australia

Surffaus on pelkojen voittamista ja rankkaa treeniä

13.3.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Ennen lähtöämme tänne vitsailin työkavereiden kanssa, että täällä minä vain surffailen päivät pitkät. No, enemmän ovat tulleet tutuiksi lähialueiden leikkikentät, joita olemme ahkeraan kolunneet kolmivuotiaan kanssa. Eikä Port Phillipin lahden pohjukassa sijaitsevassa Melbournessa ole edes rantoja, joilla olisi yleensä surffiaaltoja. Onneksi vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä surffirantoja riittää, sillä lajista näyttää olevan tulossa perheen yhteinen uusi harrastus.

Great Ocean Roadin surffirannat sijaitsevat Melbournesta noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Näissä kivikoissa ei kuitenkaan kannata yrittää : )

Viime viikonloppuna surffasin kolmatta kertaa elämässäni, kun teimme  parin päivän reissun Great Ocean Roadin varrella sijaitsevaan Lornen pikkukaupunkiin, jossa ranta on heti pääkadun vieressä ja aallot aloittelijoille sopivat.

Surf’s up! Edistyneempien taidonnäytteitä.

Surffaus on rankka laji, joka harjoittaa koko kroppaa. Jalkalihakset ovat töissä, kun puskee vasten aaltoja syvemmälle. Tärkeää on oppia myös oikea melontatekniikka käsillä, koska laudan päällä melomista on huomattavasti enemmän kuin itse laineilla lautailua. Todelliselle koetukselle joutuvat keskivartalon lihakset, kun täytyy saada itsensä mahdollisimman sulavasti laudalla seisomaan. Ja sitten vain kiintopiste edestä ja tasapainoaisti töihin, että pysyy pystyssä.

Elämäni kolmas surffikerta. Jokainen sekunti, jonka pysyy kauemmin laudalla tuntuu upealta.

Äidin ja pojan yhteinen uusi harrastus.

Jälkikasvu ei enää kauan tule viihtymään äidin kanssa samoilla aalloilla… Sen verran nopeampaa näyttää poikani kehittyminen lajissa olevan!

Tulevaisuudessa tämän perheen rantalomat tulevat suuntautumaan kohteisiin, joissa voi surffata. Ja niitä  löytyy kyllä lähempääkin Suomea kuin Balilta – Euroopassakin on monia hyviä kohteita.

Kahden päivän surffaus tuntui erityisesti keskivartalon ja käsien lihaksissa.

Moni asia tekee tästä lajista viehättävän. On kiva tunne, kun tuntee aallon pökkäisyn laudassa, ja tietää, että nyt mennään. On myös aina mahtavaa, kun oppii jotain uutta ja voittaa pelkonsa – sillä kyllähän alkuun jalat suorastaan tärisivät!  Mietin myös ihan tosissani, pitäisikö jonkinlainen kypärä panna päähän, mutta yritän pitää mielessä surffiopettajan neuvot, miten suojata päätä ja niskaa käsillään, kun joutuu pesukoneeseen, eli aalto pyöräyttää allensa. Vedessä täytyy pysyä rauhallisena, ja on tärkeää valita aalto, joka vastaa omia kykyjä. Olen myös yrittänyt päästä pois omaa toimintaa rajoittavasta ajatuksesta, että on jo liian vanha tekemään sitä tai tätä.

Lue seuraavaksi