Matkailu

Laskukauden aloitus Uudessa-Seelannissa

6.7.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Cardronan hiihtokeskus.

Yksi syy, miksi ajoitimme Uuden-Seelannin reissumme talviaikaan on, että halusimme päästä täällä laskettelemaan. Uuden-Seelannin Eteläsaarella on lukuisia hiihtokeskuksia. Yövyttyämme kaksi yötä Queenstownissa ajoimme noin 70 kilometrin matkan Wanakaan, jonka lähellä olevassa vuoristossa sijaitsee Cardronan hiihtokeskus. Toisin kuin Suomessa, lumiraja on Uudessa-Seelannissa korkeammalla, joten päästäkseen laskettelemaan täytyy ajaa ylös vuoristoon.

Se olikin adrenaliinitasoja nostava kokemus kiemurrella 14 kilometriä 50 km:n tuntivauhdilla soratietä, jonka varrelta puuttuivat suojakaiteet lähes koko matkalta, huh! Mutta ylös päästyämme vastassa oli silmiä hivelevän kaunis lumimaisema ja upeita rinteitä.

Lasken laudalla ja tykkään pitkistä, sopivan loivista rinteistä, sellaisista kuin harrinrinne Ylläksellä. Ja Cardronassa sellaisia riitti. Oli nautinnollista kruisailla auringon helottaessa alas rinnettä, jossa oli juuri sopivasti pehmeää irtolunta. Nyt laskukauden avaus tuntuu reisissä ja kyljissä, enää nelisen kuukautta Suomen talvikauden alkuun!

Ja mikäpä kruunaa täydellisen hiihtopäivän paremmin kuin sauna. Hotellissamme oli aivan kelpo sauna, ja saimme saunoa kahtena iltana aivan keskenämme. Talvi ja sauna, asiat, joita todellakin olen kaivannut Suomesta!

Noin 8 000 vakituisen asukkaan Wanakan sydän on Wanaka-järvi.

Ehdimme tutustua Wanakan ympäristöön myös patikoiden. Kiipesimme parin kilometrin matkan näköalatasanteelle, josta oli näkymä Diamond Lakelle. Australiassa patikoidessa ei kannata livetä polulta, koska pusikoissa voi oikeasti vaania myrkkykäärmeitä, mutta Uudessa-Seelannissa ei ole yhtään myrkyllistä käärmelajia tai hämähäkkiä!

Wanaka-järvi patikointipolulta katsottuna.

Wanakassa ja Cardronassa vietettyjen päivien jälkeen matkamme jatkuu autolla rannikkoa pitkin kohti Eteläsaaren kärkeä, mistä nousemme Wellingtoniin Pohjoissaarelle menevään lauttaan. Matkaa Pictonin lauttasatamaan on 756 kilometriä, joten pysähdymme välillä yöksi Hokitika-nimiseen pikkukaupunkiin meren rannalla.

Yksi kullanarvoisia vinkkejä muuten, jos suunnittelee road trippiä Uudesssa- Seealannissa on, että kannattaa satsata nelivetoon, ainakin talviaikana. Lämpötilat tippuvat nollan alapuolelle ja vuoristoteillä mutkitellessa on mukavampi tunne takapuolen alla, kun pito ei lipsu.