta mutta Ikuinen vauvakuume täällä vaivaa 😊❤ Vauvat vaan on niiiin ihania 😍. Ehkä minusta tulee kohta vauvoista sekaisin menevä mummo 😂

<3<3<3 onpa ihana kolmikko! Joo tosiaan uskon että oon samanlainen ja aina tulen olemaan vauvojen perään :) Mutta ihanaa kun voi sitten nauttia toisten pienistä tai saatisitten kun saa lastenlapsia :)

Meillä on kolme lasta, pienin syntyi alkukesästä <3 Itse ajattelen, että oma jaksaminen on paljon kiinni siitä millaisia lapset ovat. Meidän isommat lapset ovat vilkkaita ja vaativat paljon tekemistä. Ja toki vauva vie äidin ajasta oman osansa. Ne päivät ovat selkeästi itsellekin helpompia ja ei niin väsyttäviä, kun isommat sisarukset ovat sovussa keskenään eikä erotuomaria tarvita ihan joka hetki. Ennen toivoin meille viittä lasta, mutta tällä hetkellä tuntuu, että näin on hyvä :) Raskauksien myötä vaivoja on tullut aina vaan enemmän, mutta itse synnytykset ovat kyllä olleet helpompia kerta toisensa jälkeen :D Toisaalta odotan jo sitä aikaa, kun lapset ovat isompia, vaikka onhan vauvat vaan niiiin ihania. Nyt yritän nauttia tästä ajasta oikein kunnolla :)

Onnea pienokaisen johdosta <3 Ihana kolmikko teillä! Joo siis just toi että tuntuu ne vaivat kerta kerralta vaan enemmän ja uskon että mullakin kolmas vaatisi jo ponnisteluja :D Totta myös toi että lapsikohtaisia juttuja!
Ihanaa syksyä teidän perheelle, mukavaa aikaa ja nauttikaa!!! :)

Kaksi lasta. 2v7kk ja 7kk tytöt. Enempää en halua/jaksa 😂 rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, mutta oma mukavuudenhalu ja omat resurssit huomioiden saa riittää. Nyt saavat toisistaan seuraa, reissussa tai yleensäkin mies huolehtii toisesta ja minä toisesta ja jos on yksin lasten kanssa niin molemmissa käsissä saa pidettyä 🙈😊

Ymmärrän NIIIIIIN hyvin.. tällä hetkellä itse ihan samoilla linjoilla ja kaksi on se mihin kykenen niin että kaikilla säilyy hyvä mieli ja järki :D ;) IHanaa syksyä teidän perheelle <3

Itse olen 29v. ja kolmen lapsen äiti. Lapset 6 ja 4v. Nuorin 4kk. Niin hassua, kun se onkin niin tämän kolmannen myötä tuntuu moni asia entistä helpommalta. Asiat ovat loksahtaneet paikalleen. Siinä onko lapsia 1 tai 2 on mielestäni selkeä ero, mutta tämä kolmas menee kyllä tässä ihan siinä missä kaksikin. 😊 Ihan mieletöntä on saada seurata kuinka isommat nauttivat vauvasta myös. Ja, miten paljon vauva saa isommista sisaruksista iloa. Kolmas on tuonut mukanaan paljon rakkautta ja iloa. ❤

voiiii että <33 Niin monet sanoo samaa että 1-2 on paljon isompi ero kuin 2-3.. :) Se on kyllä niin totta että jokainen lapsi on älyttömän iso lahja koko perheelle. <3 Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn :) <3 Nauttikaa pienestä ja tietty isommista myös :)

Moikka!
Täytyy kyllä sanoa, että vauvat ja ylipäätään perhe jutut on itselläki ollu paljon mielessä. Itselläni ei ole lapsia, mut ikääkin tulee viikon päästä täyteen vasta 20, että ihan syystä ei vielä ole lapsia. :D

Muistan kuinka pikkutyttönä ajattelin, että haluan ison perheen. Se kuitenki muuttu pian siihen, että haluan pienemmän perheen. Mulla on neljä sisarusta ja mä olen keskimmäinen. Keskimmäisenä itse jouduin aina sopeutumaan kaikkeen ja jouduin tosi paljon hakemaan huomiota vanhemmiltani. Siinä en kyllä onnistunut. Tajusin vasta näin vanhempana, että tein itsestäni ns. näkymättömän kun en onnistunut saamaan huomiota. Sitten kun tuli vieraita ja jos he antoivat mulle huomiota olin ihan haltijoissani. Pikkuveljet veivät paljon huomiota, varsinkin nuorempi pikkuveli, koska hänellä oli erityistarpeita pienenä. Isot sisarukset veivät myös huomiota tekemisillään.
Kun pääsin teini-ikään, kaikki oli aivan kauheaa. Vanhempani olivat eronneet(useampaan kertaan). Asuin äidin ja kahden vanhemman sisarukseni kanssa. He veivät kaiken huomion ja äidillä oli ihan omat jutut ja välimme huononivat todella paljon, enkä päässyt isänkään luokse. En siis saanut teininäkään sitä teinin tarvitsemaa tukea ja apua. Silloin olin sitä mieltä, että minä en koskaan halua lapsia.
Lukion lopulla mieleni vähän alkoi muuttua, mutta suuri pelko siitä, että olisin samanlainen äiti kuin omani on ollut painoi mieltä ja painaa hieman mieltäni edelleen.
Nykyään olen kyllä jo sitä mieltä, että haluan lapsia, mutta ehkä vain kaksi. Kolmekin menisi, mutta en haluaisi pistää omaa lastani siihen keskimmäisen lapsen rooliin, jossa itse olen koko elämäni ollu, vaikka varmasti pitäisin huolen ettei hänkään jäisi huomiotta. Mutta mitään ei ole kiveen hakattu :) kyllä mulla silti on se kolme ihan maksimi. En halua samanlaista todella suurta perhettä missä olen kasvanut.
Sanoisin siis, että menneisyys, oma lapsuus, kokemukset ym. vaikuttavat siihen kuinka suuren perheen haluaa. :)

Kiitos viestistä <3
Mielestäni on todella hienoa miten osaat analysoida omaa lapsuuttasi ja ajatuksiasi mahdollisia tulevia lapsia kohtaan.. Jo se kertoo mielestäni siitä, että et tekisi samoja "virheitä".. <3 luota vain itseesi, uskon että se kantaa ja taatusti osaisit rakastaa sekä olla lapsillesi läsnä.. antaa sen tarvittavan tuen ja huomion. <3
Todella hieno viesti, oli ilo kuulla tarinasi, kiitos :) kaikkea hyvää syksyysi <3

Mulla on yksi lapsi, hän on 2v8kk. Luulin aina että haluan kolme lasta, mutta mieli on muuttunut. Nyt tuntuu, että tuskin haluan enää enempää. Tai sitten toinen monen vuoden ikäerolla. Suurin syy on varmaan se, että mun lapsi ei ole helpoimmasta päästä. :D ei toki mikään ylivaikeakaan, mutta tosi paljon haasteita on ollut ja edelleen on. Ja oon joutunut yksin kasvattamaan hänet (syitä nyt en jaksa tähän alkaa kirjoittamaan, mutta ei siis asuta miehen kanssa yhdessä) Oon 25v eli aikaa kyllä on vielä jos haluan lapsen. Todennäköisesti en, mutta saa nähdä. Niin joo, mulla on neljä sisarusta, se tuntuu jotenkin pahalle, että jos mun lapsella ei tuu olemaan siskoja tai veljiä. Mulle kun sisarukseni ovat niin tärkeitä. Mutta tuntuisi tyhmältä yrittää toista lasta vain tuon syyn takia. Itsestä kun tuntuu, etten enää jaksaisi aloittaa alusta. Vauva-aika oli rankkaa. Raskaana oleminen oli rankkaa, ainakin ne ekat 3kk kun oksensin ja kauhea väsymys. Te ootte kyllä niin ihana perhe <3 oon onnellinen sun puolesta :) ekaa kertaa tänne kommentoin, seuraan kyllä instassa sua. :) Mukavaa syksyä teille :)

Heippa <3 Kiitos viestistäsi :) Oot tosiaan niin nuori että että mitä vain voi tapahtua ja joskus jos saat toisen lapsen voi se olla ihan erilaista.. Ymmärrän hyvin pohdintaasi, mutta jos lapsellesi ei tule sisaruksia niin hänelle tulee varmasti PAAAALJON muita tärkeitä ihmisiä elämään (kuten varmasti jo nyt on) joten älä sitä liikaa murehdi.. Mielestäni on rohkeaa ajatella omia voimavaroja ja sitä että jos se ei ole mahdollista/tunnu luontevalta niin sitten menee sen mukaan.:)
Kaikkea hyvää teidän syksyyn.. Tuo 2-3 v on niin hurmaava ikä että oksat pois <3 Nauttikaa toistenne seurasta!!

Mitä teet työksesi nyt? Näyttelijän hommia vai? Ja vaikutat tosi pirteältä ihmiseltä somesi perusteella :)

Jep näyttelijäntöitä ja blogaajan :) Voi ihana kuulla, kiitos!

Täällä 2 lasta (poika 03/14 ja tyttö 01/17) ja nyt tuntuu, että perhe on valmis. Koskaan ei pidä sanoa, ei koskaan, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä ettei meille enempää lapsia ole tulossa. Ollaan miehen kanssa molemmat -90, että aikaa olis täälläkin vielä se mieli muuttaa :D mutta eiköhän nyt ole toisten vuoro <3

Ihanalta kuulostaa teidän porukka :) <3 Nooh teillä on sama kun meillä.. aika näyttää ;)

Itellä nyt 3kk ikäinen tyttö ja oon 18 täyttänyt just syyskuu alussa :D kyllä mä toisen haluaisin vielä mut en vielä hetkeen kun on tässä aikaa vielä lapsia hankkia lisää :)

Voi eiii mikä pieni <33 Onnea älyttömästi! Ja onnea myös sulle täysi-ikäisyyden johdosta :) Kaikkea hyvää teidän perheelle!!

Ollaan miehen kanssa 23 ja 24, meillä on kolme lasta ja koulut kesken ja nyt fiilikset on, että ehdottomasti nää oli tässä. Ainakin biologiset lapset, minä kun inhoan raskaana oloa! On ollut kieltämättä vaikeampaa kuin osasin etukäteen ajatella, tarjota kolmelle eritasoiselle lapselle virikettä ja kehittävää puuhaa. Enkä ollut ajatellut kuinka väsynyt olisin, kun nuorin ei nuku öisin juurikaan.

Vitsit mikä poppoo teillä ja olette vielä ihanan nuoria :) Joo siis kyllä se raskaana olo oli mulle ainakin todella raskasta.. Voimia sinne, toivotaan että unet pitenee ja saatte levättyä <3 Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn :)

Mulla ollut myös aina haaveissa saada 2-3 Lasta. Se hieman muuttui, kun rakastuin mieheen, jolla oli entuudestaan jo kaksi lasta. Nyt meillä on yksi yhteinen lapsi, joten lapsia on jo se kolme. Mutta kyllä meillä molemmilla vielä
Vauvakuume pukkaa vahvasti päälle ja jos vaan suodaan niin meillä lapsiluku tulisi olemaan neljä :)

On se ihanaa miten elämä kuljettaa! :) kuulostaa ihanalta teidän porukka <3
Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn! :)

Meillä oli haaveena kolme lasta ihan alunpitäenkin. Sitten saimmekin ensimmäisenä kaksoset jonka jälkeen tuli pohdittua että ”uskaltaako” lähteä uudelleen vauva-arkeen kun meillä on suuri todennäköisyys saada kaksosia. Päätettiin kuitenkin, että lapsi saa tulla jos se meille suodaan ja nyt odotetaan toista kaksosparia syntyväksi kevättalvella. Aika paljonhan mielessä pyörii se, kuinka arki alkaa rullata mutta uskon siihen että näin meidän elämän on tarkoitettu menevän

VOI MITEN SIISTIÄ :) <3 Onnea älyttömän paljon!!! Mieletöntä :) Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn ja hyvää vointia <3

Lapsi ei kyllä nyt oo ajankohtanen ja onneksi aikaa on, oon 22 mutta silti sitä tulee mietittyä :D haluaisin kuitenkin yhden tai kaksi lasta. Mietityttää eniten vaan se, että äidi puolen suvussa on paljon kaksosia (itse kans kaksonen) että tuleeko minulla olemaan ekana kaksoset niinkuin äidilläni, en haluaisi ekaksi kaksosia… :D tämmösiä sunnuntai mietteitä :D

:) sulla on tosiaan aikaa ja hauska toi kaksos juttu.. mun mummi oli kans kaksonen ja ihan samanlaisia mietteitä olen miettinyt :) Ihanaa syksyä <33

Hei Sara! Tiedän tunteen jatkuvasta vauvakuumeesta, sanon aina kärsiväni kroonisesta vauvakuumeesta! ;D Meillä on nyt 7v, 4v ja 5kk lapset. Odotin nyt kuopuksen syntyessä tunnetta siitä, että lapsiluku on täysi ja nämä kolme ”riittävät” minulle. Voi että, meni muutama viikko ja jo ajatuksissani pohdin miltä tuntuisi saada neljäs lapsi! Neljä olisi meille ehdottomasti maksimi, ja ehkä juuri sen vuoksi sitä ajattelenkin, kun vielä sitä maksimia ei ole saavutettu. Tiedostan myös, että olemme erittäin siunattuja, kun olemme lapsia saanut eikä lapsen saamista saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Hyppy kahdesta lapsesta kolmeen on tuntunut isolta, univelat ja koko ajan huomiota vaativa vauva on vienyt voimia yllättävän paljon. Olemme joutunut priorisoimaan mikä on tärkeintä; ei ne pöydällä lojuvat tiskit tai kasvava pyykkivuori, vaan se että ollaan yhdessä lasten kanssa ja levätään, kun siltä tuntuu. Pienin askelin ollaan opittu miltä elämä nyt näyttää ja miten arki sujuu kolmen lapsen kanssa, joista siis esikoinen nyt aloitti koulun. Paljon on tapahtunut isoja muutoksia ja tottakai niihin tottumiseen menee aikaa! Never say never, se pätee varmasti lapsiluvun miettimiseenkin ;)

Onnea älyttömän paljon koko perheelle pienokaisen johdosta <33
Voi vauvakuume sentään :D Ihana kuulla, että unohdatte tiskit ja muut "ei niin tärkeät" asiat.. pitää antaa itselle armoa.. vauvat on pieniä niin hetken aikaa, että kyllä sitä sitten ehtii siivoamaan.. :) mutta oon kyllä niin samanlainen, että ymmärrän mitä meinasit priorisoinnilla :)
Kaikkea hyvää teidän perheelle, ekaluokkalaiselle (!!!!), neljä veelle (luultavasti kuulette häneltä huikeita juttuja) ja pienelle :)<3 Nauttikaa toisistanne!

Meillä on kolme lasta ja kolme on myös haavelukuni. Ja olen kolmen sisaruksen katraasta, joka saattaa myös vaikuttaa. Olen onnekas sillä sain myös sukupuolet haaveiden mukaisesti, en pitänyt sukupuoli asiaa tärkeänä mutta huomaan olevani onnellinen ollessani kahden pojan ja yhden tytön äiti. Itselläni myöskin on 2veljeä. Tämän että halusin enemmän poikia on selvästi omasta lapsuudesta koska poikien keskellä kasvaneena koen osaavani paremmin olla poikien kanssa. Ainoa jos olisin itse saanu päättää oisin halunnu tytön keskelle enkä kuopukseksi kuten nyt, mutta olen huomannu että joku ylempi päätti toisin, koska niin on parempi. Pojat on niin läheiset ja tärkeät toisilleen, en usko että tilanne olisi sama jos välissä olisi tyttö. Toki ehkä myöhemmin, mutta ei ainakaan heti alkuun.
Meillä siis lapsilla ikä eroa 2v4kk vanhemmilla ja nuorempien välillä tasan 2vuotta (tai no kolme päivää päälle) ikäerokin lienee omasta lapsuudesta mulla on isoveljeen 1v9kk ja pikkuveljen 2,5 vuotta.
Niin ja sitten tuo että miten asiat muuttuu. Kolmannen vauva aika on musta kaikista helpoin. Toki vauvakin on käsittämättömän helppo luonteeltaan. Mutta siis verrattuna toisen vauvan vauva aikaan, niin esikoinen oli ns. Yksin, nyt kolmannen vauva aikana isommista on seuraa toisilleen, eli mulla oli myös mahdollisuus keskittyä pelkästään vauvaan pelkäämättä että joku tulee mustasukkaiseksi koska pojat leikkivät hyvin keskenään. Myös meteliä syntyy enemmän kahdesta kuin yhdestä pojasta joten vauva kuuli koko ajan että joku on paikalla joten vauva viihtyi yksin hyvin, koska ei luullut jääneensä yksin heti kun äiti lähti vessaan. Eli mä väitän että kolmas sulahti perheeseen helpoiten. Toki nämäkin varmasti riippuu myös vauvasta ja muutenkin perhe kohtaista. Mutta meillä suurin vaikeus oli että pelkäsin unohtavani vauvan kotiin nukkumaan kun me lähdettiin aamulla kerhoon, koska vauva oli niin helppo ja hiljainen ettei muistutellu olemassa olostaan.

vitsit mikä kolmikko <3<3<3 ja aivan ihanalla ikäerolla :) Voi miten ylpeä mama saat olla! Kiitos tästä viestistä.. tulee kyllä heti vauvakuume enemmän kun lukee tällaista! Monet sanoo että 1-2 on suurempi ero kuin 2-3.. :)
Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn <3
ja toi sun viimeinen lause :D hehehhehe, vitsit miten lungi vauva!

Minulla on krooninen vauvakuume. Ollut jo vuosia. Eikä sitä vauvaa vaan ole tullut. Ikää tulee lisää koko ajan ja pelko vain kasvaa, että jäädäänkö lapsettomiksi. Lähipiirin naiset saa lapsia ja vaikka olen onnellinen kaikkien heidän puolestaan, niin silti katkeruus ja kateus on pääni sisällä ihan valtavaa :/ Olisin kiitollinen edes siitä yhdestä lapsesta!

En osaa kuvitella millaisia fiiliksiä olet käynyt läpi.. <3 Voimia ja halaus! Tämä juuri muistuttaa siitä että lapset ovat todella lahja eikä itsestäänselvyys. Toivon äärettömän paljon että toiveesi käy toteen ja saat pienokaisen syliin :) <3 Kaikkea hyvää, toivoa ja voimaa! Kiitos kun kirjoitit tänne!

Olen 23 vuotias että sikäli tän asian kanssa ei vielä ole kiire, mutta mun on tosi vaikea sanoa haluanko koskaan lapsia. En yleisesti ottaen pidä lapsista, ja ärsyynnyn todella herkästi toistenkin lapsista esim julkisilla paikoilla. Olen ihminen joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja vapautta ja ajatus siitä että olisi aina ensisijaisesti äiti ja omat tarpeet tulevat vasta toisena, ja tähän on sitouduttu ainakin 18 vuodeksi ahdistaa ihan järkyttävän paljon :D
Toisaalta – haluan kokea äitiyden. Jos minulle sanottaisiin etten voi saada lapsia, varmasti tulisin todella surulliseksi. Koen että haluan kokea raskauden ja vauvan hoitamisen, ja sen kun näkee oman lapsensa kasvavan. Vaikea sanoa :D ajattelin jossain vaiheessa että kun olen yli 30 niin haluan yhden lapsen, mutta tiedostan ettei elämää voi noin suunnitella. Jos joskus rakastun, ja kasvan kypsemmäksi, voi olla että haluankin ison perheen :D Tämän ikäisenä katselen lapsiperheiden arkea ja huokaisen helpotuksesta ettei elämäni ole tuollaista.

Kiitos kun kommentoit :) Mielestäni on hienoa että tiedostat hyvin mitä haluat ja elät sen mukaan. Aika varmasti näyttää mikä tuntuu luontevalta ja miten asiat menee. :) Kaikkea hyvää sun syksyyn <33

Nää vois hyvin olla mun mietteitä, vaikka oon jo 35 v. :) Nuorempana tosin pidin aika itsestäänselvänä että haluan omia lapsia, mutta miestä ei tullut mun kohdalle. Kun tilanne on sama edelleen, oon jotenkin pikku hiljaa hyväksymässä sen, etten ehkä koskaan saa perhettä ja vaikka se tuntuu jotenkin surulliselta, niin toisaalta en ole erityisen lapsirakas ja tosiaan ärsyynnyn helposti jos meno on liian lapsikeskeistä esim. ystävieni kanssa (kuulostaa varmaan kamalalta…) Tällä hetkellä ei siis tunnu kovin musertavalta vaikken lapsia saisikaan, mutta toki fiilikset voi vielä muuttua.

Elämässä on niin paljon muitakin asioita kuin lapset ja on ihana kuulla jos ajatus ei tunnu musertavalle.. Ymmärrän hyvin että lapsikeskeiset jutut voi joskus olla liikaa. tuntuu että meidänkin ystäväpiirissä käy usein niin että mammat papattaa ja he kenellä ei ole lapsia ovat hiljaa, koska sitä juttua kyllä riittää :D ja eihän äidit sillä mitään pahaa tarkoita, mutta toki voisi ottaa kaikki huomioon, kysellä ja olla kiinnostuneita myös toisten elämästä..:) mutta joo, nämä on näitä ja onneksi meidän kaikkien elämät eivät mene samalla tavalla.. <3 Ihanaa syksyä ja kaikkea hyvää!

Mä koin kamalaa vauvakuumetta tänä keväänä. Ajattelin kokoajan vaan et meillä pitäis olla 3 lasta ja edellisistä synnytyksistä ja raskauksista huolimatta selviäisin ja vauva velviäis elossa. Googlettelin kolme kerroksisia sänkyjä lapsille ja suunnittelin missä huoneissa kukakin nukkuisi jne… siis ihan kamalaa.
Onneks tätä ei kestänyt kun hetken ja sain pääni selväksi vauvakuplasta, eihän meille oikeasti voi tulla kun nämä 2ihanaa jotka ovat jo. ❤
Totesin että pikkuvelini saa hoitaa seuraavana vauva jutut 😂 voin sit ottaa hoitoon pikkuista (velilläni ei edes ole tyttöystävää vielä joten hetken joudun varmaan odottamaan) 😂
Mutta koskaan ei saa sanoa ei koskaan 😊
Ihanaa alkavaa viikkoa koko perheelle.

:D:D kuulostaa tutulta juuri tuo konkretia, että googletellaan jo systeemejä :D heheheh! voi vauvakuumetta kun se iskee :D<3
Joo tosiaan on se ihanaa kun voi nauttia toisten pienokaisista ja sitten palauttaa ne kotiin ;)
KIitos <3 IHanaa viikkoa myös teidän koko poppoolle! <3

Mulla ei ole vielä lapsia, oon 25v ja vauvakuumeilen aina silloin tällöin. Tällä hetkellä aika paljon. Sinkkunakin elelen, ja välillä iskee paniikki, että löytyykö sitä sopivaa miestä ollenkaan ja jos löytyy, niin miten mies suhtautuu nuoreen vauvakuumeiseen naiseen? :D Teidän perhe on kyllä todella ihana ja ihanat tytöt! Mukavaa syksyä teille! :)

Kiitos viestistä <3
Oot niin nuori että tosiaan aika ei vielä käy vähiin :) ja luulen että mies voi suhtautua ihan hyvin, jos hänelläkin olisi aikeissa asettuminen :) Tuntuu että miehetkin on aika nopeita liikkeissään sitten kun kolahtaa.. toki riippuu varmasti tyypistä :)
Voi kiitos <3 Ihanaa syksyä myös sinne :) Aaah, nauti sinkkuelämästä ja kaikesta vapaudesta mitä sulla on.. Kyllä tämän kotielämän ehtii myöhemminkin ;)

Meillä on kaksi lasta, tyttö 1v7kk ja poika 4viikkoa. Raskaudet ovat olleet helppoja, eikä synnytyksistä/ pikkuvauva-arjesta ole ainakaan vielä kovin pahaa sanottavaa. Joten poden kai kroonista vauvakuumetta. Just nyt nää kaks tuntuu tosi hyvältä määrältä, mutta sitten taas ihan kauheeta ajatella etten enää koskaan olisi raskaana/synnyttäis/ kokisi tätä ihanaa vastasyntyneen tuijottelua. <3 Itselläni on neljä sisarusta ja miehellä kaksi, joten kummatkin tiedetään kuinka tärkeitä sisarukset ovat. Ehkä siis se kolme lasta voisi olla ihan kiva tai neljä… :D Onneksi ollaan kanssa nuoria ja aikaa on vaikka kuinka. Katsotaan siis mihin elämä vie! :)

Voi miten ihanat pienet teillä <33 ja onnea valtavasti koko perheelle pienokaisen johdosta <3
Joo siis ihan sama mulla toi ajatus, että tuntuu pahalta jos ajattelee että ei enää ikinä kokisi sitä kaikkea uudestaan.. :)
Ihanaa syksyä teidän perheelle ja kaikkea hyvää <3

Meidän perheessä neljä tyttöä 7v,5v,kohta 4v ja 2v. Toisen lapsen syntyessä muutos oli mielestäni suurin,piti osata huolehtia kahdesta yhtä aikaa😅😂 Kolmas kun syntyi,niin ei ollut mielestäni paha muutos. Ja jos näin voi sanoa niin neljäs ei tuntunu missään,siinä se meni samalla rutiinilla ku kolme muutakin😍 Nyt ovat ihana toisistaan huolehtiva siskokatras ja on leikkikavereita toisilleen ❤2vltäkin jäi vaipat pois ja käy omatoimisesti potalla, niin tämähän tuntuu jo helpolta🙈🙊

Täälläkin neljä lasta, 5v,4v,2v ja 1v. Ja samat ajatukset! Ihan parasta aikaa elämässä👌 ja mielestäni helppoa, nautin suunnattomasti😍

aaaaah ihanaa…!!! olen itse neljän sisaruksen katraasta ja tiedän miten ihanaa siinä on kasvaa <3 Voi miten super jengi teillä on lapsia ja aivan liian täydellistä kuulla, että mennyt noin helposti 2-3 ja 3-4.. tässähän pukkaa vauvakuume entistä enemmän :D
Kaikkea hyvää teidän koko perheelle ja ihanaa syksyä! <3

Tässäpä se jo näköjään olikin, mitä olin itse tulossa kirjottamaan neljän lapsen äitinä. :D

Eikä! <3<3<3<3 ihan uskomatonta! Arvostan! :)

Kiva postausaihe, mukava lukea sun ja muiden lukijoiden ajatuksia tästä :) Meillä on yksi lapsi, 1v 2kk tyttö ja näin vauvavuodesta selvittyämme alkaa vauvakuume palailla. Itsellä tuo lapsen eka vuosi on ollut ehkä vähän haastava, ei niinkään lapsen hoidon vuoksi vaan koska äidiksitulo ja ns. oman ajan ja jonkinlaisen vapauden menettäminen ovat olleet isoja muutoksia. Siksi toinen lapsi hieman mietityttää. Onko toinen lapsi ns. pienempi muutos vai yhtä iso? Toivottavasti en kuulosta kamalan itsekkäältä äidiltä :D

:) Kiitos viestistä! Et missään nimessä kuulosta itsekkäältä.. mä ainakin todella hyvin ymmärrän mitä meinaat! kyllä mulla iski toisenkin kohdalla se tunne että ”apua, nyt oon vaan tämän vauvan kanssa” mutta sitten kun tiesi että se on ohimenevää niin ei sitä miettinyt yhtään samalla tavalla. :) mä oon aina ollut sitä mieltä että 2 menee siinä samalla ja se miten paljon toinen lapsi on antanut meidän koko perheelle on suunnaton :) <3 Tietty oon kyllä samalla sitä mieltä että se ensimmäinen vuosi on aikaa vievin ja raskain, koska on niin kiinni lapsessa.. sen jälkeen kaikki helpottuu :) mielestäni siis :D
Ihanaa syksyä teidän perheelle <3

Moikka :) Tutun kuuloisia ajatuksia! Ajattelin/ajattelen, että teille tulee ehdottomasti kolmas tai vielä neljäskin :)
Meillä lapset syntyneet – 13&-14 toivotusti pienellä ikäerolla. Kuopuksen jälkeen oli aika pitkään (ajoittaista haihattelua lukuunottamatta) selvää, että kaksi lasta eikä enempää. Aikaa kuitenkin kului, ja tänä kesänä huomasin miettiväni, että mikä kumma tunne on, kun tuntui, että jotenkin kaikki ei ollutkaan vielä tässä. Miehen kanssa keskustelimme asiasta koko kesän, ja nyt olemme toivottaneet kolmannen lapsen tervetulleeksi, jos sellainen meille vielä suodaan. <3 Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, mutta jotenkin se vaan oli yhtäkkiä niin konkreettinen, että kolmas meiltä vielä puuttuu, ja sen aika olisi nyt. :)

Eikä, oikeesti!? :D hauska kuulla, että näet meidät silleen! :)
Siis ymmärrän niin hyvin mistä puhut.. se mystinen tunne joka hiipuu ja kysyy että ”onko tämä perhe sittenkään valmis” :D
Onnea tuhannesti teille tulevaan <3 Kaikkea hyvää koko perheen syksyyn! :)

Ihana tämä blogisi<3
Minulla on 4 lasta , ensimmäisen sain 20 vuotiaana. Nyt 11,9,7 ja 5 vuotiaat. Saattaa joskus tylevaisuudessa vielä yksi kullanmuru tulla:)
Minun lapset ovat olleet vauvana aina todella helppoja, eikä raskaudetkaan vaikeita. Mielestäni samalla "vaivalla" tulee ruoka useammalle, pyykit pesee jne.. en ikinä ole kokenut negatiivisena noin montaa lasta. Ihana kun niitä on monta, voi halia yhdessä ja nauttia. Sitten aikuisina ilahduttavat minua perheineen :)
Joten mielestäni ei ole iso harppaus mutta toki joillekin yksikin voi olla liikaa:/
Mukavaa syksyn jatkoa sinne vauvahuuruun ❤️

Kiitti <3
Vitsit 4!!! Olen itse neljän sisaruksen porukasta ja tiedän miten ihanaa sellaisessa on kasvaa :) Ja tuo miten kirjoitit perheestäsi <3333 olet varmasti aivan ihana äiti lapsillesi! Kaikkea hyvää koko teidän perheelle :)<3

Meiltä lapsia löytyy kolme,tyttö 7w ja kaksospojat 3w. Meillä muutos oli aika iso kun tuli kaksi uutta perheenjäsentä kerralla mutta mihinkään en vaihtaisi 😊❤❤❤

voi miten ihanaaaaaa, kaksoset ovat niin maagisen hieno asia <33
Kaikkea hyvää koko teidän perheen syksyyn!

Täällä 32-vuotias kahden pojan äiti. Aluksi mulle oli selvää että haluan 3 lasta. Esikoinen syntyi vuonna -07. Kun esikoinen kasvoi, alon epäilemään haluanko sittenkään enää lisää lapsia. Kaikki oli vaan jotenkin niin helppoa ja lapsi itsenäistyi. Kuitenkin salaa omalla tavalla haaveilin kuitenkin toisesta, mutta olin epäileväinen kuinka enää jaksaisin vaipparumbaa, yöheräämisiä ym. Kohtalo kuitenkin päätti että toinen lapsi tulee, sillä plussasin vasta viikoilla 22+ jotain. Siinä vaiheessa ei voinut enää perääntyä alkushokin jälkeen olin maailman onnellisin. Vaikka olin ilman seurustelusuhdetta ja tiesin että tulen kasvattamaan myös toisen lapsen yksin, olin onnellinen. Nyt tämä pieni yllätysvauva on 2 kuukautta ja tiedän että tässä on nyt kaikki mitä tarvitsen. 10-vuotias isoveli on ottanut hienosti veljen roolin vastaan ja minäkin olen selvinnyt tähän saakka yöheräämisistä ja vaipparumbasta :)
Sä Sara olet kyllä ihana äiti lapsillesi ja toisaalta toivon että saadaan vauvauutisia vielä joku päivä sieltä suunnalta <3

Kiitos tästä viestistä, meni ihan kylmät väreet <33
Onnea todella paljon pienokaisen johdosta ja sulla on siellä ihana pikku herra apurina ja isoveljenä. Ihana kuulla, että homma rullaa! Sä niin tulet selviämään ja varmasti super hyvin!! Kaikkea hyvää teidän perheelle, nauttikaa toisistanne!! <3
Kiitos sanoistasi, merkitsee paljon <3

Moi! En ookkaan ennen kommentoinut..ehkä vuosi sit löysin sun blogin ja siitä asti melkein joka päivä käyny kurkkaamassa:) sun kirjotuksista välittyy ihana henki! Mulla on 4 lasta, nuorin kohta 6kk, vanhin eskarissa. Musta isoin muutos ekan jälkeen oli toka lapsi. Kolmas tuntu tosi helpolta ku kaks vanhinta alkoi hyvin leikkimään keskenään sillon ja tuntu et nautti hirveesti siitä vauvasta eikä stressannu vauvaan liittyvistä asioista enää..neljännen kohdalla sama homma..ja isommat tykkää hirveesti vauvasta♡ ja yritän jokaiselle lapselle antaa joka päivä syliä ja haleja..iteki kiva mennä nukkumaan jos on huomioinu kaikkia päivän aikana.

ihana kuulla <3 kiitos!
Voi miten ihana porukka teillä <333 Tota kuulee niin usein että 1-2 on haastavin siirtyminen ja sen jälkeen se menee siinä "samalla". :) IHana kuulla että nautit elämästäsi :)
Kaikkea hyvää koko teidän perheelle ja ihanaa syksyä <3

Moi. Meillä on 3 lasta 7v tyttö 5v ja 3v pojat. Ei oo meillä näkyny onko 2 vai 3 pojat ollu niin helppoja synnytys, vauva arki ym ☺ Vauvakuumetta kyllä välillä meinaa olla, toivottavasti saadaan vielä lapsi tai lapsia. Kunhan opiskelen kouluni loppuun 😅 aikaa on jos ei mitään satu kun oon vasta 24v. Itse olen 7 sisaruksen toiseksi vanhin. Minulla on 4 siskoa ja 2 veljeä. ❤

Itse olen 27v ja sain esikoisen 25v ☺️ nyt hän on tomera 2v. Mulle on ollut selvä se että lapsia tulee vain 2, mulla on 2 sisarusta ja minä olen keskimmäinen. En pärjäisi 3 kanssa ikinä :D Vielä ei ole onneksi vauvakuumetta kun tuossa yhdessäkin lapsessa riittää puuhaa :) ehkä sitten 2-3v päästä, sen näkee sitten.

Näitä on kiva lukea, kiitos kun kirjoitit ajatuksia tästä aiheesta!
Meillä poika nyt 1v 6kk ja hänelle odotellaan pikkusiskoa syntyväksi ihan lähipäivinä/-viikkoina 😍 Hieman jo jännittää tuleva synnytys ja miten arki lähtee sujumaan. Olen todella onnellinen näistä kahdesta, lapset ei tosiaan ole itsestäänselvyys. Ensimmäinen ei saanut alkuaan ihan sormia napsauttamalla ja raskausaikana oli murhetta vauvan terveydestä, saatiin kuitenkin terve vauva joka on nyt niin ihana hymypoika 💙 Tämä toinen raskaus on sujunut omalla painollaan ilman ylimääräisiä kontrolleja, ja olen tyytyväinen ikäeroon niin näistä on sitten toisilleen mukavasti seuraa 😊

Mulla ei ole lapsia ja tuskin tuleekaan, kun suurimman osan aikuisiästä ollut sinkkuna. En vain jotenkin osaa nähdä itseäni lapsiperheen äitinä ja ahdistaa ajatus, että joku olisi mussa kiinni 247. Lisäksi kun koko elämänsä on kamppaillut painon kanssa niin ei myöskään innosta raskaanaolot ja mahdollinen hormonipainonnousu, josta et taas ”ikinä” pääse eroon. Monesti olen tosin miettinyt, olisiko suhtautuminen erilaista, jos olisin mies. Se lapsi vain tupsahtaa jostain syliin kärsimättä mitään raskauspahoinvointeja ja synnytyksiä ja työelämäkin pysyy normaalina. Jos ei satu olemaan niiden onnekkaiden joukossa joilla odottaa vakituinen työpaikka äitiysloman jälkeen niin todella hankalaa on nykypäivänä perusduunarina päästä takaisin töihin.

Mulla on vanhempi sisko, ikäeroa se 13 vuotta. Ei meillä oikein koskaan mun lapsuusaikana ollut mitään normaaleja sisarusjuttuja johtuen isosta ikäerosta, hän oli mulle enemmänkin kakkosäiti. Vasta nyt vanhempana ollaan läheisempiä ja hyvät välit, vaikka silti edelleen eletään suht eri elämänvaiheita. Itse kolmekymppinen, hän kohta 50.

Meillä on vasta yksi lapsi, toista aletaan ensivuonna yrittämään. Kolmaskin olisi joskus haaveissa, vähän pidemmällä aikavälillä sitten:) mulle raskausaika oli ihan hirveetä, oksensin alusta asti koko ajan ja vielä synnytyksen jälkeenkin ja lisäksi muut vaivat. Se ei (onneksi) silti estä haaveita toisesta lapsesta näinkin pienellä ikäerolla<3

Meillä vain yksi lapsi. Olen itse suurperheestä, enkä sellaisesta omalla kohdallani haaveile. Se, että vanhemmat ei neljälle lapselle pysty antamaan täyttä huomiota, heijastui teini-iän aikaan. Jokainen lapsi tarvitsee oman huomionsa ja oman hetkensä. ❤️

Kommentoinpa minäkin, vaikka lapsen saanti on jo vuosia sitten mennyttä aikaa. Mutta halusin kertoa, että vaikka tapanani ei ole katua menneitä, niin yhtä asiaa kadun. Että emme ex-mieheni kanssa edes jostain syystä yrittäneet koskaan toista lasta. Sitähän en tiedä, olisiko meille koskaan sitä suotu, mutta että emme edes yrittäneet. Ja vaikka minulla onkin tuo yksi, jo aikuistunut lapsi, joka on maailman ihanin ja rakkain ja pärjännyt elämässään hyvin ja hänellä on paljon rakkaita ystäviä ympärillään, olisin hänelle suonut sisaruksen. Suhteen, joka kantaa läpi elämän ja jossa toinen toistaan voi tukea perheen ja suvun yhteisissä asioissa. Sitä minä kadun joskus niin paljon, että se tuntuu ihan fyysisenä kipuna.

Meillä lapset 5v ja 1v. Esikoisen vauva-aika oli aika rankkaa ja en silloin edes osannut haaveilla toisesta lapsesta. Vauvakuume kuitenkin iski ja olimme onnekkaita saadessamme toisenkin pienen ❤️ Tän kuopuksen kohdalla kaikki on ollut helpompaa ja seesteisempää ja olen jopa alkanut haaveilemaan kolmannesta. Järki sanoo että kaksi riittää, mutta sydän toivoo salaa vielä yhtä ❤️

Mä oon jo aikaa sitten päättänyt että mun lapsilukuni oli tässä. Eikä vauvakuumetta ookaan tullut Lumin raskauden jälkeen.. Tiedostan että mun hermoni ja voimavarani ei riittäisi 2 lasta enempään, kaikella rakkaudella lapsiani kohtaan 😁 rakastan lapsiani enemmän kun mitään muuta tässä maailmassa ja antaisin taivaspaikkani lasteni vuoksi, mutta uudelleen en enää lähtis samaan rumbaan. Nautin niin paljon siitä että lapset on kasvanut ja voidaan enemmän ja vapaammin tehdä kaikkea perheenä. Ei tarvitse mennä enää niin tarkkaan rytmejen mukaan, eikä miettiä että milloin on kenenkäkin ruoka-aika ja missä saat vaipan vaihdettua jne. 😂 voi spontaanimmin mennä eikä tartte pelätä että se kostautuu sitten myöhemmin kun rytmit on mennyt ketuilleen 😁 vaikka kyllä aika ajoin kaipaan vauvantuoksua, ihanaa tuhinaa ja jokeltelua, mutta nyt on jonkun muun vuoro 😅 voin käydä sitten nuuhkimassa ja sylittelemässä muitten vauvoja 😍😁

Olen 26-vuotias sinkkunainen, ja itse koen olevani jo vanha! Tuntuu omiin ajatuksiin hassulta, kun monet kolmekymppisetkin sanovat että onhan tässä vielä aikaa, ja itse olen sitä mieltä että mun aika-ikkuna alkaa jo kohta sulkeutua… Ehkä tarkastelen asiaa niin vahvasti tieteen valossa, jossa naisen hedelmällisyys laskee rajusti kolmenkympin kynnyksellä. Ja jotenkin koen, että kaikki riskit lisääntyvät mitä vanhempana lapsen saa. Oma äitini on minua 30v vanhempi, ja minusta hän on ollut vanha mut saadessaan. :D Että tämä ajatus ei johdu ainakaan siitä että omat vanhempani olisivat saaneet minut parikymppisenä. =) Lisäksi lapsena halusin kaksi lasta – tytön ja pojan – mutta nykyään en ole enää varma, haluanko lapsia ollenkaan (toki se, ettei ole miestäkään ratkaisee tämän ongelman :D). Rakastan vauvoja ja sitä tuoksua, ja tekisi mieli kaapata tuntemattomatkin vauvat syliin, mutta. Entä se kaikki muu aika kun lapsi ei ole hyväntuulinen – jaksanko sitä, että vieressäni joku koko ajan tarvitsee minua ja kyselee asioita? Se suuren suuri vastuu on kauhistuttava ajatus lähtien jo siitä, että hyvä kun jaksan laittaa safkaa edes itselleni, saati sitten loihtia ravitsevia aterioita jälkikasvulle. Ja olla huolissaan siitä pienestä ihmisestä ihan koko ajan. Vaikka toisaalta olisi ihanaa, jos joku joskus kutsuisi minua ”äidiksi”. =) Pohdin myös sitä, kumpaa asiaa katuisin enemmän joskus viisikymppisenä – sitä, että sain lapsia (näitäkin tarinoita kuulee… =( ), vai sitä että en saanut ollenkaan ja sitten on jo myöhäistä. Ja tietysti tiedostan myös sen mahdollisuuden, että vaikka kuinka tahtoisin niin aina niitä lapsia ei vaan saa. Tällaisia ajatuksia minulla, (toistaiseksi?) lapsettomalla. =)

Ikävää, että pidät itseäsi jo tuossa iässä ”vanhana” saamaan lapsia. Kehottaisinkin päivittämään tietosi ajantasalle, sillä tuo ajattelu on ollut voimassa vuosikymmeniä sitten. Suomessa lapset saadaan todella paljon aikaisemmin kuin muualla. Asun itse ranskassa ja en tunne ketään vanhempia, jotka olisivat saaneet lapsensa ennen kolmeakymppiä. Normaalimpaa on saada lapset lähempänä neljääkymppiä. Ja hyvin tuntuvat jaksavan ja lapset ovat terveitä. Joten elä huoli turhista vaan nauti nuoruudestasi, hanki kunnon koulutus ja ammatti. Mukavampaahan se elämä on lastenkin kanssa kun ei tarvitse miettiä jokaista penniä, vaan nauttia elämästä.

Miten tämä koulutukseni/ammattini/työni nyt liittyi tähän aiheeseen? Itse olen kyllä vahvasti myös sitä mieltä, että jonkinlainen taloudellinen turva on mukava olla kuvioissa mukana, jos lasta meinaa yrittää tehdä. =) Koulutuksen takiahan nykyään ensisynnyttäjien ikä vain kasvaa, kun ensin luodaan uraa ja halutaan mennä vapaasti, ennen kuin asetutaan aloilleen ja perustetaan perhe. ;)

Itse olen meidän perheen kuopus ja ikäeroa isoveljiini on 9v ja 7v. Kyllä muistan kuinka lapsena ei ollut oikein mitään puuhaa, koska kun itse olin esim. 7 olivat veljet jo niin vanhoja ettei heitä paljon kotona näkynyt ja kaverit taas asui kaukana (maaseudulla). Itse sain esikoiseni juuri kun olin täyttänyt 20 ja toinen poika syntyi samana vuonna kun täytin 24 ja ei tuo omienkaan lasten ikäero helppoa ole. Pienempi seuraa isoveljeään aina ja joka paikkaan, kun taas esikoinen haluaisi edes hetken rauhaa pikkuveljestään 😂. Nyt olen 27 ja tuntuu, että miehellä vauvakuume nostaa useammin päätään kuin itselläni. Vauvat ovat ihania ja mulla on molemmat raskaudet sekä synnytykset menneet suhteellisen helposti ilman mitään ongelmia. Muistan kuitenkin tunteet kuopuksen syntymän jälkeen, kun paljon mietin olenko antanut aikaani riittävästi myös silloin 3v esikoiselleni ja se tunne oli kyllä kamala! Tällä hetkellä tuntuu, että lapset saavat jäädä tähän kahteen..kuitenkaan ei koskaan saa sanoa ei koskaan ;).

Meillä on kolme lasta , ja sanoin kolmannen syntymän jälkeen että hän oli nyt viimeinen. Ja nyt toivomme neljättä. Rakkautta on annettavana ja jos meille vielä lapsi suodaan olisi se ihme. Lapset ovat maailman paras asia ja äitiys mun juttu ♥️

Lapset 1 v // 3 v // 6v

Kiva että kerrankin lapsia omaava haluaa kuulla valitusta lapsettomuudesta. Tuntuu että usein äidit ja lapsettomat ovat napit vastakkain, vaikka aikaan voisi saada hyvääkin keskustelua.
Minä luulin nuorempana että hankkisin neljä lasta. Se tuntui selvältä. Nuorena jotenkin ajatteli että se kuuluu elämään ja aikuisuus tuntui kaukana olevalta, että ehkä sitä muuttuu sitten, että yhtäkkiä haluaa äidiksi. Se siis tuntui samalta kuin ammattiin opiskelu, ”näin se elämä menee”-ajatukselta.
Menin nuorena naimisiin ja lapsista puhuttiin, mutta yhtäkkiä kun aloin kasvamaan omaksi itsekseni, huomasin etten haluakaan lapsia. Tai aloin siirtämään asiaa. Tuntui vain siltä että haluan nyt ensin elää omaa elämää. Jotenkin oli hirveä vapaudenkaipuu.
Mitä enemmän vuosia kului, sitä enemmän alkoi tuntua että entä jos en haluakaan lapsia? Itse asiassa ajatus lapsista ja synnyttämisestä on aina tuntunut vieraalta. Vauvakuumetta en ole kokenut koskaan. Jotenkin alkoi jopa ahdistaa ajatus siitä että minun tulisi mennä samaan muottiin muiden kanssa vaikka se ei tunnu omalta.
Olen työstänyt paljon ajatusta lapsettomuudesta, ja koen että kohdallani olen joutunut käymään vaikeamman tien tämän valinnan kanssa kuin jos olisin lapsia hankkinut. Koen nimittäin olevani välillä jotenkin ”vääränlainen” ja liian erilainen.
Kuitenkin elän todella onnellista elämää mieheni kanssa kaksin. Sattumalta hänkään ei ole koskaan halunnut lapsia. Elämme rauhallista ja tavallista perhe-elämää, mutta kahdestaan. Matkustella tykkäämme, sekin on parasta kaksin.
Koen että jokainen lapsi ansaitsee olla haluttu ja toivottu, enkä siksi halua hankkia lasta jos en oikeasti sitä halua. Lisäksi kaipaan omaa rauhaa ja tilaa ja hiljaisuutta. Minulla ei ole sellaista tarvetta olla tarpeellinen tai huolehtia muista, vaikka ammattini puolesta sitä teen. Kaipaan sitä vapautta että voin töiden jälkeen halutessani vain mennä sohvalle ja levätä. Tai lähteä yhtäkkiä minne haluan.
Lapsi sitoo kiinni myös neuvolaan, päiväkotiin ja kouluun, jotenkin koen sen oman vapauden menettämisenä. Hankala selittää! 😁
Ehkä osa syistä on itsekkäitä, mutta suurimpana syynä koen että tämä on vain minun biologinen ominaisuus, vähän samalla tavalla kuin seksuaalinen suuntautuminen. Eli äitiys ei vain ole oma juttu ja sitä ei voi pakottaa. Onneksi nykyään voi valita!
Luen mielelläni lapsiperheellisten blogeja ja haluan nähdä erilaisia muotoja elää. Ja myönnän että pidän itsekin ”normaalina” ja luontevana lasten hankkimisen muiden kohdalla, mutten omallani. 😃 Olen onnellinen jos ympärilläni ihmiset saavat lapsia. Mutta lapsiperhe-elämää seuratessani ajattelen väkisinkin että kyllä se näyttää hirveän raskaalta, enkä kyllä kadehdi sitä yhtään. Ei tunnu omalta jutulta. 😊

Niin ymmärrän mistä puhut! Se, että voi mennä ja tehdä (tai olla menemättä) juuri siltä miltä itsestä tuntuu. Vaikka maata koko viikonlopun sohvan nurkassa koska ulkona sataa. :D Mun mielestä on hassua, kun aina sanotaan että nainen on itsekäs jos ei hanki lapsia, mutta eikö juuri itsekkäistä syistä niitä lapsia tehdä? Haluan lapsen, haluan olla äiti/isä, haluan suuren perheen – nimenomaanhan se jos mikä on itsekästä. =) Ilman siis toki mitään negatiivista vivahdetta! Mutta maailmassa jossa lasten teko on normi ja ”kyllä sinä niitä lapsia haluat sitten kun löydät sen oikean ihmisen” -kommentit lentelevät on vaikeaa olla harkitusti lapseton. =/

Mä oon 19-v ja kihlattu on 20-v. Oon aina halunnut nuorena lapsia ja vauvakuume on tosi kovana ollu jo pari vuotta. Opiskelen, mutta kun korkeakouluopiskelijana on mahdollista äippälomaa pitää niin ollaan pohdittu että vuoden päästä vauva saa tulla jos on tullakseen ja toivottavasti meistä vanhempia suodaan. Mun suvussa on perinteisesti lapset tehty nuorena ja on ihana ollut tuntea isoisovanhemmatkin. Mulla on 5 pikkusisarusta ja en näe itseäni pienen perheen äitinä. Itselläni tällä hetkellä neljä lasta tuntuisi täydelliseltä määrältä. Se miten paljon omat sisareni on elämään antanut on ihan mielettömän arvokasta ja sen haluisin kokea äidin näkökulmasta. ❤️ Teiän perheen elämää on ihana seurata sun blogin kautta! 😍

Meillä on poika 3v (enskuun alussa) ja tyttö täyttää tälläviikolla 2v, nyt odotan kolmatta keväällä syntyväksi, tämä oli täys vahinko, söin pillereitä, mutta näin kävi, oltiin puhuttu kyllä että kolmas haluttaisiin, mutta olisin halunnut hetken olla töissä, no mutta ei se mitään, ehtii töitä tehdä myöhemminkin ja uskon että tähän jää meijän lapset ainakin seuraavaks 5vuodeks :D kyllä me ihan ilosia tästä ylläristä ollaan vähän kyllä jännittää kuinka hankalaa tulee olemaan :D

Sun blogi on ihana. En oo koskaan lukenut blogeja mut rakastan sun kirjotuksia ja instagramia👌🏼. Me mentiin miehen kanssa reilu kuukausi takaperin naimisiin ja sen jälkeen iski aivan mahdoton vauvakuume. Ennen sitä ei ollut juuri mitään. Tänään päätettiin, että pillerit saa jäädä ja vauva saa tulla jos se meille suodaan ❤️ Oon niin innoissani. Mies ei varmaan vielä oikein tajua mitä edes tarkottaa pillereiden lopettaminen. Itteäni jännittää nyt et mitä jos en koskaan tulekkaan raskaaksi? Jännittää myös, että 11v olen syönyt pillereitä, että millasia muutoksia se tuo kehoon, ihoon ja olotilaan. Jänniä aikoja 🤔

Voisin itte puhua vauvoista, synnytyksestä ja raskaudesta vaikka aamusta iltaan mutta luulen, että kukaan ei jaksaisi kuunnella :D olen siis 20-vuotias ja mulla on 3kk ikäinen tyttö <3 ja joulun jälkeen ruvetaan yrittämään toista jos meille sellainen suodaan! Haaveena olisi monta lasta, luvulla nyt ei niin väliä, mutta niin monta, että tuntuu siltä, jotta meidän perhe on valmis. Oli se sitten 1 lapsi tai 10 lasta, ei sen väliä kunhan ollaan onnellisia :) Olen aina tykännyt lapsista ja tiennyt että haluan monta lasta 💗

On pitänyt monesti kirjottaa sulle siitä, että teidän lasten nimet on ne nimet, jotka on ollut mun ”nimilistalla” niin kauan kun muistan. Musta piti tulla pienenä Mimosa, mutta sillon tuli lasten elokuva ”Mimosa pikkunoita” joka meillä oli vhs:nä ja äiti ajatteli, että yhdistetäänkö se siihen ja kiusataan. Siitä ei tullut mitenkään tunnettua lastenohjelmaa, joten äitiä vähän harmitti, ettei antanut sitä mun nimeksi. Jo pienenä päätin, jos saan tytön, sen nimeksi tulee Mimosa. 6-vuotiaan Kummitytön toinen nimi on Matilda ja siitä lähtien se on tuntunut toiselta niin ihanalta nimeltä. Nyt tuntuis hassulta antaa ne nimet, kun ne on just teidän lapsilla ja ootte julkisuudessa.. että ajatellaanko, että juurikin siksi annettu. MUTTA olen ajatellut, että jos joskus saamme tytön, se nimi joka tuntuu sillä hetkellä oikealta, se tulee nimeksi sitten :)

ja täällä on valtava vauvakuume. Teen töitä pienten lasten kanssa ja myös raskaana olevien äitien. Se on välillä aika rankkaa, sillä nyt alkaa olla vuosi takana yritystä saada lapsi. Yksi keskenmeno myös takana. Välillä olen aivan rikki kaikista vauvauutisista.. mennään tutkimuksiin sittenkun henkisesti on voimia siihen. Välillä tuntuu, että aika loppuu kesken, vaikka ei kai tässä hengenhätä ole. Täytän siis tänä vuonna 28. Toisaalta uskon, että suurin merkittävä syy , etten ole raskautunut ,onkin keskenmenon jälkeinen ahdistus ja stressi. Jospa pääsisin stressistä eroon ja sen myötä sitten ehkä hormoonitoiminta tasaantuisi ja vauva ehkä siunaantuisi. Saa nähdä. Ja lapsia siis olisi ihanaa saada se 2-4 :)

ps. mää rakastan sun instastorya ja en missaa koskaan mitään niistä.Joskus jotku videot missä tytöt puhuu jotain, pakko kuunnella moneen kertaan :’)

Vitsit miten mielenkiintoista ollut lukea näitä kommentteja! Itse taidan potea kroonista vauvakuumetta ja oonkin aina kuvitellut itselleni ison perheen. Olen 3 v pojan äiti ja arkea pyöritän yksin. Pojalle sisaren saaminen on ollut mulle aina tosi tärkeä juttu, joten hakeuduin yksityiselle hoitoihin ja nyt meille odotetaan ensi keväänä syntyväksi toista lasta. Vaikka arki pyöriikin meillä yhden aikuisen voimin, niin koen, että lapset ja sisarukset on niin suuri rikkaus, että haluan niitä useamman. Tällä hetkellä haaveilen kolmesta lapsesta, mutta voi olla, että tuleva vauva-arki taas palauttaa maan pinnalle hetkellisesti :D
Kaikkea hyvää teidän perheelle <3

Hei.
Itse olen nyt raskaana ja lapsia entuudestaan kaksi, toinen vanhempi täyttää kohta 8v ja nuorempi 4v. Vanhempi lapsi ei ole omani, mutta ”äiti” hänelle kuitenkin olen kun ei hänellä omaakaan ole enää. Tulevan lapsen saanti ei ollut meille itsestään selvyys, meni pari vuotta ennenkuin tärppäsi ja siitä ollaan hyvin onnellisia. Molemmilla lapsilla on sairaudet joten jännityksellä odotetaan saadaanko jo terve lapsi vai tuleeko kolmas sairas. Kolmas lapsi on meillä varmaan se maximi ja odotan miten arki alkaa rullautumaan kolmen kanssa. Helppoa ei varmasti ole mutta ei elämän tarvii ollakkaan. Ei elämä on yksinkertaista, että niitä lapsia halutaan tietyllä aikavälillä ja niitä vaan tehdään, tai haluta saapi, eri asia toteutuuko ja ovatko terveitä vai sairaita :)
PS. Ihana ja innostava blogi :)

Hei!
Minulla on 7 v poika ja nyt 9 kk tyttö :) lapsukaiset jotka ovat tärkein asia elämässäni. Ikäero lapsilla on yli 6 vuotta ja tytön synnyttyä oli totuttelua vauva arkeen, mutta pojasta on on ollut kanssa iso apu :) luulen että minun kohdalla tämä kaksi lasta on juuri se sopiva :)

Miten musta tuntuu, että oon joskus kommentoinu tästä samasta aiheesta?! :D :D Meillä on kaksi lasta, nuorempi täyttää muutaman kuukauden päästä kolme. On hyvin omatoiminen ja reipas, eikä jatkuvasti kaipaa apua joka asiaan. Sisarukseni sai keväällä lapsen ja sitä vauvatouhua katsellessa tulee hiki. En jaksais enää :D Meillä muutenkin rellestetään yöllä kun ovat niin herkkäunisia, näkevät unia ja heräävät kukonlaulun aikaan että vieläkö ois siinä vauva valvomassa.. nou nou! On oppinu tuntemaan omat resurssinsa ja kun jo olemassa olevien lasten kanssa on kaikenlaisia terveys- ja kehityshaasteita niin en nää miten tässä selviäis jos olis raskaana tai pieni vauva. Oon aina tienny ettei musta mitään suurperheen äitiä tule. En usko että vuosienkaan päästä mieli muuttuu, kun musta se ainutlaatuinen vauvaikä on ollu kaikista hankalin. Ihan mahtavaa kun nämä on nykyään sen ikäsiä, että heistä on seuraa ja voi aika hyvin jo touhuilla kaikenlaista.

Täällä yksi naimisissa oleva pariskunta joka ei ikinä missään tapauksessa ole eikä tule haluamaan lapsia. Minulle itselleni tämä on ollut selvää jo lapsesta asti, minkäänlaista mielenkiintoa lapsia kohtaan ei vaan ole. Tiedän että tämä vaikuttaa joidenkin mielestä oudolta, onhan se biologiankin kannalta luonnollista niitä haluta. Mutta kun ei niin ei, joillakin tutuillani on lapsia enkä kyllä nauti olostani heidän kanssaan. Arvostan omaa rauhaa, hiljaisuutta ja siistiä, roinatonta kotia ja sitä, että voi lähteä ex tempore matkalle. :D

Itse haluaisin joskus tulevaisuudessa kolme lasta. Nuorimman ja vanhimman välissä max. 3 vuotta. Tuun neljän lapsen perheestä, jossa meidän tyttöjen ikäerot on just tätä luokkaa. Haluisin ensimmäisen lapsen viimeistään 29-vuotiaana, joten tässä on vielä hyvät kymmenen vuotta aikaa. Koko ajan on silti hirveä vauvakuume (ja koirakuume, mutta toivottavasti siiihen löytyisi helpotusta neljän vuoden sisässä) 😊❤️🐶🍼

Moi! Itellä on 5 lasta, 13v.6v,3v ja reilu 1v kaksostytöt. Vanhimmat siis poikia. Ei oo iso harppaus.. ja vauvakuumetta pukkaa.. 🤔

Mulla on neljä lasta, kohta 9v tyttö, kohta 7v poika, 4,5v poika ja 1v7kk poika. Kolmas sekotti arkea jonkun verran. Meni pitkään enneku sain arkirytmistä kiinni uudelleen. Neljäs meni ”siinä sivussa”. Lapsen ollessa noin vuoden mulla aina alko kauhee vauvakuume, mut tän neljännen odotuksen aikana ja syntymän jälkeen on ihan selkee fiilis et tää on viimenen.

Mulla myös paljon sisaruksia, kaks ”kokonaista” veljeä ja ”puolikkaita” yks veli sekä kolme siskoa. Mikä sen ihanempaa kun sisarukset ❤

Meillä on 4 lasta.Kolmatta yritimme ja saimmekin tuplat.Onhan tämä paljon haastavampaa nyt kun on kaksi pientä ja kaksi kouluikäistä.Vanhemmat lapset olivat tosi helppoja pienenä,joten en yhtään epäröinyt kolmatta.Kaksoset ovat ihania,mutta kumpikaan ei ole ollut kovinkaan helppo.Täytän 32 ja minulla on siis jo 4 lasta.Hirveä vauvakuume on kokoajan,mutta seuraavaksi hoidan vain lastenlapsia.Lasten kanssa on ihanaa olla kotona,mutta todella tiukille joutuu varallisesti kun tuilla joutuu elämään.Ihan liian aikaisin joutuu kuitenkin takaisin työelämään.

Meillä 5v poika, 1v 7kk tyttö ja 9kk poika. Eli pienillä 10kk ikäeroa :) lapsista on seuraa toisilleen myös

Meille syntyy ensi viikolla viides, kaikilla ikäero hieman vajaa 2 vuotta ja nyt väittäisin että isoin muutos on ollut kun 4. lapsi syntyi, silloin kaksi vanhinta olivat jo toistensa parhaat kaverit ja kolmonen mun ”sylivauva”, vaikka en usko kenenkään jääneen huomiotta luulen että neljännen synnyttyä kolmonen jäi vähän enemmän itsekseen välillä. Saa nähdä mikä hulabaloo tästä viitosesta seuraa, mutta koska on jo päätetty että jää meidän viimeiseksi vauvaksi odotan kyllä hyvillä mielin niitä mahdolllisia haasteitakin :)

Meillä on neljä lasta. 11,10,5 ja kohta 3 vuotiaat. Kun ensimmäiset syntyi, vannoin ettei enää enempää lapsia. Kolmas oli sitten kuitenkin mietitty, ehkä jopa vähän huonoin syin ja tulihan se sieltä. Neljäs olikin täysi yllätys. Nyt pakko sanoa että välillä mietin mitä elämä olisi kahden lapsen kanssa, ja jopa haaveilen välillä siitä. Rakastan kaikkia lapsiani, mutta arki on liian raskasta. ”Omaa aikaa” ei juurikaan ole. Viimeeksi 2016 tammikuussa kaikki lapset olleet yökylässä ja mieheni kanssa ollaan oltu kahden. Elämä on pelkkää työtä, koulua, päiväkotia.. Muistini ei toimi ja unohtelen asioita. Kaiken kukkuraksi esikoinen on autisti ja kehitysvammainen. Stressiä stressin perään jo monta vuotta, mutta eteenpäin en. pusketaan. Aika ei tunnu riittävän kaikille ja kaikelle. Rakkaita ne on , oli niitä yksi taikka kymmenen.

Ollaan mun miehen kanssa 26-vuotiaita. Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta ja ensi kesänä juhlitaan häitä. Vauva-asiat on olleet paljon puheena. Oon pienestä asti rakastanut lapsia ja sanonut, että haluaisin omani maailmaan jo heti pian 20-vuotta täytettyäni. Sairastuin kuitenkin vaikea-asteiseen masennukseen muutama vuosi sitten ja näin ollen ovat myös vauvahaaveet jääneet.. meillä on kaksi maailman rakkainta mäyräkoiraa ja kolmas haaveissa. Valitettavasti mun sairaus rajoittaa normaalia elämää niin paljon, etten millään pärjäisi pienokaisen kanssa yksin kotona tukitoimista huolimatta. Melkein jokaisella ystävällämme on jo useampi lapsi hankittuna ja nautitaan suunnattomasti heidän kanssa leikkimisestä ja hoivaamisesta <3 never say never, mutta tällähetkellä tuntuu, että meille riittää nämä rakkaat karvakorvat ja lähipiirin lapset ovat kuin omia. <3

Meillä -14 ja -16 syntyneet tyttö ja poika. Välillä mietin, että ei tehdä enään lapsia (varsinkin niinä päivinä kun lapset ovat toistensa kimpussa). Toisina päivinä kuten tänään havahdun vauvaluumeeseen. Ihan just nyt ei ole sen aika, mutta esim. Puolenvuoden päästä tilanne voi olla toinen. Puoliso haluaa viisi lasta 🙈Onneksi aikaa on tehdä lapsia pidemmällekin aikavälillä kun mittarissa ”vasta” 28v. Toisaalta taas olisi kiva suht pienellä aika välillä niin sitten oltais viidenkympin hujakoilla saatais nauttia kun pahimmat murrosiät olisikohan 😂

Meillä tyttö 1v ja vauvakuume nostaa jo päätään, vaikkei vielä ajatuksissa toista olekkaan yrittää :) haaveilen siis toisesta lapsesta ja noin kolmen vuoden ikäerolla tai jotain sinne päin. Ajatuksena että toinen alkaa olla jo omatoiminen ja pystyy olemaan jo ”apunakin” ja ehtii tässä välissä olemaan hetken taas töissä ja keräilemään rahaa ;) huomaan kiinnittäväni paljon huomiota suloisiin sisaruksiin kun on ihana jo vähän isompi taapero ja vauva perheessä <3 tykkään iloita ajatuksesta jo nyt että toivottavasti joskus vielä pääsen nauttimaan kasvavasta mahasta (toivottavasti en niihin liittyvistä vaivoista!) , synnytyksestä (miten hullu ihminen voi olla!), vauva-ajasta ja taas tästä ihanasta ajasta seurata kun pieni kasvaa ja kehittyy ja samalla toisesta isosisko <3 voi vitsi :) samalla mietin, onkohan tosiaan vauvakuume sellanen mikä tulee olemaan läpi elämän, luultavasti :D

Moikka!
Kyllä omasta mielestä on huuhaata että kaks menee siinä missä yksinkin. Ennemmin kolme menee siinä missä kaksikin 😂 Itellä on 6v 4v 2v ja ollu tosi iisiä vaikka kaikki olikin kotihoidossa ennen eskarin alkua millon nämä 2 muutakin meni päiväkotiin.
En vaihtais päivääkään ja mahtavaa mun mielestä kun sisarukset pienillä ikäeroilla niin kaikista on kaikille seuraa <3 ehkäpä meillekin vielä tulee joskus 4 lapsi, siitä kovasti haaveillaan
Tsemppiä vauvakuumeiluun

Meillä on pojat -08, -13 ja -16. Ainoa tyttö -10. Eli 4 lasta. Kolmas meni kyllä siinä, missä kaksikin, mutta kyllä 2 kanssa oli helpompaa 😂 Neljäs taas toi tullessaan erilaisia haasteita, kun hänellä todettiin 2vrk iässä sydänvika. Tällähetkellä tuntuu, että vaativimmat ovat esikoinen ja 4v 🙈 Tytöllä toki omat konnankoukkunsa! 1.5v on ihana ja iloinen ilopilleri taas, ei mitään uhmaa, ainakaan vielä. Aika näyttää, mitä sydänvika tuo tullessaan, rasitusta kuitenkin tulis välttää hänen kohdallaan.

Jos joku sanois, että 100% varmasti seuraava lapsi olis tyttö, niin en aikailis viidennenkään lapsen hankinnassa.. ja eipä tässä kamalasti aikailla voi, kun ensivuonna pärähtää mittariin 40v.

Kyllä mulla taitaa olla ikuinen vauvakuume 👌🙈

Kaksi lasta on mun kokemuksen mukaan ollut kaikista haasteellisin. Kolmas meni siinä sivussa, tosin se kolmas oli tosi itkuinen ja huono nukkumaan. Neljäs syntyikin sitten kuusi vuotta kolmannen jälkeen, ja se oli melkein lomaa. Isot oli koulussa/eskarissa ja itse sain olla kahdestaan vauvan kanssa, joka nukkui 4-5 tunnin päiväunia. Viides syntyi kaksi vuotta neljännen jälkeen (on nyt 9 kk) ja nyt ei ole enää niin helppoa. Lisää lapsia meille ei enää tule, ei sen takia, etten haluaisi, vaan sen takia, että resurssit ovat nyt käytetty. Ja ikääkin alkaa olemaan jo. Sen verran voin sanoa kokemuksesta, että ikäeroa kannattaa olla joko vähän (2v ja alle) tai sitten oikeasti paljon (yli 5v).

Minulla on pian 8lasta, ei eroa siihen onko”vain” 3 vai 7. Vanhin lapseni on 13 ja uusin syntyy joulukuussa. En nuorempana ikinä ajatellut että minusta tulisi suurperheen äiti mutten tiedä mitään ihanampaa maailmassa kun äitinä olo. Onhan toki välillä rankkaa mutta palkitsevaa 😊

Moikka. Mielenkiintoinen postaus, nämä asiat ovat olleet paljon mielessä.. Meillä taitaa olla tismalleen samanikäiset lapset kuin teillä. Poika 3/14 ja toinen poika 12/15 eli ikäeroa 1.9v. Olenkin mielenkiinnolla odotellut että josko olisimme taas yhtä aikaa raskaana 😅 Kolmas on meille tuloillaan, nyt rv 16. Koko ajan on ollut sellainen vahva tunne että meidän perhe ei ole viellä kokonainen, ja yksi viellä puuttuu. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saamme pikkuisen helmikuussa meidän perheeseen<3 Saa nähdä miten siitä selviää… 3 niin pientä lasta! Mutta samaa olen kuullut, että toisen lapsen saaminen on paljon suurempi muutos kuin kolmannen… toivotaan näin ☺ Kaikkea hyvää teille jatkoon!

Moikks!
Meillä juhlitaan ens kuussa esikoisen 1-vuotis juhlia ja laskettuaika on 1.3, sisaruksille tulee siis noin 1v5kk ikäeroa.
Itse olen aina, ihan pienestä tytöstä asti sanonut haluavani monta lasta. Olin päiväkodissa jo se ketä hoiti pienempiä. Itselläni on yksi sisko joka 5vuotta vanhempi ja toivoin aina pikkusisaruksia..

Haave useammasta lapsesta on edelleen, mutta sitä kun ei ikinä tiedä voiko saada tai mihin suuntaan elämä vie. Liika suunnittelu ei siis ole hyväksi, mutta haave on saada lapsia enemmän kuin kaksi♥️
Ite oob 26 vuotias, joten mielestäni lapsien hankintaan on vielä hyvin aikaa:) haluaisin kuitenkin tämän maaliskuussa tulevan vauvan jälkeen nauttia muutaman vuoden näistä kahdesta♥️

Moi, itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta eikä tarvetta saada lapsia, eikä mun miesystävilläkään, tämän vuoden lopussa täytän 32v ja nykyisen miehen kanssa ollaan puhuttu että viimeistään 35v:nä pitäisi saada lapsi, en tiedä haluaisinko enempää, uskon että vielä ehtii, mutta nyt vanhempana koen että ainakin kerran se on koettava. En oo ollenkaan varma riittääkö mun energiat useampaan lapseen. Voin myös kuvitella elämäni ilman lapsia, mutta mietin jäänkö jostain paitsi. Mulla on myös kavereita jotka ei halua lapsia tai suunnittelee saavansa yhden lapsen myöhemmällä iällä, toivottavasti siis vielä onnistuu. Alle 30v:nä en olisi voinut edes kuvitella itseäni äidiksi ja ajatuskin tuntui katastrofilta, mutta näin iän myötä aloin lämmetä ajatukselle :)

Meillä 6- ja 1-vuotiaat lapset. Isohko ikäero ihan vaan lapsettomuuden vuoksi, molemmat on todella, todella toivottuja ja lapsettomuushoidoilla aikaansaatuja. Nyt järki sanoo että nämä lapset on tässä, näin riittää aika, jaksaminen, vanhempien hermot ja rahat, lisäksi meillä on ikääkin jo 30+… mutta se tunne <3 Luulen (ja pelkään) että mulla on aina ja ikuisesti vauvakuume ja se vielä yhden vauvan kaipuu… <3 <3

Oon tietäny jo pienestä tytöstä saakka etten halua lapsia, vaikka viihdynkin hyvin heidän kanssa ja esimerkiksi sisarusten lapset ovat mulle erittäin rakkaita ja läheisiä. Paljon on tullut samaa kommenttia siitä, että luonteeltaan on omaa rauhaa rakastava ja haluan myöskin säilyttää oman itsenäisyyden sekä nauttia extempore-elämästä. Ajatuskin siitä, että joku olisi minusta monta vuotta riippuvainen ahdistaa kovasti. myöskin puolisoni on onneksi samaa mieltä asiasta.Mulla itselläni on 7 sisarusta ja olen meistä ainoa, kenellä ei ole lapsia. Eikä ole kyllä edes käynyt vauvakuumetta. Itse olen vaihtoehtoisesti miettinyt josko pystyisin olemaan jotenkin apuna lapsettomuudesta kärsiville, mutta tämä vielä selvittelyvaiheessa. Tuntuu jotenkin väärältä kun itsellä olisi lapsiin fyysisesti mahdollisuus ja jotkut taasen joutuvat käymään suurta surua läpi kun ei kaikki menekään helpoimman kautta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *