australia

Road Trip Sydneyyn

26.12.2017 Teksti: Piritta Palokangas

Lähdimme joulunviettoon Sydneyyn. Päätimme taivaltaa 880 kilometrin matkan  omalla autolla. Välimatka on suunnilleen sama kuin minkä ajamme joka vuosi Suomessa joulunviettoon etelästä pohjoiseen, joten pitkät automatkat ovat myös lapsille tuttua puuhaa.

Melbournesta Sydneyyn ajetaan Hume Highwayta pitkin.

Tämä reissu oli ehkä leppoisin road trip lasten kanssa, jonka olemme ikinä tehneet. Syitä siihen ovat ainakin nämä:

  1. Äänikirjat lapsille, miten en ole näitä aiemmin tajunnut?!  Isompi kuunteli Harry Potteria lähes koko matkan ja pienempi nukkui pari tuntia, minkä jälkeen hän jaksoi kuunnella satuja yllättävän keskittyneesti.
  2. Hyväkuntoinen moottoritie ja hyvä ilma. Suomessa olemme tottuneet ajamaan lumimyräkässä ja rankkasateessa, säkkipimeässä.
  3. Kiireetön aikataulu. Pysähdyimme kolmesti, mistä kerron alla lisää.

Ensimmäinen etappi oli 240 kilometriä, jonka määränpää oli paikka, jossa Australian kuuluisin lainsuojaton, eli täkäläisittäin bushranger, kävi viimeisen taistelunsa poliisia vastaan. Glenrowan-nimisen kyläpahasen maamerkkiä ei voi olla huomaamatta. Kuusimetrinen patsas esittää Ned Kellyä, joka oli varas ja rötöstelijä, mutta välikohtaus, jossa poliisia ammuttiin, ajoi miehen pakenemaan hirttosilmukkaa. Irlantilaissyntyisellä Kellyllä oli uskollinen jenginsä ja suojelijansa, joiden ansiosta hän onnistui pakoilemaan virkavaltaa pari vuotta, kunnes jäi kiinni Glenrowanissa varsin omaperäiseen haarniskaan sonnustautuneena.

Glenrowanissa tuntui siltä kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Sen verran rähjääntyneessä kunnossa monet rakennukset olivat ja tunnelma kylän raitilla oli pysähtyneen oloinen. Oli helppo kuvitella pönttöpäinen Ned Kelly tallustelemassa siellä.

Glenrowanista matkamme jatkui kohti lounaspaikkaa, jonne päästäksemme piti tehdä pieni koukkaus päätieltä, mutta se oli vaivan arvoista. Brown Brothers -nimisellä viinitilalla saimme syödä ulkoterassilla vehreässä puutarhassa, jonka yhteydessä oli lapsille aidattu leikkipaikka. Ruokailun jälkeen tein vielä pikavisiitin tilan viinimyymälään. Kartturina sain myös maistella tämän 1800-luvulta toimineen perhetilan viinejä. Viinitilalta matka jatkui leppoisasti kohti viimeistä pysähdyspaikkaa.

Viinitilan vehreässä puutarhassa voi levähtää myös säkkituoleissa.

Viimeisellä pysähdyksellä ennen Sydneytä kävimme katsomassa pikkuruista patsasta nimeltä Dock on the Tuckerbox. Se on kunnianosoitus uudisraivaajille, jotka raivasivat maata härkineen. Patsaaseen ikuistettu koira vartioi uskollisesti isäntänsä lounaslaatikkoa (tuckerbox), kertoo eräs tarina. Toisen mukaan koira olisi pilannut isäntänsä lounaan istumalla sen päälle. Patsaan paljasti pääministeri Joe Lyons vuonna 1932.

Koirapatsaan alla olevaan vesialtaaseen on heitelty kolikkoja onnea tuomaan.

Pääsimme perille 12 tunnin matkanteon jälkeen, mikä oli kolme tuntia enemmän kuin mitä navigaattori ennusti matkan aluksi, mutta yllättävän virkeinä ja hyväntuulisina ehkä juuri pidempien taukojen vuoksi. Näistä pienistä mutta viehättävistä pysähdyspaikoista innostuneena mietin, josko Suomessakin voisimme jatkossa luopua yhden pysähdyksen taktiikasta kolmen kirjaimen persoonattomilla asemilla ja tutustua E4:n tutkimattomiin helmiin.