australia

Shark bisquit aalloilla – surffauksen alkeet

29.12.2017 Teksti: Piritta Palokangas

Melbournen rantavesillä suppaillaan, leijalautaillaan ja purjelautaillaan, mutta lähimmät surffiaallot löytyvät noin puolentoista tunnin ajomatkan päästä Torquaysta tai Mornington Peninsulasta. Sen sijaan Sydney on surffikaupunki. Mielikuva katukuvasta, jossa ruskettuneet ihmiset kävelevät surffilaudat kainaloissa ja varvassandaalit jaloissa (usein myös paljain jaloin) realisoituu täällä. Erityisesti Manlyn ja Bondin alueet ovat surffikansan suosiossa. Joten kun täällä nyt ollaan, ei surffausta voi jättää väliin!

Manly on Sydneyn surffihelmi. Ranta on kilometrien mittainen.

Olen kokeillut surffausta kerran omatoimisesti, mutta nyt ilmoittauduin opetustunnille Manlyssa. Saavuin surffikoululle 15 minuuttia ennen kahden tunnin opetuksen alkua. Vaihdoin märkäpuvun ja liityin muiden jo paikalle tulleiden joukkoon. Jännitti, eikä vieressä tönöttänyt kyltti haivaarasta ainakaan laskenut sykettä.

Australialaiset ovat tunnettuja vitsikkäistä sanonnoistaan ja nimityksistä. Ja nimitys on tietysti myös aloittelevalle surffaajalle: shark bisquit.

-Äh, se nähtiin aamupäivästä tuolla kauempana, eikä se ollut kuin tämän levyinen, opettajamme rauhoitteli meitä levittäen käsiään noin metrin päähän toisistaan.

Joten eipä sitten muuta kuin laudat kainaloon ja menoksi.

Ensimmäiseksi opettajamme pyysi meitä katsomaan merta. Sillä vaarallisin asia meressä eivät suinkaan ole hait tai muut petoeläimet vaan vesi. Jos edessä näkyy selkeä valkoinen aaltovaahtoviiva, on paikka turvallinen. Jos valkoista viivaa ei näy, se on merkki vaarallisesta virtauksesta, rip currentista. Rip currentin kohdalla meri näyttää tasaiselta, mutta todellisuudessa siinä on valtava virtaus, joka voi imaista mukanaan.

Vaarallisen virtauksen kohdalla ei näy valkoista aaltoviivaa.

Siirryimme rannalla kohtaan, jossa surffaus olisi turvallista. Oli iltapäivä ja vuorovesi nousussa. Mitä alhaisempi vuorovesi sitä helpompaa surffaus on. En saanut paikkaa aamupäivän tunnille, joten pääsin harjoittelemaan heti astetta haasteellisemmissa olosuhteissa.

Ensin kokeiltiin liukumista vedessä ilman lautaa. Heippa ripsivärit!

Kuivaharjoittelua rantahiekalla.

Harjoittelimme tekniikkaa ensin rantahietikolla. Surffauksessa vaaditaan monia lihaksia ja tasapainoa, koska laudalta makaamasta pitää pystyä siirtymään nopeasti seisovaan asentoon. Toisin kuin aiemmin olen luullut, päimakuulta ei tarvitse hypätä kyykkyyn burpe-liikkeellä, vaan ensin yläkroppa nostetaan käsien varaan samalla tavalla kuin vatsalihasvenyttelyssä. Sen jälkeen jalat vedetään sulavasti (coren lihakset koetuksella!) leveään sivuttaiseen kyykkyasentoon, jonka jälkeen noustaan ylös jalat leveässä haarassa, paino etujalalla. Katseen pitää olla suunnattuna kauas eteen ja käsien asento tasapainottaa pystyssä pysymistä.

Aloittelijoiden laudat ovat pehmeitä, koska aina on riski, että vedessä saa laudasta päähänsä. Opettajamme ohjeisti, että laudalta pitää aina hypätä sen taakse, jotta vesi ei tuuppaa lautaa surffarin päälle.

Rohkeasti päin aaltoja!

Seuraavaksi siirryimme veteen kyntämään päin aaltoja kohti paikkaa, jossa jäädä odottamaan juuri sitä hyvää aaltoa. Mistä sitten tietää, mikä on hyvä aalto? Ehkä vain kokemuksesta. Yksi perussääntö on, että aallon pitää murtua tasaisesti yhteen suuntaan eikä hajaantua moneen eri suuntaan. Kun näyttää siltä, että nyt se tulee, täytyy alkaa ensin kauhoa käsillä ja kun tuntee aallon tönäisyn laudan perässä, noustaan kyykyn kautta seisomaan. Opettajat auttoivat meitä huutamalla, milloin pitää nousta pystyyn, mikä helpotti huomattavasti. Ja ihme tapahtui, pääsin seisomaan laudalla jo muutaman yrityksen jälkeen! Valitettavasti kuvaajana toiminut mieheni oli jo siinä vaiheessa joutunut viemään kolmi- ja kahdeksanvuotiaat kuvaaja-assistentit pois rannalta, joten kuvia tunnilla onnistumisista ei ole, mutta lajista innostuneena vuokrasin laudan seuraavana päivänä. Alla taidonnäyte:

Vuokralauta oli melko leveä ”mummolauta”, mutta kaltaiselleni aloittelijalle se oli varsin sopiva. Surffauksessa tarvitaan erityisesti tasapainoaistia ja mitä leveämpi lauta, sen helpompaa. Parin päivän surffaus tuntuu nyt käsivarsissa ja hartioissa. Tämä on laji, jossa nälkä kasvaa syödessä. Jokaisen pienen onnistumisen jälkeen haluaa kokeilla uudestaan, josko seuraava aalto menisi vielä paremmin. Ehdottomasti tätä lisää!