australia

Oma loma Brisbanessa

27.5.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Päätin tehdä pienen irtioton, ja lähteä reissuun aivan yksin! Niinpä perjantaina hyppäsin Melbournessa lentokoneeseen ja lensin kaksi tuntia pohjoiseen Brisbaneen. Siellä oli vastassa ihanan lämmin kesäinen päivä.

Näkymä hotellihuoneeni ikkunasta.

Kun saavuin hotellihuoneeseen, valtasi hetkeksi outo tyhjä tunne, että mitäs nyt sitten? Ennen kuin annoin sen kehittyä koti-ikäväksi, vaihdoin ripeästi lenkkikamat ylle ja lähdin tutustumaan kaupunkiin. Hölkkäsin joenvartta pitkin 11 kilometrin lenkin. Ensivaikutelma Brisbanesta oli, että se on samanoloinen kaupunki kuin Melbourne, mutta pienempi. Täälläkin on paljon tornitaloja ja niiden vastapainoksi isoja puistoalueita. Ja joen varrella oli paljon ravintoloita, jonne ihmiset olivat kerääntyneet aloittelemaan viikonloppua. Juoksin myös kilometrin mittaisen Story Bridgen yli, joka on yksi Brisbanen nähtävyyksistä.

Story Bridge.

Brisbane on Queenslandin osavaltion pääkaupunki, ja täällä on noin 2,4 miljoonaa asukasta. Kun on tottunut Melbourneen, jossa on asukkaita pari miljoonaa enemmän, tuntuu Brisbane aivan pikkukaupungilta, vaikka suurihan tämäkin on!

Maailmanpyörä on suurkaupungin tunnusmerkki.

Hotellini sijaitsi aivan kaupungin ytimessä vilkkaan kävely- ja ostoskadun varrella. Lenkin jälkeen lähdinkin vaatekauppoihin päämäärättömästi ja kiireettä kiertelemään (ei onnistuisi kivutta ainakaan perhelomalla). Ilo oli suuri, kun löysin Uniqlosta Marimekon ja Uniqlon yhteistyömallistoon kuuluvan t-paidan. Mallisto on ollut todella suosittu täällä.

Selfie uudessa paidassa.

Shoppailukierroksen päätteeksi kaarsin ruokakauppaan ja ostin iltapalan sieltä. Vetäydyin hotellihuoneeseen jo alkuillasta, koska minusta osa lomaa on myös se, että hengaillaan hotellihuoneessa! Ja varsinkin tällaisella ”määlomalla” on nautinto, kun ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään. Omaa lomaa on sekin, että voi vaan rentona maata sängyssä ja tuijottaa leffaa, lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia.

Ei siis ihme, että sellaisen illan jälkeen heräsin lauantaiaamuna erittäin hyvin levänneenä!

Aamulla pulahdin ensimmäiseksi hotellin uima-altaaseen aamu-uinnille ja söin buffetaamiaisen kaikessa rauhassa. Sitten kävelin lähimmälle kaupunkipyöräasemalle ja vuokrasin sieltä pyörän vuorokaudeksi hintaan 2 dollaria.

Kaupunkipyörien vuokraus toimii Brisbanessa samalla periaatteella kuin Helsingissäkin.

Pyöräilin joenvartta nyt hieman kauemmaksi kuin perjantaina juoksin ja päädyin New Farm Park -nimiseen puistoon. Kaunis aamupäivä oli houkutellut ihmiset ulos piknikille, grillaamaan ja juhlimaan syntymäpäiviä, ja puiston alueella oli myös lauantaimarkkinat. Nautin auringosta ja lämmöstä täysin siemauksin, Melbournessa kun ei ole enää shortsikeli.

Seuraavaksi taidetta, päätin, kun hyppäsin jälleen pyörän selkään ja annoin Google Mapsille osoitteeksi  Queensland Art Gallery. Taidekompleksi sijaitsee Southbankin alueella, keskustasta toisella puolen jokea. Museossa on muun muassa Australian alkuperäiskansan taidetta.

Koko  taidekompleksi on niin laaja, etten ehtinyt kiertää koko paikkaa tänään, joten päätin jatkaa taidekierrosta vielä sunnuntaina. Kukaan ei huokaillut tuskaisena, kun ilmoitan itselleni, että huomenna vielä shopataan hiukan ja jatketaan museokierrosta  : D

Lauantai-illalle suunnittelin meneväni katsomaan jonkun musikaalin, mutta olin lipunoston kanssa liikkeellä liian myöhään, enkä saanut enää haluamiini näytöksiin lippua. Siispä rauhaisa ilta hotellihuoneessa Netflixin parissa. Sunnuntaina sitten heräsinkin ennen kellon soittoa!

Aamupalaksi maitokahvia, avocadoleipää ja poached egg, seurana e-kirja.

Aamulenkin ja aamupalan jälkeen suuntasin modernin taiteen galleriaan, missä on tällä hetkellä australialaisen nykytaiteilijan Patricia Piccininin näyttely, jonka pääosassa ovat taiteilijan luomat hybridihahmot: ihmisen, eläimen ja bioteknologian utopioiden sekoitukset. Taiteilija haluaa herättää ajatuksia muun muassa siitä, miten bioteknologia ja digitaaliteknologia voivat haastaa inhimillisyyden rajoja.

Piccinini leikittelee luonnollisen ja epäluonnollisen käsitteillä. Voisiko tulevaisuudessa esimerkiksi vanhusten auttajarobotit olla tällaisia, kysyy taiteilija tämän työn kohdalla.

Tyttö ja kenguru. Teos kuvaa lapsen ja eläimen läheistä suhdetta.

Taiteilijaa suuresti muistuttava nukke pitää sylissään lasta, joka on ihmisen ja sian yhdistelmä.

Piccinini haluaa muistuttaa myös kuinka lähellä ihmiset ovat eläimiä. Tässä orankia muistuttavalla äidillä on kaksi lasta, joista toinen muistuttaa ihmistä ja toinen eläintä, mutta huolimatta erilaisuuksista hän pitää huolta molemmista.

Wau, se oli hieno näyttely! Tämä oli hieno kulttuurikokemus ja reissun kohokohta. Mutta tykkäsin myös kiireettömästä kaupunkipyöräilystä ympäri Brisbanea. Vuokrasin pyörän tänäänkin ja nautiskelin säästä ja maisemista. Pyöräillen ehti nähdä paljon.

Iltapäiväkahvit sillalla sijaitsevassa kahvilassa kera auringon ja sanomalehden.

Viikonlopun irtiotto oli juuri sopivan mittainen yksinlomailu, suosittelen!