Ihmiset ja suhteet

Kaupunkien Narkissokset

Teksti:
Anna.fi

Pasi Mäenpään kirjassa Narkissos kaupungissa käsitellään kaupunkia mielenkiintoisesti kuluttamisen ja kulutusyhteiskunnan näyttämönä. Kaupunki on julkisen esiintymisen paikka, kuluttaminen urbaania leikkiä. Moderni kuluttaja-kaupunkilainen luo leikkien kosmoksensa.

Kaupunkien Narkissokset

”Kaupunki-ilma tekee vapaaksi”, kirjoitti saksalainen sosiologi Max Weber mukaillen saksalaisten kaupunkien porttien yläpuolelle kirjoitettua tekstiä. Tämä vapauden tunne voi viedä kaupunkilaiset minne tahansa – tai ainakin se saattaa ohjata heidät ostamaan lisää yksilöllisyyttä kirpputoreilta ja kauppakeskuksista, kirjoittaa Pasi Mäenpää väitöskirjassaan Narkissos kaupungissa.

Urbaanit ihmiset rentoutuvat ja levähtävät mieluiten kaupungin vilkkaimmissa kulmauksissa. Tällaisiin paikkoihin syntyy Mäenpään mukaan ”katuseurallisuuden kenttä”. Katuseurallisuudessa ihmisten mielenkiinnon kohteena ovat muut ihmiset, heidän olemuksensa ja käyttäytymisensä. Kaupunki on roolileikkiä, jäljittelyä, esittämistä ja katselua.

Eivätkö kaupungissa Mäenpään mukaan tapahtuva esittäminen ja jäljittely vaikuta aivan lasten roolileikeiltä? Nimenomaan: kaupunkitilassa tapahtuva esittäminen, jäljittely sekä siihen perustuva romanttinen ennakointi sekä niiden itsetarkoituksellisuus ovat Mäenpään mukaan kaikki pelin tai leikin tunnusmerkkejä. Syntyy homo ludens urbanus eli leikkivä kaupunkilainen, joka etsii kyllä itseään, mutta tekee sen julkisessa tilassa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Shoppailu on urbaania leikkiä

Mäenpään mukaan epämääräinen romanttinen kaipuu hallitsee sekä katuelämän että nautinnollisen shoppailun kokemista. Innostavinta shoppailijalle on kohdata jotain, mitä hän on kauan odottanut tai kaivannut, mutta josta hänellä on ollut vain epämääräinen mielikuva. Shoppailu onkin mielikuvaleikkiä, jossa fantasioidaan itsestä jonain muuna tai jonkinlaisena toisena. Mäenpään mukaan kauppakeskus on teatteri, jossa kaivataan, keksitään ja kokeillaan erilaisia roolimalleja. Mielihyvä syntyy siitä, että tavaroita hypisteltäessä ja sovitettaessa ”leikitään” hetken tuotteen omistamista. Joskus mukana on ”makutuomari”, jonka kanssa teatteri jaetaan ja joka voi toimia intiiminä yleisönä. Kaupungissa ihmisellä on siis mahdollisuus hetkiin, jolloin ollaan olevinaan jotain muuta, kuin oikeasti ollaan.

Kuluttajia voi Mäenpään mukaan verrata lapsiin, jotka kokeilevat tavaroiden tarjoamia rooleja ja leikkivät niillä. Shoppailemalla avataan omia rajoja, irrottaudutaan arjen välttämättömyyksistä ja avaudutaan tavaramaailmalle. Kuluttamisesta onkin tullut Mäenpään mukaan kaupunkilaisten keskeinen orientaatio kaupunkiinsa. Sisä- ja ulkotilan, julkisen, yksityisen ja puolijulkisen tilan raja ovat hämärtyneet, ja sulkeutuneisuutta on alettu pitää huonona kaupunkina. Avoimuudesta ja kaiken näytteillä ja saatavilla olosta on tullut ainoa oikeana urbaanina pidetty vaihtoehto. Lähiötä pidetään Mäenpään mukaan suorastaan epäkaupunkina, koska urbaanista elämästä on tullut ainoaa oikeaa ja haluttua kaupunkilaiselämää.

Leikin avulla sopeudumme yhteiskuntaan

Mitä merkitystä urbaanilla kulutuskeskeisellä leikillä on nyky-yhteiskunnassa ja mitä se hyödyttää? Mäenpään mukaan leikki hyödyttää modernin yksilöllisyyden piirteitä: korostunutta suhdetta itseen, autenttisuuden vaatimusta, itsekontrollia, pyrkimystä oman elämän hallintaan sekä muutospaineita. Leikki on sosiaalinen resurssi, jonka avulla sopeudumme yhä uudestaan yhteiskuntaan sen julkisessa tilassa.

Millainen yhteisö kaupunkien urbaanin leikin yhteisö sitten on? Kaupunkiin kuuluvan tietyn etäisyyden ylläpitäminen on yksi leikin tärkeimpiä ominaisuuksia. Urbaani kuluttaja on narsistinen, mutta peilaa jatkuvasti omaa kuvaansa, ja peilikuva muodostuu vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Peilikuva on tietoisesti luotu ihannekuva, joka rakentuu kulutuskulttuurin tarjoamista aineksista: tyyleistä, muodoista, esineistä ja kuvista. Yksilöllinen ja itseriittoinen kulutuskäyttäytyminen on siis lopulta aivan erityisellä tavalla yhteydessä muihin, toisiin leikkiviin kaupunkilaisiin.

Pasi Mäenpää: Narkissos kaupungissa. Tutkimus kuluttaja-kaupunkilaisesta ja julkisesta tilasta. Tammi, 2005.

Teksti: Veera Luoma-aho / A4 Media Oy (24.8.2005)
 

X