Matkailu

Loma paratiisissa, päivä 1

3.4.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Loma Fijillä. Aurinkoa, turkoosia vettä, valkoista hiekkaa ja all inclusive. Oli ihanaa jo suunnitella lomaa. Ajatuksena oli viettää pari ensimmäistä päivää  hotellissa liikkuen ainoastaan uima-altaan ja buffetin väliä. Yleensä lomistamme kun ei ohjelmaa ja toimintaa puutu.

Melbournesta lentää Fijille alle viidessä tunnissa. Lentomme oli määrä laskeutua sunnuntaina kello 5.50 aamulla, ja ensimmäistä kertaa koskaan kentällä olisi myös vastassa kuljettaja lapun kanssa, jossa olisi meidän nimemme. Luksusta! Kun laskeuduimme sunnuntaiaamuna Fijin pääsaarelle Nadille yli tunnin myöhässä, vastassa oli betoninharmaa sää ja rankkasade. Olin kyllä googlannut, että Fijin sadekausi kestää tammikuulta huhtikuulle, mutta optimistina edullisia lentoja ja hotelleja varatessani miettinyt, että koska tulemme saarelle 1. huhtikuuta, pahimmat sateet ovat silloin jo ohi.

Laskeuduttuamme odottelimme koneessa päällä olevan kaatosateen hellittämistä,  jotta henkilökunta voisi laittaa turvallisissa työolosuhteissa portaat koneeseen kiinni. Päästyämme terminaaliin, kuljettajaa nimilapun kanssa ei näkynyt, koska olimme siinä vaiheessa jo kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Pyörittyämme aikamme, eräs ystävällinen nainen ripusti kaulaamme simpukkakorut, ojensi pullot vettä ja kysyi, mitä etsimme ja ohjasi meidät sitten matkatoimistoon. Siellä kuulimme, että ulkona vellovan rankkasateen vuoksi tiet olivat tulvavesien peitossa, mutta pääsisimme silti bussiin, joka oli viemässä muitakin ihmisiä samaan hotelliin kuin me. Pitäisi vain odottaa vähän aikaa, että vesi laskisi kaduilta. Bussin saavuttua saimme kuulla, että meidän pitäisi odotella pari tuntia kentällä, jotta tulvavesi olisi laskenut. Bussissa ollut aussiseurue oli nimittäin käynyt jo yhden mutkan yrittämässä. Siispä seurasimme heitä Burger Kingiin. Onneksi verensokerit olivat kohdillaan siinä vaiheessa, kun matkatoimiston nainen tuli kertomaan, että lähtömme viivästyisi vielä kolme tuntia. Puoli kolmelta nousimme vihdoin bussiin ja pääsimme ajelemaan kohti hotellia. Pian rankkasateiden jäljet alkoivat lipua silmiemme eteen.

Tämä sade ja sen jälkeinen tulva olivat normaalia sadekauden sadetta voimakkaammat. Ne johtuivat syklonista, joka oli lähestynyt Fijiä, mutta onni onnettomuudessa, tällä kertaa trooppinen myrsky meni ohi ja tuhot jäivät pieniksi. Monien ihmisten kodit kärsivät tulvassa, mutta vielä pahempaa jälkeä olisi saanut aikaan sykloni. Paratiisin ilmasto on joskus myös tällainen.

Kun lähestyimme pahinta tulvakohtaa, kuski pysäytti bussin ja kaikki laukut siirrettiin auton alasäilytyksestä sisälle. Pian pysähdyimme tien risteykseen muodostuneen vuolaan kosken alajuoksulle. Tuostako meidän pitäisi mennä läpi? Alkoi todella jännittää.

Pienempi turistibussi pääsi virran läpi.

Yksittäisiä uskalikkoja päästeli läpi vesiesteen ja saatiinpa siitä veto- ja työntöavun turvin yksi pieni turistibussikin läpi. Aivoni alkoivat raksuttaa pakosuunnitelmaa, jos jumahtaisimme virtaan, vesi alkaisi tulla bussiin ja paniikki räjähtäisi. Meitä oli bussissa noin 50 ihmistä, joista parikymmentä lapsia.

Jotkut, joilla ilmeisesti oli kiire lentokentälle, joutuivat kahlaamaan virran poikki.

Olimme tähän asti napsineet kuvia tulvasta bussin lasien läpi, mutta kun bussimme nytkähti kohti virtaa, lasin toisella puolen kymmenet kännykät seurasivat sitä ja olimme yhtäkkiä tapahtumien keskipisteessä. Bussin moottori huusi, se oli jo saanut osansa tulvasta. Sitten kuski ja hänen apumiehensä päättivätkin jättää kosken väliin ja käännyimme pois virtapaikasta. Köröttelimme takaisin lentokentälle, jossa meininki alkoi muistuttaa Amazing Race -sarjaa, kun kaikki soittelivat kiivaasti täyteen buukattuihin hotelleihin etsien yöpaikkaa. Tunnin metsästyksen jälkeen löytyi hotelli, jossa oli muutama vapaa huone. Me saimme viimeisen! Osa joutui jäämään lentokentälle yöksi. Ystävällinen bussikuski heitti seurueemme hotellille. Kaaduimme siellä lopun uupuneina sänkyihin syötyämme iltapalan. Kaikki vakuuttelivat, että sade loppuisi ja tulva laskisi aamuun mennessä. Aamulla kello 9 oli määrä yrittää uudelleen omalle hotellille. Aamuyöllä heräsin siihen, kun rankkasade rummutti bungalowimme kattoa.

Toinen yritys hotellille alkamassa.

Aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena. Tulvavesi oli onneksi laskenut. Ajellessamme näimme taloja, jotka oli rakennettu parimetristen pylväiden päälle, nyt ymmärrän miksi. Ja päästiinhän sitä viimein perille! Aurinko, turkoosi hiekka ja all inclusive -kirjoitus on siis vielä tulossa tältä ihanalta saarelta. Mutta ensin relataan vähän.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *