australia

Hylätty maantiepyörä sai uuden kodin

17.12.2017 Teksti: Piritta Palokangas

Kirjoitin aiemmin australialaisten tavasta ”kierrättää” tavaroita jättämällä ne talon eteen nurmikolle. Jätekuski korjaa ne siitä tai niitä tarvitseva.

Haaveilin myös taannoin, josko aloittaisin täällä Melbournessa uuden harrastuksen eli maantiepyöräilyn, joka on suuressa suosiossa paikallisten keskuudessa.

No, miehen työkaveri oli bongannut nurmikolta hylätyn pyöränrähjän, joka entisessä elämässään oli ollut maantiepyörä. Nyt sen vanteet olivat mutkalla, pinna poikki, ketjut ruosteessa, vaijerit solmussa ja runko naarmuinen, muun muassa. Siitäpä taloutemme pyörärassari sai projektin, joka valmistui eilen. Pyörä, mitä siitä oli jäljellä, purettiin ensin osiin ja puhdistettiin. Uusiin osiin meni rahaa reilu sata dollaria, penkki ja polkimet saatiin kaverilta. Lopputulos on alla.

Kaunokaista säilytetään tietysti parvekkeella.

Tänään pääsin neitsytajolle!

Suuntasin Beach Roadille, joka mukailee Melbournen rantaviivaa kymmenien kilometrien verran. Siellä on myös tilaa polkea hyvin ja viikonloppuaamuisin yhdellä kaistalla on kielletty parkkeeraus, jolloin se on pyöräilijöiden käytössä. Vaikka jalankulkijalla saa olla silmät selässäkin oman turvallisuutensa vuoksi, pyöräilijöihin autoilijat suhtautuvat täällä aivan eri kunnioituksella.

Oli kuuma päivä, ja lenkkeily olisi ollut tuskaa, mutta pyöräillessä tuntui vain ihanan tuulen leyhähtely. Pyöräillessä ehtii myös paljon kauemmaksi kuin juosten, joten sain ihailla monin verroin enemmän myös maisemia.

Pyöräily tuntui todella hyvältä vaihtelulta juoksuun. Jonkin verran on tosin harjoittelemista oikean ajoasennon löytämisessä, ja vauhtia en uskalla vielä päästää kovin lujaksi. Olin myös hieman arka pyöräilemään autokaistalla, vaikka siinä tilaa olisi ollutkin, vaan siirryin pyörätielle. Se oli virhe. Pyörätien karheampi pinta ja pari rotvallin reunaa saivat aikaan sen, että 32 kilometrin kohdalla eturengas sanoi pffiiifh!

Kahdeksan kilometriä olisi ollut vielä edessä, joten ei auttanut muu kuin soittaa huoltojoukot paikalle. Nyt sen tiedän, että maantiepyörän renkaat eivät ole ihan samaa tekoa kuin leveämpirenkaisen hybridin, jolla vinssaan Suomessa työmatkoja. Ja ennen seuraavaa ajolenkkiä minua odottaa oppitunti pyöränkumin vaihtamisessa.