Matkailu

Arki rullaa, mutta miten saisi joulumielen?

16.11.2017 Teksti: Piritta Palokangas

”Kerro nyt minkälaista sun arki siellä on!” ystävä pyysi Skype-puhelussa. ”No, kuskaan lapsia kouluun ja tarhaan, käyn kaupassa, teen ruokaa, siivoan”, luettelin.

Nyt kun aikaa täällä on hurahtanut kohta kaksi kuukautta, ja alun asunnon etsimis- ja muuttokiireiden jälkeen päivät ovat asettuneet rullaamaan, voi vain todeta, että arki se on täälläkin. Erotuksena Suomeen on vain se, että takapihalla ei ole räntälänttejä.

Halusin Australian-kotiimme jotain eksoottisempaa vivahdetta ja väriä. Sellainen löytyi tämän tuolin muodossa ihan Ikeasta!

Uutena elementtinä arkeen on tullut lapsen kuskaaminen kouluun autolla, sitä ei kotona tarvitse tehdä. Edelleenkin hyppään usein lähdön hetkellä istumaan vasemmalle puolelle vain huomatakseni, että rattihan on oikealla. Ja tuulilasinpyyhkimet vaan viuhtovat, kun yritän viestiä muulle liikenteelle, että käännyn vasemmalle. Siinä missä Suomessa ajaminen tulee selkärangasta ja on aikaa vastailla myös takapenkkiläisten kysymyksiin, vasemman puoleinen liikenne on vaatinut kaiken keskittymiskykyni.

Vähitellen ajaminen ”väärällä” puolella alkaa jo sujua ja takapenkillekin voi alkaa taas jutella. Mutta sieltäpä napautettiinkin vastapalloon eräänä päivänä: ”Mä en voi nyt keskittyä suhun, kun mun pitää katsoa ulos.”

Ihmisen ajasta suurin osa on arkea, joten siihen on hyvä mahduttaa pieniä kohokohtia. Täällä se tarkoittaa rannalle menoa päivän töiden jälkeen aina kun sää sallii.

Arkieloon kuuluvat iltapäiväuinnit meressä.

Viikonloppuisin on  aikaa heittäytyä turistiksi ja koluta Melbournea ja lähiympäristöä. Tämä on kaupunki, jossa tapahtuu koko ajan jotain. On ihanaa toisaalta ajatella, että jos en tänä lauantaina jaksa lähteä kiertämään nähtävyyksiä, ei ole pakko. Kymmenen kuukauden aikana ehtii nähdä kaiken tarvittavan kiireettömästi.

Täällähän sitä arkea enimmäkseen vietetään! Australialaiskotienkin sisustuksessa näkyy nykyään skandityyli.

Olen todennut myös jotain uutta itsestäni. Olen aina luullut olevani todellinen jouluihminen. Joulu on yleensä osa arkeani lokakuusta loppiaiseen. Pihavalot asennan lokakuussa, koristeet pyhäinpäivänä, samoin tortut ja piparit leivon jo marraskuussa, ja joulukuusi kannetaan sisälle itsenäisyyspäivänä.  Mutta joulumieleni taitaakin olla ilmastosidonnaista. Kun lämpömittari näyttää +30, palmut huojuvat rantatiellä ja joulukoristeiden vieressä myydään puhallettavia flamingoja, vievät flamingot voiton.

Joulumieleeni kuuluu se että on lunta, edes vähän, ja mittarissa miinusasteet. Täällä niitä ei ole. On tietysti ihanaa, kun on valoa ja aurinkoa. Vaikka en ole kaamosmasentuja, normaalia syysnotkahdusta energiatasoissa ei ole tullut, eikä suklaatakaan ole kulunut ihan normimarraskuun tahtiin. Vastaavasti siltä ihanalta auringolta täytyy suojautua tarkoin jatkuvalla rasvaamisella ja jäätelö vanhenee pakastimessa vain vähän aikaa… Mutta tavaratalojen joululaulut eivät nyt kyllä sytytä yhtään.

On vain hyväksyttävä, että joulu ja kesä tulevat täällä samassa paketissa. Niinpä ostin tänään kaksi joulusukkaa lasten joulukalenteriyllätyksiä varten, samalla reissulla mukaan tarttui hellemekko. Ehkä pukeudun siihen aattona. Joulumenua täytynee myös alkaa miettiä uusiksi ilmasto huomioon ottaen. Kampaajani sai minut ajattelemaan sitä sanomalla, että hyvähän teillä siellä kylmässä pohjoisessa on syödä jouluherkkuja niin paljon kuin napa vetää, koska sen jälkeen voi mennä peiton alle pötköttämään. Täällä kun mennään jouluaterian jälkeen rannalle bikineissä!

Keittiön seinälle syntyy arjen taidetta jatkuvalla tahdilla.

Kommentit (2)

Kiitos,suunnilleen sata prosenttia kalusteista on eräästä ruotsalaisliikkeestä 🙂 Ei ostettu autoa,on työsuhdeauto

Teillähän on viihtyisä aussikoti. Autolla ajo kuulostaa kyllä haastavalta! Ostitteko oman auton?

Kiitos,suunnilleen sata prosenttia kalusteista on eräästä ruotsalaisliikkeestä 🙂 Ei ostettu autoa,on työsuhdeauto

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *