Matkailu 3.10.2017

Small talk haltuun

Asiakaspalvelutilanne, joka on toistunut useamman kerran esimerkiksi kahvilassa: kävelen tiskille, tervehdin ja kielen päällä on heti perään litania, mitä tilaan. Olen tietysti ensin harjoitellut sen huolellisesti mielessäni englanniksi. Mutta ennen kuin ehdin tehdä sen, tiskin toiselta puolelta kuuluukin Hi, how are you? Ööhhm fine, ja pasmat sekaisin. Suomalainen hämmentyy. Pitäisikö kysellä takaisin kuulumisia ventovieraalta asiakaspalvelijalta?

Small talk, siihen täällä on aina aikaa. Kukaan ei odota, että alat avautua rankasta päivästäsi tai maailmanpoliittisesta tilanteesta. Lähikahvilani pitäjän sanoin, australialaiset ovat ystävällisiä, avoimia ja relaxed.

Tämän ihastuttavan kahvilan tarjontaan kuuluvat myös pilates- ja joogatunnit.

Nyt osaan jo odottaa kuulumisten kyselyä ja osaan vastata: Good thanks. And how are you? Sitten se ulkoa harjoiteltu tilauslitania.

Ralliaksentin kuultuaan täkäläiset alkavat usein kysellä, mistä tulen ja mitä teen. On hurjaa, miten englanninkielen puhetaito rapistuu, kun sitä ei käytä. Luen ja kuuntelen sujuvasti, ja sitä luulee osaavansa myös puhua yhtä sujuvasti, mutta puhetilanteissa sanat ovat hukassa. Mutta siihenpä ei auta kuin puhuminen. Ja ei kun syvään päähän: hoidin puhelinliittymäongelman puhelimitse, vaikka homman olisi voinut hoitaa netissäkin

Seuraava kokemus kertonee enemmän itsestäni kuin mistään muusta, mutta olen tottunut Helsingissä siihen, että julkisista kulkuvälineistä poistutaan ripeästi. Matkustimme raitiovaunussa, kun huomasin, että pysäkkimme on nyt! Olimme päässeet vanhanaikaiseen vaunuun kanssamatkustajan avulla, mutta nyt kukaan ei ollut poistumassa. Ryntäsin penkistä ylös, ja pienempi lapsi kainalossa ryttyytin vanhanaikaisen ratikan portaat alas, kärryt toisessa kädessä. Isompi huutaa perään, että äiti, matkakortti pitää leimata. Se kun leimataan täällä sekä kyytiin noustessa, että poistuttaessa, koska taksa määräytyy matkustusajan mukaan. Nyt ei ehditä, vastasin lähes paniikissa, tule ulos vain, ettet jää oven väliin! Täydellinen suoritus, jos kyseessä olisi ollut tulipaloharjoitus.

Takaisin tullessa kohdalle osui taas vanhanaikainen ratikka, jossa on jyrkät portaat. Mietin jo, miten tällä kerralla tetsataan, kun kuski pysäytti ratikan, nousi ulos ja auttoi kantamaan rattaat sisään, kysyi missä jäämme pois ja auttoi ne sillä pysäkillä ulos. Oli aikaa leimata myös matkakortit.

Small talkin lisäksi täällä näyttää olevan myös vahva small acts -kulttuuri.

Tänään matkustimme raitiovaunulla St.Kildan Botanical Gardensiin rentoutumaan.

Piritta Palokangas

Instagram

  • Very nice day in Sydney! #sydney #visitsydney

ppalokangas

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *