australia

Sydneyn paras näköala – Harbour Bridge

22.4.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Terveisiä Sydneystä! Tänään pääsin toteuttamaan unelman, joka on ollut mielessäni siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran kävin Sydneyssä vuonna 2013. Lievästi korkeanpaikankammoisena kypsyttelin ajatusta parilla aiemmalla Sydneyn reissullani, mutta tänään vihdoin kiipesin Harbour Bridgen päälle, 134 metrin korkeuteen, 1439 porrasta.

Heti alkuun tajusin, että ei sinne sillalle noin vaan mennä kiipeämään. Koko kokemukseen piti varata aikaa reilut kolme tuntia. ”Olethan syönyt aamupalan?”, kysyttiin, kun ilmoittauduin aamulla kiipeilyfirman tiloissa. Kun ryhmämme, 12 osallistujaa, oli kasassa ensiksi meidät puhallutettiin, koska humalassa sillalle ei ole asiaa. Sitten puimme yllemme erityiset kiipeämishaalarit. Mitään ylimääräisiä tavaroita ei saanut kuljettaa mukana paitsi aurinkolasit. Tämä varmistettiin vielä turvaporttiskannauksella. Sitten puimme turvavaljaat ja harjoittelimme kiipeämistä portaissa. Lisäksi saimme kuulokkeet ja radiopuhelimet, joista kuulisimme oppaan selostuksen kiipeämisen aikana.

Ennen sillalle menoa harjoittelimme sisällä muun muassa liikkumista valjaissa.

Lähes tunnin kestäneen esivalmistelun jälkeen naksautimme vihdoin turvavaijerit sillankaiteeseen kiinni ja sitten vain matkaan! Pahimmat paikat tulivat yllättäen ennen kuin pääsimme sillan kaarelle. Aluksi jouduimme kävelemään sillan tukirakenteiden alla, kapeilla lankuilla ja ritiläpohjaisilla käytävillä, kuitenkin jo kymmenien metrien korkeudessa. Pään päällä noin parin metrin korkeudessa jytisivät junat ylitsemme sillalla. Jalkani tutisivat, kun seisoimme kohdassa, josta pystyi katsomaan suoraan alas pudotusta mereen. Kiipesimme myös kapeita ja jyrkkiä tikkaita. Niissä kohdissa oli vain parasta katsoa tiukasti tikkaita eikä alla olevaa pudotusta.  Mutta kun pääsimme sillan kaarelle, joka oli noin kolme metriä leveä, eikä jalkojen alla näkynyt kuin rautasilta,uskalsin nostaa katseeni ja nauttia huikaisevan kauniista näköalasta.

Kun tämä kuva otettiin, luulin, että huippu häämöttää jo takana, mutta se olikin vasta puoliväli! Sillan rakenteessa näkyvien palleroiden päällä kävelivät työmiehet aikoinaan rakentaessaan siltaa.

Oppaamme Natasha kertoili meille sillan historiasta korvakuulokkeisiimme. Harbour Bridge avattiin vuonna 1932 kahdeksan vuoden rakennustöiden jälkeen. Siltaa oli ollut rakentamassa tuhansia miehiä, joita eivät vaaralliset työolosuhteet pelottaneet. Tuolloin Australiassa oli syvä lama ja mikä tahansa työ otettiin ilolla vastaan. On mielestäni lähes ihme, että vain 16 miestä kuoli rakennustöiden aikana, koska työturvallisuudesta ei tuolloin pahemmin huolehdittu. Silta pysyy pystyssä noin kuuden miljoonan, käsin ruuvatun, rautapultin voimasta. Ne turvasivat myös rakennusmiesten tasapainoa. Rakennustöiden aikaan ei ollut turvakaiteita tai portaita, vaan miehet liikkuivat pulttien päällä.  Oppaamme kehotti meitä päästämään irti turvakaiteesta ja astumaan rapun sijasta rappusten välissä olevien pulttien päälle, kokeillaksemme millaista sillalla kävely tuolloin oli. Onnistuin etenemään ehkä kolmen rappusen verran, kun piti taas tarrata kiinni turvakaiteesta.

Kiipeäjäryhmiä meni tasaiseen tahtiin ylös ja alas. Ryhmämme on merkattu kuvassa punaisella ympyrällä. Kuva on otettu alemmalla tasolla sijaitsevasta näköalapylväästä.

Reissulla ehti tutustua myös vierustovereihin, koska etenemistahti oli kiireetön ja pidimme paljon taukoja. Oppaamme opetteli heti aluksi meidän kaikkien nimet ja jutteli vuorotellen jokaisen ryhmäläisen kanssa. Hän itse kiipeää sillalle viitenä päivänä viikossa pari kolme kertaa päivän aikana. Takanani oli Karol-niminen juuriltaan tsekkimies, joka kertoi, että hänen isoisänsä oli ollut rakentamassa siltaa.

Kolme tuntia kestävän siltakiipeilyn sosiaalinen ulottuvuus on otettu huomioon erityisellä sinkkukiipeilyllä, joka on järjestetty ystävänpäivänä. Sillalla on myös kosittu yli 5000 kertaa ja siellä on järjestetty kolmisenkymmentä vihkimistä.

Huikeat maisemat! Onneksi sattui aurinkoinen ja tuuleton päivä.

Huipulle päästyämme siirryimme sillan toiselle laidalle ja laskeuduimme sitä puolta alas. Siltakiipeilyä on järjestetty vuodesta 1998, ja sen on tehnyt yli 1,5, miljoonaa ihmistä, ja nyt myös minä!

Ylhäällä huipulla, missä liput huojuvat, kävimme kääntymässä.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi