Melbourne

Melbournen iltaelämä: Salakapakoita ja rooftop -baareja

16.6.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Talvijuoma mulled wine on vähän kuin lämmintä sangriaa.

Kun on mahdollisuus saada lastenvahti, kannattaa livahtaa kierrokselle kattoterassibaareihin ja salakapakoihin. Ne ovat ehdottomasti kaksi kokemisen arvoista asiaa Melbournen iltaelämässä. Sekä rooftop -baareja että salakapakoita löytyy runsaasti aivan ydinkeskustasta. Ja molempia voi olla myös hankala löytää. Kattobaarit sijaitsevat usein taloissa, jonka alemmissa kerroksissa on toimistoja ja katutasossa kauppoja, pikaruokaravintoloita jne. joten pitää olla tarkkana, että huomaa pienen kyltin, joka ehkä on ilmoittamassa, missä baari sijaitsee, tai sitten on luettava rappukäytäväkylteistä, missä kerroksessa baari on. Salakapakkaan puolestaan voi avautua ovi vaikka pizzerian takahuoneesta tai sinne mennään voileipäbaarin kylmiön kautta!

Tämän Curtin House rooftop -baarin terassilla on myös ulkoilmaelokuvateatteri.

Rooftop-baarit ovat parhaimmillaan tietysti kesällä, kun aurinko paistaa ja lämpiminä kesäöinä tarkenee istua pitkään ulkona. Mutta on niissä viihtyisää näin talviaikaankin.

Tämä kuva on joulukuulta hotelli Imperialin kattoterassilta, kun kesä helli Melbournea kuumimmillaan.

Eilen piipahdimme ensimmäiseksi Goldilocks-nimiseen kattobaariin, missä sai tilata myös ruokaa. Baari sijaitsee nuudeliravintolan yläkerrassa. Dim sum -nyytit ja tulinen kananuudeli lämmittivät mukavasti terassin lämpölamppujen lisäksi.

Goldilocksista laskeuduimme yhdet rappuset alemmaksi illan ensimmäiseen salakapakkaan, House of Correction -nimiseen tyylikkääseen pikkubaariin. Lämmin mulled wine tuli tarpeeseen, ennen kuin laskeuduimme takaisin ulos Melbournen viileään iltaan.

Goldilocks -baarin terassinäkymiä.

Ydinkeskustassa sijaitsevassa China Townissa on kova kuhina iltaisin. Paitsi että siellä on valtava määrä hyviä ravintoloita, sen sivukujilla on salakapakoita. Tämänkin aution kujan päässä oli ovi, josta pääsi sisään Croft Institute -nimiseen baariin, jossa tunnelmaa luodaan vähän tärähtäneellä tieteislaboratorio-sisustuksella.

Salakapakka Croft Instituten baaritiski näyttää tieteislaboratoriolta.

Parin kujan päässä sijaitsi illan suosikkimme  Berlin Bar, jonne ei astellakaan sisään ihan noin vain. Ensin pitää kivuta kaksi kerrosta ylöspäin, että pääsee visusti lukitun oven taakse. Ovikelloa soittamalla saa paikalle tarjoilijan, joka toteaa asiakkaiden kunnon ensin ovisilmästä ja päästää sitten sisälle, jos baariin mahtuu.

Tästä sisään Berlin Bariin.

Berlin Barissa sijaitsee kaksi puolta, tietysti. Valitsimme aluksi itäpuolen, missä oli isot lankkupöydät ja puujakkarat, kova melu ja paljon porukkaa. Loikkasimme kuitenkin länteen, missä oli enemmän amerikkalainen tunnelma pehmeine sohvineen ja miellyttävä musiikki.

Tältä näyttää Berlin Barin  länsipuolella.

Ja kun kerran vauhtiin oli päästy, piipahdimme vielä illan päätteeksi Ferdydurke -baariin, jonka sokkeloisissa tiloissa oli tunnelma kuin kotibileissä ja dj soitti tyylikästä musiikkia. Viisi baaria on aika hyvä saldo, ottaen huomioon, että olimme liikenteessä klo 17-23!

Hassua oli se, että vaikka kapakoihin ei ollut jonoja, ne olivat kuitenkin melko täynnä. Tarjontaa on vieri vieressä niin paljon, että asiakaskunta hajaantuu, mikä on hyvä. Mikä onkaaan turhauttavampaa kuin jonottaminen baariin!

Varmasti nämä pienet ja persoonalliset baarit ovat yksi tekijä, miksi Melbournea kutsutaan eurooppalaisimmaksi Australian kaupungeista.

Baarit, joissa kiertelimme eilen, on listattu Time Out -oppaasssa, joten aivan autenttisista salabaareista ei ollut kyse, mutta tuohan se iltaan jännittävää tunnelmaa, kun tietää olevansa menossa ”salakapakkaan”. Ja kuka tietää, kyllä Melbournesta löytyy varmaan myös niitä sala-salakapakoitakin.