Melbourne

Festarit sunnuntain ratoksi

12.2.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Tunnelmallinen iltavalaistus festaripuistossa.

Yksi Melbournen kesän kohokohtia on St.Kilda -festarit, jotka järjestettiin eilen. Vuodesta 1980 järkätyt ilmaiset festivaalit vetävät yhdeksi päiväksi  St.Kildan rantakaduille, rannalle ja puistoihin satoja tuhansia ihmisiä kuunteleman musiikkia ja nauttimaan auringosta.

Olemme aktiivisia festarikävijöitä Suomessa, joten eihän tätä voinut jättää kokematta! Kun ehdimme paikalle iltapäivästä, St.Kilda oli sankkana väkeä. Se, mikä kyllä heti pisti silmään oli se, etteivät ihmiset olleet humalassa. Ehkäpä keskellä kaupunkia järjestetty yhden päivän tapahtuma, joka päättyi klo 22, hillitsi menoa äitymästä liian villiksi. Paikalla oli kaikenikäisiä, emmekä myöskään olleet ainoat kärryillä ihmisjoukossa pujotelleet.

Pikkukaveri jo ehti hypätä kärrystä pois…

Mietin ensin, voimmeko lähteä festareille lasten kanssa, koska suuressa väkijoukossa on aina vaara, että lapset eksyvät tai tallautuvat jne. enkä myöskään usko, että ihan pienet lapset nauttivat festareista samalla tavalla kuin aikuiset. Siksi en veisi pikkulapsia vaikkapa Ruisrockiin ja muille perinteisille Suomi-festareille. Mutta alueella oli yllättävän väljää liikuskella kärryjen kanssa ja festareilla oli myös iso lasten alue esiintymislavoineen, ja siellä pääsi myös huvipuistolaitteiden höykytykseen tai pomppulinnoihin hyppimään.

Tietystikään lasten kanssa ei voi mennä eturiviin pogoilemaan, mutta kyllä kauempaankin katsoen ja kuunnellen pääsi hyvin festaritunnelmaan, joka toi paljon mieleen Flown Helsingissä.

Meri ja auringonlasku loivat päälavalle upean takaseinän.

Musiikkia soitettiin viidellä lavalla. Artistikattaus oli todella laaja, päivän aikana esiintyi yhteensä lähes 70 artistia/bändiä ja genrejä oli varmaan lähes yhtä monta. Festareiden parasta antia usein toki on juuri oman suosikkibändin näkeminen, mutta yhtä mahtavaa on löytää uusia artisteja, joiden musiikkiin ei olisi muuten voinut törmätä. St.Kilda -festareilla yksikään nimi ei ollut minulle aiemmin tuttu.

Illan pääesiintyjä oli Architecture in Helsinki -niminen indiepop -bändi, jolla tosin ei ole mitään tekemistä Helsingin tai Suomen kanssa. Bändille on vain haluttu keksiä coolilta kuulostava nimi!

Jazzia ja auringon laskevia säteitä.

Massiivinen päälava ja sen edessä ollut väentungos sai mukavaa vastapainoa rannan pikkuteltoista. Festarialue oli niin laaja, että samassa tapahtumassa sai kokea niin pienen festarin leppoisaa tunnelmaa kuin suuren yleisötapahtuman tungostakin.

Illan hämärtyessä festaripuisto oli tunnelmallisen kaunis. Lavalla melskaa The Bennies reggae-ska-punk-rockia.

Festariruoka on oma taiteenlajinsa, ja sitä oli tarjolla sadoissa alueen kojuissa. Oli varaa mistä valita, kunhan vain olisi tajunnut varata käteistä mukaan tarpeeksi… No meidän dollarit riittivät herkullisiin korealaisiin perunatwisteihin.

Korealaiset perunatwistit ovat festariruokaa parhaimmillaan. Ne maustetaan esim. juustolla tai erilaisilla mausteseoksilla. Herkullista!

Seuraavat festivaalit kutittelevat sitten enemmänkin makunystyröitä, nimittäin muutaman viikon päästä järjestettävät donitsifestivaalit, nami nami : )

Kommentit (2)

Kiitos! Ja koulupostauksia tulee vielä jatkossakin : )

Kiva ja mielenkiintoinen blogi. Löysin eilen ja luin kaikki jutut yhteen menoon. Erityisesti koulupostaukset kiinnostaa, ope kun olen. 🙂

Kiitos! Ja koulupostauksia tulee vielä jatkossakin : )

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *