Matkailu

Uusi-Seelanti: Queenstown sopii hurjapäille

6.7.2018 Teksti: Piritta Palokangas

Queenstownia reunustavat lumihuippuiset vuoret, ja sen edustalla oleva järvi on nimeltään Wakatipu.

Viime viikon perjantaina Melbournessa alkoi koululaisten kahden viikon talviloma. Seuraavana aamuna Melbournen lentokentällä olikin hässäkkää, ja surffilautojen ja shortseihin pukeutuneiden ihmisten paljoudesta saattoi päätellä, että suurin osa suuntasi lomallaan lämpöön ja useimmat arvatenkin Balille, koska se on australialaisten suosikkikohde edullisuudessaan. Me puolestaan matkasimme viileämpiin maisemiin, Uuteen-Seelantiin ja siellä ensimmäiseksi Queenstowniin.

Laskeuduttuamme pitikin vetää pipot korville, lämpötila oli Queenstownissa lähellä nollaa. Vähän siinä mietin, josko olisi ollut mukavampi hypätä shortseissa Balin koneeseen… Mutta lapset olivat innoissaan, kun pääsisivät pian näkemään lunta! Eihän sitä ole yli vuoteen nähtykään.

Ja kyllä omakin mieli muuttui, kun pääsimme tähyilemään näitä huikeita maisemia!

Lake Wakatipu

Uuden-Seelannin päänähtävyys on tietysti sen ainutlaatuisen upea luonto, joka on monelle tuttu Lord of the Rings –elokuvista. Maisemat ovat samalla tapaa jylhiä kuin Pohjois-Norjassa ja korkeuserot huimia, mutta luonto on kuitenkin rehevämpää, esimerkiksi palmut selviytyvät hyvin täällä.

Ihastelimme ensimmäisenä aamuna kaupunkia ja sen ympärillä kohoavia lumihuippuisia vuoria ylhäältä, kun nousimme gondolilla näköalapaikkaan. Sinne olisi voinut myös kiivetä, sillä Queenstown tarjoaa monenlaista aktiviteettia hurjapäille. Vuoren rinteiltä pääsee alas liito- tai laskuvarjolla, benjihypyn voi tehdä vuoren rinteiltä metsikön päälle tai vaikka korkealta sillalta.

Me ajoimme näköalapaikalle ylös ja alas gondolihissillä. Kuvassa hissin yläpuolella näkyvä uloke on benjihyppypaikka ja narun päässä on hyppääjä. Hui!

Reilun 15 000 asukkaan Queenstown on eläväinen kaupunki. Illalla keskustassa oli vilskettä, kun ihmiset suuntasivat ravintoloihin ja shoppailemaan, useat rinnepäivän jälkeen. Itse löysin uuden punaisen merinovillapipon. Villatuotteet ovat Uuden-Seelannin tavaramerkki, maassa laiduntaa 60 miljoonaa lammasta, joista merinovillaa saadaan.

Rannan laiturialue oli täynnä ravintoloita.

Queenstownin keskusta illalla.

Queenstownissa ja sen lähiympäristössä on useita Lord of the Rings –elokuvien kuvauspaikkoja, ja niihin järjestetään opastettuja kierroksia. Ajoimme omatoimisesti Kawarau-joelle, joka on yksi LotR-kuvauslokaatioita. Siellä on myös nähtävyys, vanha silta, jolta voi hypätä benjihypyn.  Paikka oli suosittu, ja hyppääjiä oli jatkuvana virtana. Ne, jotka olivat kannustamassa, saivat katsella sillalta hurjapäiden lentoa kohti turkoosia vettä. Aika hurjalta touhultahan se näytti. Eräskin nainen itki kauan aikaa sillalla hysteerisenä ja huusi ettei halua hypätä, mutta niin vain hänkin lopulta rohkaistui pudotukseen.

Kawarau-sillan benjihyppypaikka on maailman vanhin luvallinen benjihyppypaikka.

Benjihypyn alkumuoto on peräisin Eteläisen Tyynenmeren saarilta, ja sen historia on mielenkiintoinen. Tarinan mukaan ensimmäisen ”benjihypyn” hyppäsi väkivaltaista miestään puuhun pakoon kiivennyt nainen. Kun mies tuli perässä, nainen sitoi liaanin nilkkoihinsa ja hyppäsi. Mies hyppäsi perässä, mutta ilman liaania, ja kuoli. Siitä lähtien liaani nilkassa -hypystä tuli saaren miehuuskoe. Jokaisen miehen piti hypätä se osoittaakseen miehuutensa. Rituaalia voi vielä nykyäänkin seurata Pentecost-saarella.

Sittemmin benjihyppyä alettiin harrastaa kuminauhan voimin länsimaissakin ja alkuun sitä tehtiin luvatta. Ensimmäinen kaupallinen ja luvallinen benjihyppypaikka avattiin juurikin Queenstownissa Kawarau-joen ylittävälle sillalle 1980-luvulla. Kun katselin hyppyjä tovin, tuli itsellekin innostus, että olisipa siistiä hypätä. Mutta koska kärsin melko vahvasta korkean paikan kammosta ja pelkään, että pyörryn (tai kuolen) pelosta hypyssä, aloin yllyttää miestäni hyppäämään. Niinpä sitten seuraavana päivänä ajoimme takaisin Kawarau-sillalle. Alla kuva mieheni taidonnäytteestä.

Hyppypaikan kahvilan pahvimukeissa muuten luki, että maailman vanhin benjihypyn tehnyt ihminen oli hypätessään 94-vuotias, joten onhan tässä minullakin vielä aikaa keräillä rohkeutta…