Melbourne

Kun koti-ikävä iskee

6.5.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Eilen vietin launtaita pitkästä aikaa perinteisesti: aamupäivällä pitkä juoksulenkki ja illalla sauna. Suomi-arjesta poiketen lenkiltä puuttui juoksukaveri, jonka kanssa parantaa maailmaa ja juoruta, eikä saunaakaan ole oman katon alla. Mutta Melbournen Suomi-talon saunan löylyt olivat hyvin kotoisat.

En tosin loppujen lopuksi tiedä, lievittikö vai lisäsikö puolentoista tunnin kylpeminen koti-ikävää! Se on vähän sama juttu Skype-puheluiden kanssa: kun näkee ruudulla läheisiä ihmisiä, ikävä kouraisee aina silloin vähän enemmän.

Meille on ehtinyt muodostua jo eräs tapa lievittämään koti-ikävää. Ajelen lasten kanssa silloin tällöin Ikeaan. Jep. Miehelläni ei ole vielä niin ikävä tullut, että lähtisi muuten vain kiertämään sinikeltaista laatikkoa. Muistissa taitaa olla vielä ne alkuajan reissut täällä, kun raahasimme tavaraa sieltä tuskissamme. Mutta nämä nykyiset reissut ovat leppoisia, koska emme osta huonekalumyymälästä mitään. Kun astuu myymälään sisälle, on kuin teleporttaisi itsensä mihin tahansa maailman Ikeaan. Huonekalunäyttelyn voi kävellä läpi fiilistellen olevansa vaikka Haaparannan myymälässä, josta on vain kävelymatka mummolaan. Jotain on kuitenkin ostettava joka kerta: salmiakkia ja suomalaista lakua, ja lapset syövät lihapullat muusilla.

Kaipaan Suomesta myös selkeitä vuodenaikoja, kyllä, myös pimeää syksyä ja paukkupakkasia! Syksyikävään olen nyt saanut lievitystä, kun täällä on saatu nautti värikkäästä syksystä, ja kuinka ihana olikaan istua eilen saunan terassilla pimeässä syysillassa ja katsella eteläistä tähtitaivasta.

Lue seuraavaksi