australia

Arki Australiassa: ne pienet kulttuuriset erot

29.3.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Pienet asiat Australiassa tuovat arkeen positiivista virettä. Kuten se, että ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Jalkakäytävillä vastaantulijat moikkailevat iloisesti kuin Lapin keväthangilla konsanaan. Samoin aina, kun olen poistumassa bussista tai junasta rattaiden kanssa, joku tulee auttamaan. Mutta arki tuo vastaan sellaisiakin pieniä asioita, jotka saavat suomalaisen kulmakarvat kohoamaan.

Ostokset kärryssä suoraan kotiovelle

Yleinen tapa täällä on, että ruokaostokset pukataan kauppakärryissä kotiovelle saakka. Kärryjä on sitten parkissa pitkin pientareita. Joku ne sieltä aika ajoin pukkailee takaisin kauppaan, tai ehkä ne napataan nurmiparkista mukaan seuraavalle kauppareissulle. Kyllähän se itselläkin on joskus mielessä käynyt, että mitäpä jos lainaisi kärryjä, kun molemmissa käsissä sinkuu raskas kauppakassi…

Näiden kärryjen kotimarketti sijaitsee noin kilometrin päässä tästä kuvan paikasta.

Sauna K-16

Uimahalleissa on saunoja, mutta niihin on ikäraja 16 vuotta. Kun kysyin eräästä uintikeskuksesta miksi näin, minulle vastattiin, että olosuhteet saunassa ovat erittäin vaaralliset. Olen käynyt yhdessä yleisessä saunassa täällä, ja se oli aivan samanlainen sauna kuin Suomessakin, jopa kiuas oli suomalaisfirman. Kun kysyin, mikä saunassa on vaarallista, niin vastaus oli, että se kuuma ilma.

Saunoihin ei ole mitään asiaa ilman uima-asuja, koska saunat ovat yhteissaunoja.

Suomessa olemme uimahallin vakioasiakkaita, mutta täällä niissä kylpeminen on jäänyt vähemmälle. Johtuen suomalaisesta hygieniakäsityksestä. Siinä missä Suomessa on pakko mennä altaisiin suihkujen (ja saunan!) kautta, täällä uimahalleissa voi lompsia suoraan pääsymaksukassalta altaaseen. Kamat jätetään kassissa lokeroon tai altaan reunalle. Täällä ei  käydä Suomen tapaan keskustelua siitä, ovatko uimashortsit epähygieniset, vaan altaissa pulikoidaan myös normishortsit ja t-paita päällä. Kun pojallani oli koulussa uintia puolitoista viikkoa putkeen, ohjeistus oli, että uimahousut on oltava valmiina vaatteiden alla. Suihkussa lapset eivät uintireissuilla käyneet, eivät ennen eivätkä jälkeen uinnin. Opettaja sanoi, että siihen ei ole aikaa.

Nyt syksyn viiletessä aiomme vuokrata saunavuoroa Suomi-talon saunasta, jonne ei ole ikärajaa.

Melbournen Suomi-talon sauna rakennettiin viime vuonna. Kuvat: The Finnish Society of Melbourne

Ravintolalasku jaetaan tasan

Kuvittele, että olet ravintolassa ystävien kanssa. Joku tilaa Kobe-härkää, toinen ostereita ja kolmas usean ruokalajin menun. Sinä tyydyt päivän keittoon. Kun lasku tulee, se jaetaan tasan kaikkien kesken. Mietimme suomalaisen ystäväni kanssa, että eihän sellainen voisi ikinä olla mahdollista Suomessa! Siellä on tottunut siihen, että lasku jaetaan sentilleen sen mukaan, mitä kukin on syönyt ja juonut. Kun päivittelin asiaa italialaiselle ystävälleni, hän sanoi, että Italiassa toimitaan samoin kuin täällä. Koska kyseessä on eräänlainen juhla, kun mennään porukalla ulos syömään, ja silloin kaikki osallistuvat juhlan kustannuksiin, hän selitti. On siis tavallaan oma valinta, jos haluaa maksaa vihersalaatistaan ylihintaa.

Kierrätys kunniaan

Kirjoitin taannoin muista pienistä jutuista, jotka ovat kummastuttaneet täällä arjessa. Yksi asia on se, että täällä nostetaan tarpeettomaksi käynyt tavara talon eteen nurmikolle. Siitä sitten tarvitsevat voivat ottaa itselleen tai jossain vaiheessa jäteauto korjaa roinan pois. Mieheni on jo kunnostanut minulle maantiepyörän, jonka ranka löytyi ojasta. Ja toimiva peli se on edelleen! Poljen sillä joka viikonloppu 50 kilometrin lenkin. Pari päivää sitten nuorempi pojista bongasi suosikkihahmonsa kuvalla koristellun pehmotuolin, ja kolmivuotiaan tarmon pakottamana se oli pakko raahata sitten kotiin. Pesin päällisen ja sisukset, ja nyt tuoli nököttää poikien huoneen nurkassa. Ehkä tämä on ihan hyödyllistä kierrätyskasvatusta loppujen lopuksi?

Toppaa päälle

Syksy tekee tuloaan ja ilmat ovat alkaneet viilentyä. Aamuisin, kun saatteleen poikaa kouluun, voi olla jo kirpeitä, +15 asteen lämpötiloja. Niinpä paikalliset ovat kaivaneet untuvatoppikset esiin. Ja kas kummaa, kun eräänä aamuna menimme leikkipuistoon, ei siellä ollut muita kuin me, koska mittari näytti +14 ja tuuli oli navakka etelätuuli Antarktiksen suunnalta. Hurautimme 10 minuutin viluisen ulkoilun jälkeen ostoskeskukseen, josta ostin itselleni toppatakin. Lapsille olin ehtinyt ostaa ne jo aiemmin. Naurattaa itseäkin, miten ihmisen elimistö mukautuu vallitseviin olosuhteisiin.